2:3

Mitä on totuus?

Dieter F. Uchtdorf

ensimmäisestä presidenttikunnasta

Rakkaat veljeni ja sisareni, rakkaat nuoret ystäväni, olen kiitollinen etuoikeudesta olla kanssanne tänään. Mielialani kohoaa aina, kun ympärilläni on kirkon nuoria aikuisia, ja te innoitatte minua julistamaan: ”Nouskoon Siion kauneudessaan.” Kun te elätte eri puolilla maailmaa, te edustatte kauniilla tavalla kirkon tulevaisuutta ja vahvuutta. Koska halunne ovat vanhurskaita ja koska olette sitoutuneet seuraamaan Vapahtajaa, tämän kirkon tulevaisuus näyttää valoisalta.

Välitän teille presidentti Thomas S. Monsonin rakkauden ja siunauksen. Ensimmäinen presidenttikunta rukoilee usein puolestanne. Pyydämme Herraa aina siunaamaan ja ohjaamaan teitä ja huolehtimaan teistä.

Sokeat miehet ja elefantti

Paljon yli sata vuotta sitten eräs amerikkalainen runoilija riimitteli erään ikivanhan vertauksen. Runon ensimmäisessa säkeessä sanotaan:

Kuusi miestä Indostanin
lisää tietoa janoten
meni elefanttia katsomaan
(tuo joukko miesten sokeiden).
Tuumivat, että tutkimalla
sais kukin tietää totuuden.

Runossa kukin matkalaisista tarttuu eri kohtaan elefanttia ja kertoo sitten havainnoistaan toisille.

Yksi miehistä löytää elefantin jalan ja kertoo, että se on pyöreä ja karkea kuin puun runko. Toinen tunnustelee syöksyhammasta ja kertoo elefantin olevan kuin keihäs. Kolmas ottaa kiinni hännästä ja väittää, että elefantti on kuin köysi. Neljäs löytää kärsän ja väittää, että elefantti on kuin suuri käärme.

Jokainen kuvailee totuutta.

Ja koska kunkin totuus tulee henkilökohtaisen kokemuksen kautta, jokainen on varma siitä, että hän tietää sen, minkä hän tietää.

Runon lopussa sanotaan:

Siis kuusi miestä Indostanin
väittelyssään pitkässä
piti hyvin tiukasti
oman mielipiteensä.
Jokainen tiesi jotakin,
oli kaikki silti väärässä!1

Me tarkastelemme tätä kertomusta etäämmältä ja hymyilemme. Mehän tiedämme kyllä, miltä elefantti näyttää. Olemme lukeneet niistä ja nähneet niitä elokuvissa, ja monet meistä ovat jopa nähneet sellaisen omin silmin. Me uskomme tietävämme totuuden siitä, millainen elefantti on. Se, että joku muodostaisi käsityksensä perustuen yhteen osaan totuudesta ja soveltaisi sitä kokonaisuuteen, tuntuu naurettavalta tai jopa uskomattomalta. Toisaalta, emmekö voikin tunnistaa itsemme näissä kuudessa sokeassa miehessä? Olemmeko koskaan syyllistyneet samanlaiseen ajatusmalliin?

Luulen, että syy siihen, miksi tämä tarina on pysynyt niin suosittuna niin monissa kulttuureissa niin monien vuosien ajan, on sen yleismaailmallinen soveltuvuus. Apostoli Paavali sanoi, että tässä maailmassa valo on himmeä ja näemme vain osan totuutta ikään kuin katselisimme ”kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta”². Silti meille ihmisille tuntuu olevan luonteenomaista muodostaa oletuksia ihmisistä, poliittisista mielipiteistä ja hurskaudesta omien epätäydellisten ja usein harhaanjohtavien kokemustemme perusteella.

Mieleeni tulee kertomus eräästä avioparista, joka oli ollut naimisissa 60 vuotta. Tuona aikana he olivat harvoin kiistelleet, ja he viettivät päivänsä yhdessä onnellisina ja tyytyväisinä. Heillä oli kaikki yhteistä eikä heidän välillään ollut salaisuuksia – yhtä lukuun ottamatta. Vaimolla oli rasia, jota hän piti kaapin päällä. Hän sanoi naimisiin mennessään miehelleen, ettei tämä saisi koskaan katsoa sen sisään.

Vuosikymmenten vierittyä tuli hetki, jolloin aviomies otti rasian alas ja kysyi, saisiko hän vihdoin tietää, mitä se sisälsi. Vaimo myöntyi, jolloin mies avasi sen, ja löysi kaksi pitsiliinaa ja 25 000 dollaria. Kun hän kysyi vaimoltaan, mitä se tarkoitti, vaimo vastasi: ”Kun menimme naimisiin, äitini sanoi minulle, että aina kun olisin vihainen sinulle tai aina kun sanoisit tai tekisit jotakin, mistä en pitänyt, minun pitäisi virkata pieni pitsiliina ja sitten selvittää tuo asia kanssasi.”

Tämä suloinen kertomus sai miehen liikuttumaan kyyneliin. Hän ihmetteli, että 60 vuoden avioliiton aikana hänen käytöksensä oli vaivannut hänen vaimoaan vain sen verran, että tämä sai virkatuksi kaksi pitsiliinaa. Mies oli erittäin tyytyväinen itseensä, otti vaimoaan kädestä ja sanoi: ”Se selittää ne pitsiliinat, mutta entä ne 25 000 dollaria?”

Hänen vaimonsa hymyili suloisesti ja sanoi: ”Siinä on rahat, jotka olen saanut myymällä kaikki vuosien varrella virkkaamani pitsiliinat.”

Paitsi että tämä kertomus opettaa kiinnostavan tavan suhtautua erimielisyyksiin avioliitossa, se kuvaa myös, kuinka hullua on tehdä johtopäätöksiä rajalliseen tietoon perustuen.

Kovin usein ne ”totuudet”, joita kerromme itsellemme, ovat vain totuuden palasia, ja toisinaan niissä ei ole totuuden häivääkään.

Haluaisin tänään puhua totuudesta. Kun puhun siitä, kehotan teitä pohtimaan muutamaa tärkeää kysymystä.

Ensimmäinen kysymys on: ”Mitä on totuus?”

Toinen on: ”Onko oikeastaan mahdollista tietää totuutta?”

Ja kolmas on: ”Kuinka meidän tulisi suhtautua asioihin, jotka ovat ristiriidassa niiden totuuksien kanssa, jotka olemme oppineet aiemmin?”

Mitä on totuus?

Mitä on totuus? Elämänsä viimeisinä tunteina Vapahtaja tuotiin Pontius Pilatuksen eteen. Juutalaisten vanhimmat olivat syyttäneet Jeesusta kansankiihotuksesta ja Rooman vastaisesta maanpetoksesta ja vaatineet, että Hänet surmattaisiin.

Kun Pilatus joutui kasvokkain Galilean miehen kanssa, hän kysyi: ”Oletko sinä kuningas?”

Jeesus vastasi: ”Sitä varten minä olen – – tullut tähän maailmaan, että todistaisin totuuden puolesta. Jokainen, joka on totuudesta, kuulee minua.”³

En tiedä, millainen mies Pilatus oli, enkä tiedä hänen ajatuksiaan. Otaksun kuitenkin, että hän oli hyvin koulutettu ja nähnyt paljon sen ajan tunnetusta maailmasta.

Aistin Pilatuksen vastauksessa jonkinlaista tympääntynyttä kyynisyyttä. Kuulen hänen sanoissaan sellaisen miehen äänen, joka on joskus saattanut olla idealisti, mutta joka nyt – monien elämänkokemusten jälkeen – vaikuttaa vähän paatuneelta, jopa väsyneeltä.

En usko, että Pilatus pyrki aikaansaamaan keskustelua vastatessaan kolmella yksinkertaisella sanalla: ”Mitä on totuus?”⁴

Tarkemmin sanottuna mietin, kysyikö hän oikeastaan: ”Kuinka kukaan voi mitenkään tietää totuuden?”

Ja se kysymys on kaikille aikakausille ja kaikille ihmisille.

Voiko kukaan tietää totuuden?

Voiko kukaan siis tietää totuuden? Jotkut suurimmista ajattelijoista, jotka ovat koskaan eläneet tämän maan päällä, ovat yrittäneet vastata tuohon kysymykseen. Totuuden vaikeasti tavoitettava luonne on ollut yksi historian suurten runoilijoiden ja tarinankertojien suosikkiaiheista. Shakespearea se tuntui kiinnostavan erityisesti. Seuraavan kerran kun luette jotakin Shakespearen tragedioista, huomatkaa, kuinka usein juonenkäänne johtuu jonkin tärkeän totuuden väärinymmärryksestä.

Koskaan maailman historiassa meidän ei ole ollut näin helppoa päästä käsiksi näin suureen tietomäärään – osa on totta, osa ei ja suuri osa on osittaista totuutta.

Näin ollen maailman historiassa ei ole koskaan ollut yhtä tärkeää oppia sitä, kuinka voi erottaa totuuden erheestä.

Etsiessämme totuutta osa ongelmaamme on siinä, että olemme niin usein joutuneet pettymään ihmisviisauteen. Meillä on niin monia esimerkkejä asioista, joiden ihmiskunta aiemmin ”tiesi” olevan totta, mutta jotka on sittemmin osoitettu paikkansapitämättömiksi.

Esimerkiksi, aiemmin vallinneesta yksimielisyydestä huolimatta maailma ei ole litteä. Tähdet eivät kierrä maapalloa. Tomaatin syöminen ei aiheuta välitöntä kuolemaa. Ja tietenkin ihminen voi todella lentää – ja jopa rikkoa äänivallin.

Pyhät kirjoitukset ovat täynnä kertomuksia miehistä ja naisista, jotka ovat tulkinneet väärin ”totuutta”.

Vanhassa testamentissa Bileam ei voinut vastustaa palkkaa, jota moabilaiset tarjosivat hänelle petoksesta.⁵ Niinpä hän sai itsensä uskomaan uuteen totuuteen ja auttoi moabilaisia saamaan israelilaiset kiroamaan itsensä moraalittomuudella ja tottelemattomuudella.⁶

Johdatettuaan monia pois totuudesta luopio Korihor tunnusti, että paholainen oli pettänyt häntä siihen pisteeseen asti, että hän itse asiassa uskoi puhuvansa totta.⁷

Mormonin kirjassa sekä nefiläiset että lamanilaiset loivat omia ”totuuksiaan” toisistaan. Nefiläisten ”totuus” lamanilaisista oli, että nämä olivat ”villiä ja julmaa ja verenhimoista kansaa”⁸ eivätkä koskaan kykenisi hyväksymään evankeliumia. Lamanilaisten ”totuus” nefiläisistä oli, että Nefi oli varastanut veljensä esikoisoikeuden ja että Nefin jälkeläiset olivat valehtelijoita, jotka jatkuvasti ryöstivät lamanilaisilta jotakin, mikä kuului laillisesti heille.⁹Nämä ”totuudet” ruokkivat heidän vihaansa toisiaan kohtaan, kunnes se lopulta tuhosi heidät kaikki.

On sanomattakin selvää, että Mormonin kirjassa on monia esimerkkejä, jotka kumoavat kummankin näistä stereotypioista. Nefiläiset ja lamanilaiset kuitenkin uskoivat näihin ”totuuksiin”, jotka muokkasivat tämän kerran niin mahtavan ja ihanan kansan kohtaloa.

Ihmisluonto ja totuus

Jollakin tavoin olemme kaikki alttiita ajattelemaan niin kummallisesti.

Ne ”totuudet”, joihin takerrumme, muokkaavat oman yhteiskuntamme piirteitä samoin kuin henkilökohtaista luonteenlaatuamme. Aivan liian usein nämä ”totuudet” perustuvat epätäydelliseen ja virheelliseen näyttöön, ja toisinaan ne palvelevat hyvin itsekkäitä vaikuttimia.

Osittaisena syynä heikkoon arvostelukykyyn on ihmiskunnan taipumus häivyttää uskomuksen ja totuuden välinen raja. Liian usein sekoitamme uskomuksen ja totuuden ajatellen, että koska jokin vaikuttaa järkevältä tai on kätevää, sen täytyy olla totta. Toisaalta emme aina usko totuutta tai hylkäämme sen, koska se vaatisi meitä muuttumaan tai myöntämään, että olimme väärässä. Usein totuus hylätään, koska se ei tunnu vastaavan aikaisempia kokemuksia.

Silloin kun toisten mielipiteet tai ”totuudet” ovat ristiriidassa omiemme kanssa, niin sen sijaan, että pohtisimme mahdollisuutta, että siinä voisi olla hyödyllistä tietoa, joka lisäisi tai täydentäisi omaa tietämystämme, päädymme usein nopeasti siihen johtopäätökseen tai oletukseen, että toinen henkilö on harhaanjohdettu, henkisesti jälkeenjäänyt tai jopa yrittää tarkoituksellisesti huijata.

Valitettavasti taipumus tähän voi levitä kaikille elämämme alueille – urheilusta perhesuhteisiin ja uskonnosta politiikkaan.

Ignaz Semmelweis

Traaginen esimerkki tästä taipumuksesta on kertomus Ignaz Semmelweisista, unkarilaisesta lääkäristä, joka harjoitti lääketiedettä 1800-luvun puolivälissä. Uransa alkupuolella tohtori Semmelweis huomasi, että 10 prosenttia hänen klinikalleen tulleista naisista kuoli lapsivuodekuumeeseen, kun kuolleisuus läheisellä klinikalla oli alle 4 prosenttia. Hän päätti ottaa syyn selville.

Tutkittuaan näitä kahta klinikkaa tohtori Semmelweis päätyi siihen lopputulokseen, että ainoa merkittävä ero oli siinä, että hänen klinikkansa oli opetusklinikka, jossa tutkittiin ruumiita. Hän tarkkaili lääkäreitä, jotka menivät suoraan ruumiinavauksesta avustamaan synnytyksessä. Hän päätteli, että jollakin tavoin ruumiit olivat saastuttaneet lääkärien kädet ja aiheuttivat tappavat kuumetaudit.

Kun hän alkoi suositella, että lääkärit pesisivät kätensä kloorivedellä, häneen ei kiinnitetty huomiota ja häntä jopa pilkattiin. Hänen johtopäätöksensä olivat ristiriidassa toisten lääkäreiden ”totuuksien” kanssa. Jotkut hänen kollegoistaan jopa uskoivat, että oli mieletöntä ajatella, että lääkärin käsi voisi olla epäpuhdas tai aiheuttaa sairautta.

Mutta Semmelweis pysyi tiukkana ja määräsi, että hänen klinikallaan lääkärien piti pestä kätensä ennen synnytyksissä avustamista. Sen seurauksena kuolleisuus laski nopeasti 90 prosenttia. Semmelweis ajatteli karistaneensa epäilyt ja oli varma, että tämä käytäntö omaksuttaisiin kaikkialla lääketieteellisissä piireissä. Mutta hän oli väärässä. Edes hänen vaikuttavat tuloksensa eivät riittäneet muuttamaan monien sen ajan lääkäreiden mieltä.

Onko mahdollista tietää totuutta?

Totuus on itse asiassa olemassa uskomuksista riippumatta. Se on totta silloinkin, kun kukaan ei usko siihen.

Voimme kutsua länttä pohjoiseksi ja pohjoista länneksi vaikka koko päivän ja jopa uskoa siihen koko sydämestämme, mutta jos esimerkiksi haluamme lentää Quitosta Ecuadorista New York Cityyn Yhdysvaltoihin, on vain yksi suunta, joka vie meidät sinne, ja se on pohjoinen – länsi ei yksinkertaisesti kelpaa.

Se on tietenkin vain yksinkertainen lentämiseen liittyvä vertaus. On kuitenkin tosiaan olemassa sellainen asia kuin absoluuttinen totuus – voittamaton, muuttumaton totuus.

Tämä totuus on erilaista kuin uskomus. Se on erilaista kuin toivo. Absoluuttinen totuus ei riipu yleisestä mielipiteestä eikä kansansuosiosta. Mielipidetiedustelut eivät voi vaikuttaa siihen. Sitä ei voi muuttaa edes jonkun kuuluisuuden suoman kannatuksen ehtymätön auktoriteetti.

Kuinka voimme siis löytää totuuden?

Minä uskon, että meidän taivaallinen Isämme on iloinen lapsistaan, kun he käyttävät kykyjään ja hengenlahjojaan löytääkseen vilpittömästi totuuden. Vuosisatojen kuluessa monet viisaat miehet ja naiset ovat – johdonmukaisen ajattelun, järjen, tieteellisen tutkimuksen ja, tosiaan, innoituksen avulla – löytäneet totuutta. Nämä löydöt ovat rikastuttaneet ihmiskuntaa, parantaneet elämäämme ja saaneet aikaan iloa, ihmetystä ja kunnioitusta.

Silti yritteliäät tiedemiehet, jotka pyrkivät ymmärtämään totuutta, jatkuvasti parantelevat, muuttavat tai jopa kiistävät asioita, jotka joskus luulimme tietävämme.

Kuten me kaikki tiedämme, on jo kyllin vaikeaa erotella totuutta omista kokemuksistamme. Asiaa pahentaa se, että meillä on vihollinen, Saatana, joka ”kulkee ympäriinsä kuin ärjyvä leijona ja etsii, kenet voisi niellä”¹⁰.

Saatana on suuri petkuttaja, ”[veljiemme] Syyttäjä”¹¹, kaikkien valheiden isä¹², joka jatkuvasti pyrkii eksyttämään voidakseen kukistaa meidät¹³.

Vastustajalla on monia kavalia strategioita pitääkseen kuolevaiset totuuden ulottumattomissa. Hän tarjoaa uskomuksen siitä, että totuus on suhteellista. Vedoten suvaitsevaisuuden ja oikeudenmukaisuuden tunteisiimme hän pitää oikean totuuden piilossa väittämällä, että yhden henkilön ”totuus” on yhtä pätevä kuin kenen tahansa toisen.

Joitakuita hän houkuttelee uskomaan, että jossakin on olemassa absoluuttinen totuus, mutta kukaan ei voi tietää sitä.

Niitä varten, jotka ovat jo omaksuneet totuuden, hänen ensisijainen strategiansa on kylvää epäilyksen siemeniä. Hän on esimerkiksi saanut monia kirkon jäseniä kompastumaan, kun he ovat löytäneet kirkosta tietoa, joka näyttää olevan ristiriidassa sen kanssa, mitä he olivat aiemmin oppineet.

Jos te koette sellaisia hetkiä, muistakaa, että tällä tiedon aikakaudella on monia, jotka kehittelevät epäilynaiheita kaikesta mahdollisesta, milloin vain ja missä vain.

Voitte löytää jopa niitä, jotka yhä väittävät, että heillä on todisteita siitä, että maailma on litteä, että kuu on hologrammi ja että tietyt filmitähdet ovat tosiasiassa muukalaisia toiselta planeetalta. On aina hyvä pitää mielessä, että vaikka jotakin olisi painettu paperille, vaikka se näkyisi internetissä, vaikka sitä toistettaisiin usein tai sillä olisi voimakas kannattajajoukko, niin se ei silti tee asiasta totta.

Toisinaan totuudenvastaiset väitteet tai tiedot esitetään tavalla, joka saa ne vaikuttamaan varsin uskottavilta. Jos kuitenkin vastaanne tulee tietoa, joka on ristiriidassa ilmoitetun Jumalan sanan kanssa, muistakaa, etteivät elefanttivertauksen sokeat miehet koskaan pystyisi tarkasti kuvailemaan koko totuutta.

Me emme yksinkertaisesti tiedä kaikkia asioita – me emme voi nähdä kaikkea. Se, mikä saattaa nyt tuntua ristiriitaiselta, voi olla täysin ymmärrettävää, kun etsimme ja saamme enemmän luotettavaa tietoa. Koska me katselemme kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, meidän on luotettava Herraan, joka näkee kaikki asiat selvästi.

Kyllä, maailmamme on täynnä hämmennystä. Mutta lopulta kaikkiin kysymyksiimme vastataan. Ja varmuus korvaa kaikki epäilyksemme. Näin on, koska on olemassa yksi totuuden lähde, joka on täydellinen, oikea ja häviämätön. Tuo lähde on meidän loputtoman viisas ja kaikkitietävä taivaallinen Isämme. Hän tietää totuuden sellaisena kuin se oli, kuin se on ja kuin se tulee vielä olemaan.¹⁴”Hän käsittää kaiken, – – ja hän on kaiken yläpuolella – –; ja kaikki on hänen kauttaan ja hänestä.”¹⁵

Meidän rakastava taivaallinen Isämme tarjoaa totuuttaan meille, kuolevaisille lapsilleen.

Mitä tämä totuus sitten on?

Se on Hänen evankeliuminsa. Se on Jeesuksen Kristuksen evankeliumi. Jeesus Kristus on tie, totuus ja elämä.¹⁶

Jos meillä vain on tarpeeksi rohkeutta ja uskoa kulkea Hänen polullaan, se johtaa meidät sydämen ja mielen rauhaan, pysyvään merkitykseen elämässä, onneen tässä maailmassa ja iloon tulevassa maailmassa. Vapahtaja ei koskaan ”ole kaukana yhdestäkään meistä”¹⁷. Meillä on Hänen lupauksensa, että jos etsimme Häntä uutterasti, me löydämme Hänet.¹⁸

Velvollisuutemme etsiä totuutta

Mutta kuinka voimme tietää, että tämä ”totuus” on erilaista kuin mikään muu? Kuinka voimme luottaa tähän ”totuuteen”?

Kehotus luottaa Herraan ei vapauta meitä velvollisuudesta tietää omakohtaisesti. Se on enemmän kuin mahdollisuus. Se on velvoite, nuoret ystäväni – ja se on yksi niistä syistä, miksi meidät lähetettiin tänne maan päälle.

Myöhempien aikojen pyhiä ei pyydetä hyväksymään sokeasti kaikkea kuulemaansa. Meitä kannustetaan ajattelemaan ja löytämään totuus itse. Meiltä odotetaan, että me pohdimme, tutkimme, arvioimme ja tulemme siten henkilökohtaisesti tietämään totuuden.

Brigham Young on sanonut: ”Pelkään – – sitä, että ihmiset luottavat niin kovasti johtajiinsa, etteivät he itse kysy Jumalalta, johtaako Hän heitä. Pelkään, että he tuudittautuvat sokeaan turvallisuudentunteeseen. – – Tietäköön jokainen mies ja nainen Jumalan Hengen antamien kuiskausten kautta, vaeltavatko heidän johtajansa Herran viitoittamaa tietä vai eivät.”¹⁹

Me etsimme totuutta kaikkialta, mitä saatammekin löytää sitä. Profeetta Joseph Smith opetti, että ”Mormonismi on totuus. – – Pyhän uskontomme ensimmäinen ja perustava periaate on se, että me uskomme, että meillä on oikeus ottaa vastaan kaikki ja jokainen totuuden kohta rajoituksitta tai minkään ihmisten uskontunnustusten tai taikauskoisten käsitysten – – estämättä.”²⁰

Kyllä, meillä on ikuisen evankeliumin täyteys, mutta se ei tarkoita, että me tietäisimme kaiken. Itse asiassa yksi palautetun evankeliumin periaatteista on uskomme siihen, että Jumala ”ilmoittaa vielä monia suuria ja tärkeitä – – asioita”²¹.

Jeesuksen Kristuksen evankeliumin palautus tapahtui, koska eräs nöyräsydäminen ja innokas nuori mies etsi totuutta. Joseph tutki ja toimi sitten oppimansa mukaisesti. Hän sai selville, että jos ihmiseltä puuttuu viisautta, hän voi pyytää Jumalalta ja totuus todella annetaan hänelle.²²

Palautuksen suuri ihme ei ollut pelkästään siinä, että se oikaisi erheellisiä ajatuksia ja vääristeltyjä oppeja – vaikka se todellakin teki niin – vaan myös siinä, että se avasi taivaan verhot ja aloitti uuden valon ja tiedon tasaisen vuodatuksen, joka on jatkunut tähän päivään asti.

Niinpä me etsimme jatkuvasti totuutta kaikista hyvistä kirjoista ja muista tervehenkisistä lähteistä. ”Jos on jotakin hyveellistä, rakastettavaa tai hyvältä kuuluvaa tai kiitettävää, sitä me etsimme.”²³Tällä tavalla voimme vastustaa Paholaisen petosta. Tällä tavalla opimme totuutta, käsky käskyn päälle, rivi rivin päälle.²⁴Ja opimme vielä, että äly liittyy älyyn, viisaus ottaa vastaan viisautta ja totuus omaksuu totuutta.²⁵

Nuoret ystäväni, kun hyväksytte vastuun etsiä totuutta avoimin mielin ja nöyrin sydämin, teistä tulee suvaitsevampia toisia kohtaan, vastaanottavampia kuuntelemaan, valmiimpia ymmärtämään, taipuvaisempia rakentamaan kuin hajottamaan, ja te olette halukkaampia menemään sinne, minne Herra haluaa teidän menevän.

Pyhä Henki – oppaamme kaikkeen totuuteen

Ajatelkaapa sitä. Teillä todella on voimallinen kumppani ja luotettava opas tässä jatkuvassa totuuden etsinnässä. Kuka Hän on? Hän on Pyhä Henki. Meidän taivaallinen Isämme tiesi, kuinka vaikeaa meidän olisi kuulla kaiken kilpailevan metelin yli ja löytää totuus kuolevaisuudessamme. Hän tiesi, että näkisimme vain osan totuudesta, ja Hän tiesi, että Saatana yrittäisi pettää meitä. Niinpä Hän antoi meille Pyhän Hengen taivaallisen lahjan valaisemaan mieltämme, opettamaan meitä ja todistamaan meille totuudesta.

Pyhä Henki on ilmoituksenantaja. Hän on Lohduttaja, joka opettaa meille ”totuuden kaikista asioista; – – joka tietää kaikki asiat ja jolla on kaikki voima viisauden, armon, totuuden, oikeudenmukaisuuden ja oikeuden mukaan”²⁶.

Pyhä Henki on varma ja turvallinen opas, joka auttaa kaikkia Jumalaa etsiviä kuolevaisia, kun he purjehtivat usein hämmennyksen ja ristiriitaisuuksien vaivaamilla vesillä.

Pyhän Hengen antama todistus totuudesta on kaikkien saatavilla kaikkialla kautta maapallon. Kaikki, jotka pyrkivät tietämään totuuden, jotka tutkivat sitä omassa mielessään²⁷, ja jotka kysyvät ”vilpittömin sydämin, vakain aikein, Kristukseen uskoen, [tulevat tietämään] totuuden Pyhän Hengen voimalla”²⁸.

Ja sanoin kuvaamaton Pyhän Hengen lahja on lisäksi kaikkien niiden saatavilla, jotka tulevat kelvollisiksi menemällä kasteelle ja elämällä kelvollisina saamaan Hänen jatkuvan kumppanuutensa.

Niin, teidän rakastava taivaallinen Isänne ei koskaan jättäisi teitä harhailemaan yksin pimeässä tässä kuolevaisuudessa. Teidän ei tarvitse tulla petetyiksi. Te voitte voittaa tämän maailman pimeyden ja löytää jumalallisen totuuden.

Jotkut eivät kuitenkaan etsi totuutta, vaan he pyrkivät pikemminkin aiheuttamaan kiistaa. He eivät vilpittömästi yritä oppia. Sen sijaan he haluavat väitellä, rehennellä niin sanotulla oppineisuudellaan ja aiheuttaa siten kiistaa. He jättävät huomiotta tai hylkäävät apostoli Paavalin Timoteukselle antaman neuvon: ”Pysy erossa typeristä ja asiattomista väittelyistä; sinähän tiedät, että niistä syntyy riitoja.”²⁹

Me Jeesuksen Kristuksen opetuslapset tiedämme, että sellainen kiistely on täysin yhteensopimatonta sen Hengen kanssa, josta olemme riippuvaisia etsiessämme totuutta. Kuten Vapahtaja varoitti nefiläisiä: ”Sillä totisesti – – minä sanon teille, että se, jossa on kiistelyn henki, ei ole minusta vaan on Perkeleestä, joka on kiistelyn isä.”³⁰

Jos seuraatte Henkeä, teidän henkilökohtainen totuuden etsintänne johdattaa teidät väistämättä Herran ja Vapahtajan, itse Jeesuksen Kristuksen, luokse, koska Hän on ”tie, totuus ja elämä”³¹. Se ei ehkä ole mukavin tapa. Se saattaa olla myös vähemmän kuljettu tie. Ja se on polku, jota kulkiessa pitää kiivetä vuoria ja ylittää vuolaita jokia, mutta se on Hänen tiensä – Vapahtajan tie.

Minä lisään oman todistukseni Herran apostolina, että Jeesus on Kristus, elävän Jumalan Poika. Minä tiedän sen koko sydämestäni ja koko mielestäni. Minä tiedän sen Pyhän Hengen todistuksen ja voiman avulla.

Pyydän teitä tekemään kaikkenne pyrkiessänne tietämään tämän totuuden omakohtaisesti – koska tämä totuus tekee teidät vapaiksi³².

Rakkaat nuoret ystäväni, te olette Israelin toivo. Me rakastamme teitä. Herra tuntee teidät. Hän rakastaa teitä. Herra uskoo teihin suuresti. Hän tietää teidän onnistumisenne ja Hän tuntee teidän haasteenne ja elämässänne olevat kysymykset.

Rukoukseni on, että te etsitte totuutta vilpittömästi ja lakkaamatta, että halajatte juoda kaiken totuuden lähteestä, jonka vedet ovat puhtaita ja makeita, lähteestä, ”joka kumpuaa ikuisen elämän vettä”³³.

Siunaan teitä niin, että te luottaisitte Herraan ja että teillä olisi syvään juurtunut halu oikeutetusti erottaa totuus erheestä – nyt ja koko elämänne ajan. Tämä on rukoukseni ja siunaukseni. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.