Kuka lienetkin, tee työsi parhaimmin: Älä käytä naamiota, joka salaa henkilöllisyyden

Vanhin Quentin L. Cook

kahdentoista apostolin koorumista

Kuva

Kirkon koululaitoksen hartaustilaisuus nuorille aikuisille • 4. maaliskuuta 2012 • Brigham Youngin yliopiston Idahon kampus

Riemuitsen tilaisuudesta puhua teille, nuoret aikuiset. Tuon teille ensimmäisen presidenttikunnan ja kahdentoista koorumin rakkaat terveiset. On uskomatonta olla täällä BYU-Idahon konferenssikeskuksessa. Sieluni silmin voin nähdä teidät eri paikoissa kaikkialla ympäri maailman.

Kun olin teidän ikäisenne, profeettana oli presidentti David O. McKay. Presidentti McKay palveli kirkon presidenttinä vuodesta 1951 vuoteen 1970, jolloin täytin 30. Siinä profeetassa, joka palvelee silloin kun itse on nuori aikuinen, on aina jotakin aivan erityistä. Minä rakastin ja ihailin presidentti McKayta. Hän kertoi usein tositapauksesta, joka sattui, kun hän oli lähetyssaarnaajana Skotlannissa. Hän tunsi koti-ikävää oltuaan lähetyskentällä vain vähän aikaa ja vietti muutaman tunnin tutustumalla läheiseen Stirlingin linnaan. Kun hän ja hänen toverinsa palasivat käynniltään linnassa, he ohittivat rakennuksen, jonka oven yläpuolella olevaan kiveen oli kaiverrettu lainaus, jota pidetään yleensä Shakespearen sanoina. Siinä luki: Kuka lienetkin, tee työsi parhaimmin

Muistellessaan tuota kokemusta vuonna 1957 pitämässään puheessa presidentti McKay selitti: ”Sanoin itselleni tai Henki sanoi sisimmässäni: ’Olet Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsen. Sen lisäksi olet täällä Herran Jeesuksen Kristuksen edustajana. Olet ottanut vastaan tehtävän olla kirkon edustaja.’ Sitten ajattelin sitä, mitä olimme tehneet sinä aamupäivänä. On totta, että olimme katselleet nähtävyyksiä, olimme saaneet historiallista opastusta ja tietoa, ja olin siitä innoissani. Se ei ollut kuitenkaan lähetystyötä. Otin vastaan sanoman, joka minulle annettiin siinä kivessä, ja siitä hetkestä lähtien yritimme tehdä parhaimpamme lähetyssaarnaajina Skotlannissa.”¹

Tuo sanoma kuka lienetkin, tee työsi parhaimmin oli niin tärkeä ja sillä oli niin suuri vaikutus vanhin McKayhin, että hän käytti sitä innoittajana koko loppuelämänsä ajan. Hän päätti, että olipa hänellä mikä tahansa tehtävä, hän tekisi aivan parhaimpansa.

Kun vanhin David B. Haight oli lähetysjohtajana Skotlannissa, hän etsi alkuperäisen kivikaiverruksen ja teetti siitä jäljennöksen, joka on nykyään Provon lähetyssaarnaajien koulutuskeskuksessa Utahissa. Monet teistä ovat nähneet tuon lainauksen ja pohtineet sen sanoman merkitystä. Vanhin Russell M. Nelson vahvisti tämän sanoman äskettäin Provon lähetyssaarnaajien koulutuskeskuksen 50-vuotisjuhlassa.

Kun olen pohtinut sitä, keitä te olette, minut on vallannut tunne, ettette kenties täysin arvosta oman sukupolvenne merkittävyyttä. Yhteiskunta yleensä on antanut nimityksiä nykyajan eri sukupolville. Vanhimmat keskuudessamme Yhdysvalloissa ja muissa maissa ovat saaneet nimityksen ”suurenmoisin sukupolvi” sen vuoksi, mitä he ovat kestäneet 1930-luvulla suuren maailmanlaajuisen lamakauden aikana ja sitten saaneet aikaan toisessa maailmansodassa ja sen jälkimainingeissa rakentaessaan parempaa maailmaa. Joukko kirkon vanhimpia johtavia veljiä on ollut mukana näissä tapahtumissa. Presidentti Thomas S. Monson kuului Yhdysvaltain laivastoon, presidentti Boyd K. Packer palveli Yhdysvaltain ilmavoimissa, vanhin L. Tom Perry oli Yhdysvaltain merijalkaväessä. Kerron teille myöhemmin joitakin heidän kokemuksiaan sekä asioita, joita he ovat oppineet ja opettaneet.

Teidän sukupolveenne, joka on syntynyt 1980-luvulla ja 1990-luvun alkupuolella, viitataan nykyään ”vuosituhannen sukupolvena”. Jotkut ovat esittäneet epäileviä kommentteja sen suhteen, mitä teidän sukupolvenne tulee saamaan aikaan. Minä uskon, että teidän taustanne ja perustanne antaa lähtökohdan parhaalle sukupolvelle mitä ikinä on nähty, etenkin taivaallisen Isämme suunnitelman eteenpäin viemisessä.

Miksi sanon niin? Teidän sukupolvenne on saanut enemmän opetusta seminaarissa ja instituutissa kuin aiemmat sukupolvet, ja te olette saaneet kaikista sukupolvista parhaimman Alkeisyhdistyksen, pappeuden ja Nuorten Naisten järjestön antaman valmennuksen. Lisäksi noin 375 000 teistä on palvellut tai on parhaillaan palvelemassa lähetyssaarnaajana. Te edustatte kolmannesta kaikista lähetyssaarnaajista, jotka ovat palvelleet tällä taloudenhoitokaudella. Samuel Smith, tämän taloudenhoitokauden ensimmäinen lähetyssaarnaaja, asetettiin vanhimmaksi ja erotettiin lähetyssaarnaajaksi 6. huhtikuuta 1830 päivänä, jolloin kirkko perustettiin. Kun mietitte kaikkia lähetyssaarnaajia, jotka ovat palvelleet sen jälkeen, on ällistyttävää, että yksi kolmasosa kuuluu teidän ikäryhmäänne. Vertailun vuoksi mainitsen, että niiden 12 vuoden aikana, jolloin itse olin 18 30-vuotias, palveli vain 76 000 lähetyssaarnaajaa eli alle 8 prosenttia. Niille teistä, joilla ei ole ollut tilaisuutta palvella lähetystyössä, sanon, että teidän panoksenne voi siitä huolimatta olla merkittävä. Miltei puolella ensimmäisen presidenttikunnan ja kahdentoista jäsenistä ei ollut tilaisuutta palvella lähetystyössä.

Välttäkää toimimista luonteenne vastaisesti käyttämällä naamiota

Kun ottaa huomioon sen valtavan potentiaalin hyvään, joka teissä on, niin mikä minua teidän tulevaisuudessanne huolestuttaa? Mitä neuvoja voin antaa teille? Ensiksi, teihin jokaiseen kohdistuu suuri paine toimia luonteenne vastaisesti jopa käyttää naamiota ja tulla ihmiseksi, joka ei todella kuvasta sitä, keitä te olette tai keitä te haluatte olla.

Viime kesänä vanhin L. Tom Perry ja minä sekä Michael Otterson² tehtävissämme tiedotuksen parissa tapasimme Abraham Foxmanin hänen New Yorkin toimistossaan. Abraham Foxman on Anti-Demafation Leaguen, kansainvälisen kansalaisjärjestön, puheenjohtaja Yhdysvalloissa. Järjestön päämääränä on saada vihamielinen suhtautuminen juutalaisiin loppumaan. Abraham Foxman on ollut mukana tässä työssä melkein 40 vuotta. Kertomus hänen elämästään, jonka kulku johti hänet tuohon asemaan, on hyvin kiinnostava. Hän syntyi toisen maailmansodan alkuvaiheissa. Hänen vanhempansa Joseph ja Helen Foxman, jotka joutuivat noudattamaan juutalaisia koskevaa määräystä, luovuttivat hänet katoliselle puolalaistytölle juuri ennen kuin menivät juutalaiseen gettoon Vilnassa Liettuassa syyskuussa 1941. Hänen vanhempansa selvisivät hengissä sodasta ja juutalaisten joukkotuhosta, mutta he saivat Abrahamin takaisin vasta kun tämä oli nelivuotias. On arvioitu, että natsien juutalaisvainossa menehtyi 1,5 miljoonaa juutalaislasta. Katolinen tyttö suojeli Abrahamia viemällä hänet joka sunnuntai kirkkoon ja pitämällä hänen juutalaisuutensa salassa.³ Ei ole yllättävää, että Abraham Foxman on omistanut elämänsä taisteluun antisemitismiä, vihaa, kiihkoilua ja syrjintää vastaan.

Olen työskennellyt Abraham Foxmanin kanssa aiemmissa tilanteissa, ja ihailen hänen rohkeuttaan ja sitoutumistaan. Tavatessamme hänet New Yorkissa kysyin häneltä, minkä neuvon hän antaisi meille, kun on kyse tiedotustehtävistämme kirkossa. Hän pohti hetken ja selitti sitten, että on tärkeää kannustaa ihmisiä olemaan käyttämättä naamiota. Hän kuvaili Ku Klux Klania. Viime vuosisadan alkupuolella se oli hyvin vaikutusvaltainen ja varsin pelottava organisaatio useimmille amerikkalaisille. Klaaniin kuuluvat käyttivät samanlaisia viittoja ja naamioita, minkä vuoksi osallistujia oli mahdoton tunnistaa. He polttivat ristejä vainoamiensa ihmisten nurmikoilla ja nimittivät itsensä eräänlaisiksi moraalin valvojiksi. He vainosivat eniten afroamerikkalaisia mutta myös katolisia, juutalaisia ja maahanmuuttajia. Taisteluhenkisimmät heistä osallistuivat ruoskimisiin, pahoinpitelyihin ja jopa murhiin. Abraham Foxman toi esiin, että yhtenä Ku Klux Klan -vähemmistönä olisivat olleet mellakoivat kiihkoilijat 1930-luvun diktatuureissa Euroopassa, mutta ilman naamioita suurin osa klaanilaisista oli yleensä tavallisia ihmisiä kuten liikemiehiä ja kirkossakävijöitä. Hän huomautti, että salaamalla identiteettinsä ja käyttämällä naamiota he kykenivät osallistumaan sellaiseen toimintaan, jota he normaalisti olisivat välttäneet.⁴ Heidän käytöksellään oli kauhistuttava vaikutus amerikkalaiseen yhteiskuntaan.

Abraham Foxman neuvoi tähdentämään sitä, miten tärkeää ihmisten on kaihtaa naamiota, joka salaa heidän todellisen henkilöllisyytensä.

Kirkkomme varhaishistoriassa profeetta Joseph, Emma ja heidän hieman alle vuoden ikäiset kaksosensa Joseph ja Julia olivat Hiramissa Ohiossa Johnsonin maatilalla. Kummallakin lapsella oli tuhkarokko. Joseph ja hänen pieni poikansa nukkuivat lavitsalla lähellä etuovea.

Veli Mark L. Staker on kirjoittanut, mitä tapahtui:

”Yöllä kasvonsa mustaksi maalannut ryhmä miehiä murtautui ovesta sisään ja raahasi profeetan ulos, missä he hakkasivat hänet ja heittivät tervaa hänen ja Sidney Rigdonin päälle.

Nähdessään hakatun ja tervatun Josephin Emma pyörtyi.

Vaikka profeetta oli menettänyt hampaan ja saanut vakavan vamman kylkeensä ja vaikka häneltä puuttui tukku hiuksia ja hänellä oli typpihapon aiheuttamia palovammoja, hän saarnasi normaalissa sunnuntain jumalanpalveluksessa. Sinne kokoontuneiden pyhien joukossa oli ainakin neljä rähinöitsijöihin kuulunutta.”⁵

Murheellisinta tässä rähinöinnissä oli se, että pikkuinen Joseph jäi palelemaan pakkasyöhön, kun hänen isänsä raahattiin ulos. Poika kylmettyi pahoin ja kuoli siitä syystä muutamaa päivää myöhemmin.

On myös kiinnostavaa, että ne, jotka osallistuivat profeetta Josephin ja hänen veljensä Hyrumin marttyyrikuolemaan, maalasivat kasvonsa pyrkiessään salaamaan todellisen identiteettinsä.⁶ Erityisen huolestuttavia ovat siis ne, jotka salaavat identiteettinsä ja menevät mukaan salaliittoihin. Opimme Mormonin kirjasta, että Lusifer ”yllyttää ihmislapsia salaisiin murhaliittoihin ja kaikenlaisiin salaisiin pimeyden tekoihin” (2. Nefi 9:9; ks. myös 3. Nefi 6:27 30).

En todellakaan väitä, että kukaan teistä olisi mukana yhtä hirvittävissä tapahtumissa, kuin olen juuri kuvaillut. Mutta uskon, että meidän aikanamme, jolloin anonyyminä pysytteleminen on helpompaa kuin koskaan, siihen, ettei käytä naamiota vaan on ”uskollinen sille uskolle, jonka vuoksi marttyyrit ovat antaneet henkensä”⁷, liittyy tärkeitä periaatteita.

Yksi parhaimmista suojakeinoistanne huonojen valintojen välttämiseksi on olla käyttämättä anonymiteetin naamiota. Jos ikinä huomaatte haluavanne tehdä niin, tietäkää, että se on vakava merkki vaarasta ja yksi vastustajan keinoista saada teidät tekemään jotakin, jota teidän ei pitäisi. Yksi niistä syistä, miksi neuvomme lähetyssaarnaajia pukeutumaan konservatiivisesti ja lähetyssaarnaajavanhimpia ajelemaan partansa, on se, ettei ole epäilystäkään siitä, keitä he ovat ja kuinka heidän tulee toimia. Jotkut kysyvät: Eikö se ole vain pinnallista? Ei minun mielestäni. Ajatelkaa, kuinka Mormonin kirjassa profeetta Moroni kuvailee pukeutumista ja koristautumista liittäen toisiinsa ylpeyden ja hyvin hienojen vaatteiden käyttämisen. Hän yhdisti ylpeyden, joka ilmeni hyvin hienojen vaatteiden käyttämisenä, ”riitoihin ja pahansuopaisuuteen ja vainoihin ja kaikenlaisiin pahoihin tekoihin” (Morm. 8:36). Olen erityisen huolissani siitä, että meidän aikanamme se, miten pukeudumme ja koristaudumme, voi olla osoitus kapinoinnista tai siitä, ettemme noudata moraalia koskevia tasovaatimuksia, ja että se vaikuttaa kielteisesti muiden moraalinormeihin.

Toimikaa sopusoinnussa todellisten uskonkäsitystenne kanssa

Toinen neuvo, jonka antaisin, on tämä: toimikaa sopusoinnussa todellisten uskonkäsitystenne kanssa käyttämällä aikanne niihin asioihin, jotka rakentavat ja kehittävät luonnettanne ja auttavat teitä tulemaan enemmän Kristuksen kaltaisiksi. Toivon, ettei kukaan teistä näe elämää pelkästään huvina ja leikkinä vaan pikemminkin aikana valmistautua kohtaamaan Jumala (ks. Alma 34:32).

Suurenmoinen esimerkki oman työnsä tekemisestä ja aikansa käyttämisestä asianmukaisesti näkyy eräässä tapauksessa vanhin L. Tom Perryn elämässä, kun hän merijalkaväen sotilaana ollessaan kuului Yhdysvaltain miehitysjoukkoihin Japanissa toisen maailmansodan lopussa. Vanhin Perry kertoi tästä tapauksesta esittäessään Vapahtajasta oman erityistodistuksensa, jota näytetään vierailukeskuksissamme:

Vanhin Perryn kertomus

”Eräs kokemus elämässäni on usein muistuttanut minua siitä, mikä ilo on esittää kysymys: ’Mitä Vapahtaja tekisi nyt?’

Kun toisen maailmansodan jälkeen allekirjoitettiin rauhansopimus, nousin ensimmäisten merijalkaväen sotilaiden joukossa maihin Japanissa. Saapuminen tuhottuun Nagasakin kaupunkiin oli yksi elämäni surullisimmista kokemuksista. Laajoja osia kaupungista oli täysin tuhottu. Kaikkia kuolleita ei ollut vielä haudattu. Järjestimme miehitysjoukkojen päämajan ja ryhdyimme työhön.

Tilanne oli hyvin synkkä, ja jotkut meistä halusivat tehdä enemmän. Menimme divisioonamme sotilaspapin luokse ja pyysimme luvan saada auttaa kristillisten kirkkojen jälleenrakentamisessa. Hallituksen määräämien sodanaikaisten rajoitusten vuoksi kirkot olivat miltei lopettaneet toimintansa. Niiden harvat kirkkorakennukset olivat pahoin vaurioituneita. Ryhmämme tarjoutui korjaamaan ja rappaamaan uudelleen nämä rakennukset vapaa-aikanamme, jotta niitä voitaisiin taas käyttää kristillisiin jumalanpalveluksiin.

Emme osanneet kieltä. Emme voineet muuta kuin korjata rakennuksia. Me tavoitimme papit, jotka eivät olleet sotavuosien aikana voineet palvella tehtävässään, ja kehotimme heitä palaamaan saarnatuoliinsa. Oli suurenmoista olla näiden ihmisten seurassa, kun he saivat taas kokea vapauden harjoittaa kristillistä uskoaan.

Muistan aina erään tapahtuman, joka sattui ollessamme lähdössä Nagasakista palataksemme kotiin. Noustessamme junaan, jolla pääsisimme laivojemme luo ja kotimatkalle, monet toisista merijalkaväen sotilaista kiusoittelivat meitä hyvästellessään tyttöystäviään. He ilkkuivat, että me olimme jääneet vaille kaikkea hauskaa Japanissa. Me olimme vain haaskanneet aikaamme työssä ja seiniä rapatessa.

Heidän siinä kiusoitellessaan nousi eräälle pienelle aseman vieressä olevalle kukkulalle noin 200 suurenmoista japanilaista kristittyä. He olivat niistä seurakunnista, joiden kirkot olimme korjanneet. He lauloivat ’Eespäin, Herran kansa’. He tulivat luoksemme ja hukuttivat meidät lahjoihin. Sitten he kaikki asettuivat riveihin radan varsille. Ja kun juna lähti liikkeelle, me ojensimme kätemme ja kosketimme heidän käsiään. Emme pystyneet sanomaan sanaakaan. Olimme niin liikuttuneita. Mutta olimme kiitollisia siitä, että saimme vähäiseltä osaltamme auttaa kristillisyyden herättämisessä henkiin siinä maassa sodan jälkeen.

Minä tiedän, että Jumala elää. Tiedän, että me olemme kaikki Hänen lapsiaan ja että Hän rakastaa meitä. Tiedän, että Hän lähetti Poikansa maailmaan sovitusuhriksi koko ihmiskunnalle, ja ne, jotka vastaanottavat Hänen evankeliuminsa ja seuraavat Häntä, saavat iankaikkisen elämän, suurimman kaikista Jumalan lahjoista. Tiedän, että Hän johti evankeliumin palautusta jälleen maan päälle profeetta Joseph Smithin palvelutyön kautta. Tiedän, että ainoa kestävä ilo ja onni, jonka koskaan voimme saada kuolevaisuudessamme, tulee siitä, että seuraamme Vapahtajaa, olemme kuuliaisia Hänen lailleen ja pidämme Hänen käskynsä. Hän elää. Tämä on minun todistukseni teille Hänen, Jeesuksen Kristuksen, pyhässä nimessä. Aamen.”⁸

Ajatelkaa, miten merkittävää on, että jotkut sotilaat käyttivät aikansa rakentamalla kristillisiä kirkkoja entiselleen, verrattuna muihin sotilaisiin, jotka osallistuivat joutaviin, typeriin tai moraalittomiin toimintoihin. Pyydän teitä pohtimaan ajankäyttöänne ja tekemään sen suhteen aktiivisia ja aloitteellisia päätöksiä.

Tämän videon katsominen tuo mieleeni yhden varhaisimmista muistoistani. Olin tuolloin viisivuotias. Vaarnanjohtajanamme oli vanhin Perryn isä. Toisen maailmansodan loputtua hän pyysi kaikkia kotiin palanneita sotilaita istumaan sakramenttikokouksessa kappelin korokkeella. He tulivat pukeutuneina parhaaseen sotilasunivormuunsa, ja jokainen lausui lyhyen todistuksen. Vaarnanjohtaja Perry itki, kun hänen kaksi poikaansa, vanhin Perry ja tämän nuorempi veli Ted, lausuivat todistuksensa. Minusta, pienestä pojasta, se oli hyvin innoittavaa ja vaikuttavaa. En muista, mitä he sanoivat, mutta muistan, miltä minusta tuntui.

Kuten voitte nähdä tuossa videossa olleen vanhin Perryn esimerkin perusteella, en puhu siitä, että olisitte yltiöpäisen rehvakkaita uskontonne suhteen tai että olisitte pintapuolisesti uskollisia. Se voi olla kiusallista teille ja kirkolle. Puhun siitä, että tulisitte sellaisiksi kuin teidän pitäisi olla. Kun teimme lähetystyöopasta Saarnatkaa minun evankeliumiani, meistä tuntui, että se voisi olla hyödyllinen opas koko elämän ajan lähetyssaarnaajillemme ja jäsenille, etenkin luku 6, ”Kristuksen kaltaisia ominaisuuksia”. Kun pyritte tekemään työnne ja tunnistamaan ominaisuuksia, joita haluatte kehittää, voisitte tehdä luettelon pyhien kirjoitusten kohdista, jotka opettavat noita ominaisuuksia, ja tutkia niitä, asettaa sitten tavoitteita ja tehdä suunnitelmia siitä, kuinka sovellatte kyseisiä ominaisuuksia elämäänne, ja rukoilla Herralta apua kyseisten ominaisuuksien kehittämiseen.⁹ Kun teette tämän, ette saa käyttää naamiota ettekä kätkeä todellista identiteettiänne.

Jotkut teistä ovat antautuneet käytökseen, joka ei ole enää vain huvia ja leikkiä. Ne, jotka osallistuvat pornografiaan tai johonkin muuhun moraalittomuuteen, näyttelevät eri roolia kuin mitä he todella haluavat olla tai heidän pitäisi olla. On kiinnostavaa, että miltei jokainen, joka on tekemisissä pornografian kanssa, käyttää väärää nimeä ja salaa osallistumisensa. He naamioivat käytöksensä, jonka he tietävät olevan tuomittavaa ja tuhoisaa jokaiselle, josta he välittävät. Pornografia on vitsaus, joka paitsi vahingoittaa yksilön moraalista asemaa Jumalan silmissä, niin voi myös tuhota avioliitot ja perheet ja vaikuttaa epäsuotuisasti yhteiskuntaan. Sekä internet-riippuvuus että pornografia vahingoittavat avioliittoa.¹⁰ Kun etenette kohti avioliittoa, ette saa käyttää mitään naamioita, jotka kätkevät sopimattoman käytöksen, joka tulee olemaan vahingollista teille tai avioliitollenne.

Niille, jotka ovat langenneet tähän tuhoisaan tapaan, haluan vakuuttaa, että te voitte tehdä parannuksen ja te voitte parantua. Parannuksenteon pitää edeltää parantumista. Parantuminen voi olla pitkä prosessi. Piispanne voi neuvoa, kuinka voitte saada apua, jota tarvitsette parantuaksenne. Me olemme pyytäneet piispoja ohjaamaan teidät niiden luo, jotka voivat parhaiten auttaa teitä.

Pornografian ja sukupuolisen moraalittomuuden lisäksi on muita salakavalia käyttäytymistapoja, jotka myrkyttävät yhteiskuntaa ja heikentävät perusmoraalia. Nykyään on yleistä salata henkilöllisyytensä, kun kirjoittaa vihamielisiä, myrkyllisiä, kiihkoilevia viestejä nimettömänä verkkoon. Jotkut pitävät sitä vihan lietsomisena. Tietyt tahot yrittävät seuloa viestejä. Esimerkiksi New York Times -lehti ei salli kommentteja, joissa on ”hyökkäyksiä yksittäisiä henkilöitä vastaan, rivoutta, karkeuksia, hävyttömyyksiä, toisen nimellä esiintymistä, epäjohdonmukaisuutta ja HUUTAMISTA.

Times-lehti kannustaa myös käyttämään omaa nimeä, koska ’olemme huomanneet, että ihmiset, jotka käyttävät omaa nimeään, käyvät osallistuvampaa ja kunnioittavampaa keskustelua’.”¹¹

Apostoli Paavali kirjoitti:

”Älkää eksykö! Huono seura hyvät tavat turmelee.

Tulkaa lopultakin järkiinne, älkää tehkö syntiä! On näet eräitä, jotka eivät Jumalasta mitään tiedä.” (1. Kor. 15:33 34.)

On selvää, ettei ilkeämielisissä viesteissä ole kyse pelkästään huonotapaisuudesta, mutta jos niitä lähettävät ovat myöhempien aikojen pyhiä, niillä voi olla epäsuotuisa vaikutus ihmisiin, joilla ei ole tietoa Jumalasta tai todistusta Vapahtajasta.

Mikä tahansa internetin käyttö jonkun härnäämiseksi, maineen tuhoamiseksi tai saattamiseksi huonoon valoon on tuomittavaa. Näemme yhteiskunnassa, että kun ihmiset käyttävät anonymiteetin naamiota, he ovat taipuvaisempia osallistumaan tämänkaltaiseen käytökseen, joka on hyvin tuhoisaa sivistyneelle keskustelulle. Se myös rikkoo Vapahtajan opettamia perusperiaatteita.

Yksi Jeesuksen Kristuksen evankeliumin perusviesteistä, jonka olette oppineet nuoruudessanne, on, että ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän” (Joh. 3:16; ks. myös OL 34:3). Vapahtaja selitti, ettei Hän tullut tuomitsemaan maailmaa vaan pelastamaan maailman. Sitten hän kuvaili, mitä tuomio tarkoittaa:

”Valo on tullut maailmaan, mutta pahojen tekojensa tähden ihmiset ovat valinneet sen asemesta pimeyden.

Se, joka tekee pahaa, kaihtaa valoa; hän ei tule valoon, etteivät hänen tekonsa paljastuisi.

Mutta se, joka noudattaa totuutta, tulee valoon, jotta kävisi ilmi, että hänen tekonsa ovat lähtöisin Jumalasta.” (Joh. 3:19 21; ks. jakeet 17 21.)

Vanhurskaiden ei tarvitse käyttää naamiota henkilöllisyytensä salaamiseksi. Rakastan seuraavaa tosikertomusta presidentti Thomas S. Monsonin elämästä. Hän täytti 18 vuotta vasta toisen maailmansodan lähestyessä loppuaan. Itse asiassa sota Euroopassa oli ohi, mutta sota Tyynellämerellä jatkui.

Hän värväytyi Yhdysvaltain laivastoon, ja hänet lähetettiin San Diegoon Kaliforniaan. Muistattehan, mitä hän kertoi siitä viime yleiskonferenssissa. Hänen ensimmäisenä sunnuntainaan komentava kersantti järjesti kaikki riviin kirkkoon menemistä varten. Kersantti lähetti katoliset yhteen paikkaan, juutalaiset toiseen ja yritti lähettää loput protestanttien kokoukseen. Presidentti Monson sanoi tietävänsä, ettei hän ollut katolinen, juutalainen eikä protestantti. Hän oli mormoni. Hänellä oli rohkeutta seisoa paikallaan, ja hän ilahtui huomatessaan, että hänen takanaan seisoi muita uskollisia jäseniä. Olisi ollut helppoa lähteä suuren ryhmän kanssa protestanttien kokoukseen. Hän oli päättänyt tulla tunnetuksi sinä, kuka hän oli, ja toimia sen mukaan.¹²

Asettakaa asianmukaisia tavoitteita

Kolmas neuvoni liittyy joihinkin tavoitteisiin, joita teidän pitäisi ottaa huomioon. Suunnilleen samaan aikaan kuin vanhin Perry oli Japanissa merijalkaväen mukana, presidentti Boyd K. Packer palveli ilmavoimissa toisen maailmansodan loppuvaiheissa Japanissa.

Puheessaan seminaarin satavuotisjuhlakokouksessa 22. tammikuuta tänä vuonna hän selitti, että se oli hänen elämäänsä suuresti muovannutta aikaa.¹³ Vuonna 2004 olin presidentti Packerin ja muiden mukana Japanissa. Hänellä oli tilaisuus käydä joillakin samoilla paikoilla ja miettiä joitakin kokemuksia ja päätöksiä, joita hän oli siihen aikaan tehnyt. Hän kertoi muutamista niistä seminaaripuheessaan. Hänen luvallaan kerron teille muita ajatuksia ja tuntemuksia.

Presidentti Packer kuvaili kokemuksia, jotka sattuivat eräällä saarella Okinawan rannikon edustalla. Se oli hänen mukaansa hänen vuorensa erämaassa. Hänen oma valmistautumisensa ja muiden jäsenten tapaaminen olivat syventäneet hänen uskoaan evankeliumin opetuksiin. Häneltä puuttui vielä vahvistus varma tieto siitä, minkä hän oli jo tullut tuntemaan totuutena.

Presidentti Packerin elämäkerran kirjoittaja on ikuistanut, mitä sitten tapahtui: ”Sen sijaan että hän olisi kokenut tavoittelemansa vahvistuksen suomaa rauhaa, hän joutui kohtaamaan viattomia vastaan käydyn sodan helvetin. Eräänä päivänä etsiessään yksinäisyyttä ja aikaa ajatella hän kiipesi eräälle valtamerestä kohoavalle kukkulalle. Sieltä hän löysi talonpojan mökin sortuneet rauniot ja läheisen hylätyn bataattipellon. Ja asettuessaan makuulle kuolevien kasvien keskelle hän näki surmatun äidin ja kahden lapsen ruumiit. Niiden näkeminen täytti hänet syvällä murheella, johon sekoittui rakkauden tunteita hänen omaa perhettään ja kaikkia perheitä kohtaan.”¹⁴

Sen jälkeen presidentti Packer meni tilapäisbunkkeriin, jossa hän mietiskeli, pohdiskeli ja rukoili. Myöhemmin hän kuvaili tätä tapahtumaa siten, että minä katsoisin sen olleen vahvistava hengellinen kokemus. Hän tunsi innoitusta sen suhteen, mitä hänen pitäisi tehdä elämällään. Hänellä ei ollut tietenkään mitään aavistusta siitä, että hänet kutsuttaisiin siihen korkeaan ja pyhään kutsumukseen, joka hänellä nyt on. Hänen visionsa oli, että hän halusi olla opettaja, joka tähdentää Vapahtajan opetuksia. Hän teki päätöksen, että hän eläisi vanhurskasta elämää.

Hän tunsi hyvin syvällisellä tavalla, että hänen pitäisi etsiä vanhurskas vaimo ja että he kasvattaisivat yhdessä suuren perheen. Tämä nuori sotilas ymmärsi, että hänen uravalintansa toisi vaatimattoman toimeentulon ja että hänen suloisella kumppanillaan pitäisi olla sama tärkeysjärjestys elämässä ja halu elää ilman joitakin aineellisia asioita. Ne teistä, jotka olette tutustuneet sisar Donna Packeriin, tiedätte, että hän on ollut ja on yhä presidentti Packerille täydellinen kumppani. Ylimääräistä rahaa ei ole ollut koskaan paljon, mutta he eivät ole tunteneet jääneensä mistään paitsi. He ovat kasvattaneet 10 lasta, ja se on vaatinut uhrauksia. Heillä on nyt 60 lastenlasta ja 79 lastenlastenlasta.

Muistan ne hellät tunteet, joita koin saadessani kuulla, että vanhin Packeria nolostutti uutena johtavana auktoriteettina lähteä erään virkaiältään vanhemman johtavan veljen kanssa kirkon johtohenkilöiden kokoukseen, koska hänellä ei ollut ylleen riittävän hyvää valkoista paitaa.

Kerron teille tämän tosikertomuksen, koska liian usein tavoitteemme perustuvat asioihin, joita maailma arvostaa. Peruselementit ovat todellisuudessa melko yksinkertaisia jäsenille, jotka ovat saaneet pelastavat toimitukset. Olkaa vanhurskaita. Perustakaa perhe. Etsikää sopiva tapa elättää heidät. Palvelkaa, kun teidät kutsutaan. Valmistautukaa kohtaamaan Jumala.

Vapahtaja on opettanut, ettei ”kukaan voi rakentaa elämäänsä omaisuuden varaan” (Luuk. 12:15). Sitten Hän käytti vertausta:

”Oli rikas mies, joka sai maastaan hyvän sadon.

Hän mietti itsekseen: ’Mitä tekisin? Minun satoni ei mahdu enää mihinkään.’

Hän päätti: ’Minäpä teen näin: puran aittani ja rakennan isommat niiden sijaan. Niihin minä kerään koko satoni ja kaiken muun, mitä omistan.

Sitten sanon itselleni: ”Kelpaa sinun elää! Sinulla on kaikkea hyvää varastossa moneksi vuodeksi. Lepää nyt, syö, juo ja nauti elämästä!”’

Mutta Jumala sanoi hänelle: ’Sinä hullu! Tänä yönä sinun sielusi vaaditaan sinulta takaisin. Ja kaikki, minkä olet itsellesi varannut – kenelle se joutuu?’

Näin käy sen, joka kerää rikkautta itselleen mutta jolla ei ole aarretta Jumalan luona.” (Luuk. 12:16 21.)

Rakentakaa maatanne ja yhteisöä, jossa elätte

Jotta olisitte se sukupolvi, joka teidän pitää olla, niin henkilökohtaisten piirteiden, ominaisuuksien ja päätösten lisäksi teidän tulee rakentaa maatanne ja yhteisöä, jossa elätte. Teidän sukupolvenne, kuten suurenmoisimman sukupolvenkin, pitää suojella vanhurskautta ja uskonnonvapautta. Juutalaiskristillinen perintö, jonka olemme saaneet, on paitsi kallisarvoinen myös välttämätön taivaallisen Isämme suunnitelmalle. Meidän pitää säilyttää se tuleville sukupolville. Meidän pitää liittyä yhteen hyvien ihmisten kanssa mukaan lukien kaikkiin uskontokuntiin kuuluvat ja etenkin ne, jotka tuntevat olevansa vastuussa käytöksestään Jumalalle. He ovat ihmisiä, jotka ymmärtäisivät, miksi me puhumme tänä iltana aiheesta ”kuka lienetkin, tee työsi parhaimmin”. Juutalaiskristillisten arvojen ja uskonnonvapauden onnistunut vahvistuminen tekee teidän sukupolvestanne juuri niin suurenmoisen sukupolven kuin sen pitää olla.

Nykymaailman haasteiden vuoksi ensimmäinen presidenttikunta ja kahdentoista koorumi ovat erityisen kiinnostuneita siitä, että osallistutte sopivalla tavalla poliittiseen toimintaan siinä maassa, jossa asutte. Kirkko on puolueeton poliittisessa kilvoittelussa eikä tue ehdokkaita tai puolueita. Me odotamme kuitenkin, että jäsenemme ovat täysin mukana tukemassa niitä valitsemiaan ehdokkaita ja puolueita, jotka kannattavat hyvää hallintotapaa suojelevia periaatteita. Oppimme on selkeä: meidän ”tulee etsiä uutterasti [niitä, jotka ovat] rehellisiä ja viisaita” (OL 98:10). ”Kun jumalattomat hallitsevat, kansa huokaa” (OL 98:9). Se tarkoittaa sitä, että jokaisen pitäisi tuntea velvoitetta äänestää.

Niissä Yhdysvaltain osavaltioissa, joissa pidetään puoluekokouksia, teidän pitäisi tutustua käsiteltäviin asioihin ja ehdokkaisiin ja ottaa kokouksiin täysin osaa. Esimerkiksi Utahissa ja Idahossa pidetään tästä viikonlopusta alkaen aina huhtikuun puoliväliin asti eri puolueiden puoluekokouksia. Jos menette niihin, teillä on oikeus osallistua. Toivomme, että otatte selville valitsemanne puolueen puoluekokousajan ja tunnette sitten velvoitetta osallistua siihen. Toivoisimme, että näin olisi kaikkien kansalaisten laita, niin jäsenten kuin kirkkoon kuulumattomienkin kohdalla kaikissa osavaltioissa ja kaikissa maissa, joissa vaaleja pidetään. Vapauden hinta on ollut liian korkea ja osallistumattomuuden seuraukset ovat niin suuret, ettei yksikään kansalainen voi ajatella, että hän voi olla välittämättä vastuustaan.

Tiedättehän, että meillä on teihin luja luottamus. Kirkon johto uskoo vilpittömästi, että te voitte rakentaa valtakuntaa paremmin kuin yksikään aiempi sukupolvi. Teillä on paitsi rakkautemme ja luottamuksemme myös rukouksemme ja siunauksemme. Tiedämme, että teidän sukupolvenne menestys on välttämätöntä kirkon jatkuvalle vakiinnuttamiselle ja valtakunnan kasvulle. Rukoilemme, että teette työnne parhaimmin, kun kaihdatte naamion käyttämistä, toimitte sopusoinnussa todellisen olemuksenne kanssa, asetatte asianmukaisia tavoitteita ja rakennatte maatanne ja yhteisöä, jossa elätte.

Päätän henkilökohtaiseen todistukseeni evankeliumin palautuksesta profeetta Joseph Smithin välityksellä. Joseph Smith todella näki Isän Jumalan ja Jeesuksen Kristuksen. Taivaallinen Isämme on rakastava isä, jolla on suunnitelma jokaisen lapsensa siunaukseksi. Jeesus Kristus on Vapahtajamme, ja Hänen sovituksensa on koko historian mullistava tapahtuma. Pyhä Henki palvelee meitä ja todistaa Isästä ja Pojasta. Näistä asioista todistan yhtenä Vapahtajan todistajista Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.

© 2012 by Intellectual Reserve, Inc. All rights reserved. English approval: 2/12. Translation approval: 2/12. Translation of What E’er Thou Art, Act Well Thy Part: Avoid Wearing Masks That Hide Identity. Language. PD50039044 xxx