Sydämemme virittäminen Hengen äänelle
Linda K. Burton
Apuyhdistyksen ylijohtaja
Kirkon koululaitoksen hartaustilaisuus nuorille aikuisille • 2.maaliskuuta 2014 • Brigham Youngin yliopiston Idahon kampus
On etuoikeus kokoontua kanssanne tähän hartaustilaisuuteen. Olen rukoillut, että Herra siunaa teitä niin, että kuulette jotakin, mikä osaltaan lisää kykyänne tunnistaa Hengen ääni. Olette kenties jo saaneet viestin, jonka kuulemassamme kauniissa musiikissa tunsitte olevan juuri teille.
Noin 41 vuotta sitten osallistuin vastahakoisesti nuorten aikuisten hartaustilaisuuteen, joka pidettiin temppeliaukiolla. Sinä hartaustilaisuuden iltapäivänä riehunut valtava lumimyrsky koetteli uskoani. Mutta koska minua oli pyydetty osallistumaan eräällä vähäisellä tavalla, lähdin täyttämään velvollisuuteni. Olen vuosien kuluessa oppinut, että nämä presidentti Eyringin lainaamat sanat ovat totta: ”Ihminen ei voi antaa Herralle kannikkaa saamatta takaisin koko leipää.”1 Se ”leipä”, jonka osallistumiseni ”kannikalla” sain, on ihana aviomieheni! Minä nimittäin tapasin hänet siinä hartaustilaisuudessa. Hän lauloi kuorossa ja tuli kokouksen päätyttyä rohkeasti luokseni ja esittäytyi minulle. Kuinka kiitollinen olenkaan, että tunsin velvollisuudekseni olla läsnä sinä iltana ja että armollinen taivaallinen Isämme hyväksyi vastahakoisenkin ponnistukseni olla siellä, missä minun pitikin olla.
Olen kiitollinen siitä, että muutama lapsistamme ja vanhin pojantyttäremme ovat täällä tänä iltana kanssamme. McKaela soittaa alttoviulua. Hän aloitti viuluopinnot kolmivuotiaana, ja nyt 16-vuotiaana hän on aika lahjakas muusikko. Voin sanoa sen, koska olen hänen isoäitinsä, eivätkä isoäidit valehtele! On ollut innoittavaa seurata hänen edistymistään askel askeleelta ja sitä, kuinka hän on oppinut käyttämään soitintaan paitsi oman elämänsä myös monien muiden elämän siunaukseksi. Hän on oppinut taidon virittää soittimensa, oppinut päivittäisen ahkeran harjoittelun tärkeyden ja kokenut sen ilon, jota esiintyminen ja oman soittimen yhdistäminen muihin tuo.
Palvellessani muutama vuosi sitten lähetystyössä mieheni kanssa opin lukemaan koreankielisten aakkosten merkkejä ja ääntämään niitä. Opin joitakin perustervehdyksiä, pari ilmausta ja muutamia evankeliumin termejä, ja pystyin erottamaan korean kielen muista kielistä. Opin ulkoa muutaman minulle rakkaista kirkon ja Alkeisyhdistyksen lauluista koreaksi. Mutta taitoni puhua tai ymmärtää suurinta osaa tuosta kauniista kielestä oli hyvin rajallinen.
Miksi kerron teille nämä esimerkit, jotka eivät näytä liittyvän toisiinsa? Koska haluaisin meidän käsittelevän Hengen kielen oppimista – sitä, kuinka Hän puhuu meille ja kuinka me voimme lisätä kykyämme kuulla Hänen äänensä. Aivan kuten soittamaan oppiminen tai kielen oppiminen on prosessi, Hengen kielen oppiminen on myös prosessi, joka meidän jokaisen on elintärkeää oppia, olimmepa sitten äskettäin kastettuja tai pitkäaikaisia kirkon jäseniä.
Vapahtaja opetti Mormonin kirjassa, että lamanilaiset ”kastettiin tulella ja Pyhällä Hengellä, eivätkä he sitä tienneet”2. Toivon todella, että kykymme kuulla ja ymmärtää Hengen kehotuksia lisääntyy ja että me toimimme niiden kehotusten mukaan, joita saamme Pyhältä Hengeltä. Voidaksemme tehdä niin meidän täytyy ensin oppia tunnistamaan Hänen äänensä.
Arvioidaanpa hetki kokemuksiamme. Koska yleisömme täällä on suuri ja lisäksi mukanamme on nuoria aikuisia kaikkialta maailmasta, haluaisin pyytää teitä tekemään erään asian. Menemättä liikaa henkilökohtaisiin asioihin kertoisitteko joistakin seuraaviin kysymyksiin liittyvistä kokemuksistanne toisillenne Twitterissä? Kun teillä on hetki aikaa, tviitatkaa vastauksenne tunnisteella #cesdevo.
Tässä on vastaustanne odottava kysymys: Mistä me voimme tietää, olemmeko kuulleet Hengen äänen?
Pohtiessamme tätä kysymystä voisimme esittää itsellemme muutaman lisäkysymyksen:
• Olenko kokenut rakkauden, ilon, rauhan, kärsivällisyyden, sävyisyyden, lempeyden, uskon, toivon ja lohdun tunteita?
• Onko mieleeni tullut ajatuksia tai sydämeeni tunteita, joiden tiedän olevan Herralta eikä itseltäni?
• Olenko kuullut ääneni puhuvan totuutta, vaikka en ole suunnitellut, mitä sanoisin?
• Olenko kokenut omien taitojeni ja kykyjeni lisääntyneen?
• Olenko tuntenut ohjausta ja varjelusta eksytykseltä?
• Olenko huomannut elämässäni syntiä ja onko minulla ollut halu korjata se?
• Olenko tuntenut Hengen kirkastavan Isää Jumalaa ja Jeesusta Kristusta ja todistavan Heistä?3
Jos vastasitte johonkin näistä kysymyksistä myöntävästi, olette tunteneet Herran Hengen jossakin vaiheessa elämäänne. Mutta tärkein kysymys on: ”Voitteko nyt tuntea sellaista?”4
Profeetta Mormonin neuvo Kristuksen valon seuraamisesta voi auttaa meitä tietämään, kuinka saamme Pyhän Hengen. Mormon sanoi:
”Sillä katso, Kristuksen Henki on annettu jokaiselle ihmiselle, jotta hän voi erottaa hyvän pahasta; ja nyt, minä osoitan teille, kuinka on arvosteltava; sillä kaikki, mikä kutsuu tekemään hyvää ja saa uskomaan Kristukseen, on lähetetty Kristuksen voiman ja lahjan kautta; sen vuoksi te voitte tietää täysin varmasti, että se on Jumalasta.
Mutta mikä tahansa saa ihmiset tekemään pahaa ja olemaan uskomatta Kristukseen ja kieltämään hänet ja olemaan palvelematta Jumalaa, silloin te voitte tietää täysin varmasti, että se on Perkeleestä, sillä tällä tavalla Perkele toimii, sillä hän ei kehota ketään tekemään hyvää, ei yhden yhtäkään, eivätkä hänen enkelinsäkään eivätkä ne, jotka alistuvat hänen valtaansa.”5
Presidentti Gordon B. Hinckley on todennut: ”Loppujen lopuksi siinä se testi on. Houkutteleeko se tekemään hyvää, kohoamaan, seisomaan pystypäin, tekemään oikein, olemaan ystävällinen, olemaan antelias? Silloin se on Jumalan Hengestä.”6
Miksi Hengen kuiskausten erottaminen tuntuu niin vaikealta? Yksi syy on ehkä se, että Henki kommunikoi sekä mielellemme että sydämellemme. Opetellessamme Hengen kieltä me toisinaan sekoitamme Hengen kehotuksiin omat ajatuksemme ja omat tunteemme. Toinen syy on, että Hengen erottaminen on Hengen lahja. Aivan kuten toisten on helppoa oppia jokin kieli ja toisten ei, sama pätee kykyyn ymmärtää Hengen kuiskauksia. Useimmiten soittamaan oppimiseen tai kielen oppimiseen vaaditaan paljon työtä, kuten harjoittelua ja joskus virheiden tekemistä. Samoin on laita Hengen kielen oppimisprosessissa.
Auttaisiko teitä tieto, että henkilökohtainen ilmoitus on rivinä rivin päälle, opetuksena opetuksen päälle tapahtuva prosessi, jota jopa profeettojen, näkijöiden ja ilmoituksensaajien on opeteltava ymmärtämään? Seuraava esimerkki on vanhin Jeffrey R. Hollandin elämästä.
”On tilanteita, jolloin ainoa tapa päästä A:sta C:hen on mennä B:n kautta.
Koska olin varttunut Etelä-Utahissa ja nauttinut kaikista Etelä-Utahin ja Pohjois-Arizonan ihmeistä ja ihanuuksista, halusin esitellä ne pojalleni ja halusin näyttää hänelle paikkoja, jotka olin nähnyt ja joista nauttinut hänen ikäisenään. Niinpä hänen äitinsä pakkasi meille vähän evästä, ja me otimme isoisän avolavapakettiauton ja suuntasimme etelään alueelle, jota kutsumme Arizonan vanhaksi kaistaleeksi.
Kun huomasimme, että aurinko oli laskemassa, päätimme, että oli viisainta lähteä takaisin. Mutta tulimme tiellä yhteen tiettyyn risteykseen, todellakin ainoaan, joka siinä kohtaa oli aivan tunnistamaton. Pyysin poikaani kysymään rukouksessa, kumpaan suuntaan lähteä, ja hänestä tuntui vahvasti siltä, että meidän pitäisi lähteä oikealle. Ja niin minustakin tuntui. Ja me lähdimme oikealle, ja se oli umpikuja. Ajoimme noin 500 tai 600 metriä, mutta se oli täysi umpikuja, selvästikin väärä tie.
Käännyimme, palasimme takaisin ja lähdimme toiseen suuntaan. Ja selvästikin vasemmalle johtava tie oli oikea.
Jossakin matkan varrella Matt kysyi: ’Isä, kun olimme rukoilleet, miksi meistä tuntui, että oikea tie oli se, jolle meidän pitäisi kääntyä, eikä se ollutkaan?’ Ja minä vastasin: ’Luulenpa, että Herra toivoi meille sillä hetkellä sitä, että saisi meidät oikealle tielle mahdollisimman pian, ja vastasi rukouksiimme niin, että olisimme jokseenkin vakuuttuneita ja jotenkin ymmärtäisimme, että olimme oikealla tiellä eikä meidän tarvitsisi pohtia sitä. Ja tässä tapauksessa helpoin tapa tehdä niin oli antaa meidän ajaa 400 tai 500 metriä väärää tietä ja hyvin nopeasti tietää epäilyksettä, että se oli väärä tie, ja siksi yhtä varmasti, yhtä vakuuttuneina tietää, että se toinen oli oikea tie.’
Minulla on ehdottoman varma tieto, täydellinen tieto siitä, että Jumala rakastaa meitä. Hän on hyvä. Hän on Isämme, ja Hän odottaa meidän rukoilevan ja luottavan ja uskovan eikä antavan periksi eikä hätääntyvän eikä perääntyvän eikä hylkäävän jotakin, mikä ei vain näytä johtavan aivan oikeaan suuntaan. Me pysymme tiellä, me teemme työtä, me uskomme, luotamme, kuljemme sitä samaa tietä, ja me elämme heittäytyäksemme Hänen käsivarsilleen ja tunteaksemme Hänen syleilynsä ja kuullaksemme Hänen sanovan: ’Minähän sanoin, että kaikki kävisi hyvin. Minähän sanoin, että kaikki järjestyisi.’”7
Minulla oli samankaltainen kokemus kuin vanhin Hollandilla, kun valmistauduin puhumaan tänä iltana. Olin lähtenyt yhteen suuntaan etsien aineistoa ja kirjoittaen ajatuksiani yhdestä aiheesta, josta puhuisin, mutta tunsin levottomuutta siitä. Minulla oli tunne, että minun pitäisi sen sijaan puhua jostakin muusta. Silloin muistin kokemuksen, joka minulla oli ollut noin kaksi vuotta sitten. Kun minut kutsuttiin palvelemaan Apuyhdistyksen ylijohtajana, vietin alkuun joitakin hyvin unettomia öitä. Yhtenä noista öistä mieleeni tulvi monia ajatuksia ja ne painuivat sydämeeni. Kirjoitin ne muistiin ja panin ne talteen enkä muistanut niitä ennen kuin vasta muutama viikko sitten, kun nuo rauhattomat tunteet ensimmäisestä aiheestani alkoivat vaivata minua. Taivaallinen Isä antoi minun kulkea jonkin aikaa toista tietä, mutta Hän johdatti minut takaisin tälle tielle antamalla lempeän tunteen sydämeeni ja herättämällä mielessäni muiston Pyhän Hengen lahjan avulla.
Mitä me voimme tehdä virittäytyäksemme paremmin Hengen äänelle? Me voimme aloittaa ymmärtämällä, että taivaallinen Isämme haluaa kommunikoida kanssamme. Me tiedämme sen, koska kaikki myöhempien aikojen profeetat ovat opettaneet henkilökohtaisen ilmoituksen oppia. Ajatelkaa monia muita siunauksia, joita Herra on antanut meille, jotta voisimme kommunikoida Hänen kanssaan ja ottaa vastaan Hänen sanansa: pyhät kirjoitukset, patriarkallinen siunaus, rukous, toimitukset, innoitetut johtajat ja vanhemmat sekä Pyhän Hengen lahja.
Mistä me aloitamme pyrkimyksemme päästä lähemmäksi Jumalaa ja kuulla Hänen äänensä puhuvan meille? Me aloitamme perusasioista. Me teemme pieniä ja yksinkertaisia asioita, jotka osoittavat, että Hän on ensimmäisenä elämässämme ja että me haluamme saada ilmoitusta Häneltä. Kun olin käymässä Länsi-Afrikassa, opin sanonnan, jota rakastan ja joka näyttää sopivan henkilökohtaisen ilmoituksen prosessiin: ”hissun kissun, pikkuhiljaa”. Mitä asioita me voimme tehdä ”hissun kissun, pikkuhiljaa”?
Numero 1: Rukoilkaa vilpittömästi ja nöyrästi.
Äidinsydäntäni on kautta vuosien koskettanut se, kun olen katsellut, miten omat lapsemme ja lastenlapsemme osoittavat uskoa pyytämällä nöyrässä ja vilpittömässä rukouksessa Herran apua yksinkertaisiin ongelmiinsa. Yksi suloinen muisto perheestämme havainnollistaa tätä.
Poikamme on vanhin lapsi perheessämme. Hänellä on viisi sisarta eikä ainuttakaan veljeä. Vähän ennen kolmannen tyttäremme syntymää mieheni lupasi pojallemme koiran, jos tämä vauva olisi taas tyttö. Kun tyttövauvamme oli syntynyt, hyvä mieheni piti lupauksensa. Siitä koirasta tuli poikamme paras ystävä. Hän rakasti sitä koiraa. Yhtenä päivänä koira kuitenkin katosi. Me etsimme ja etsimme mutta turhaan. Soitimme eläinsuojeluvalvojalle. Hän ei antanut meille paljonkaan toivoa, koska asuimme melko lähellä moottoritietä. Eläinsuojeluvalvojasta tuntui, että aikaa oli kulunut niin paljon, että oli varsin mahdollista, että koira oli mennyt moottoritielle ja jäänyt auton alle.
Teimme parhaamme lohduttaaksemme poikaamme, kun kerroimme, mitä olimme kuulleet, mutta hän oli aivan murtunut. Muistan pyytäneeni häntä rukoilemaan lohtua taivaalliselta Isältä. Suloinen pieni poikamme katsoi minua silmiin ja sanoi: ”Minähän olen rukoillut ja rukoillut, äiti.”
Meni muutama päivä. Sitten varhain yhtenä aamuna oveltamme kuului koputus. Yksi lapsista meni ovelle ja tuli juosten hakemaan minua. Olin huolissani, kun huomasin, että ajotiellemme oli pysäköity auto, jonka kyljessä olivat sanat ”Eläinvalvonta”. Ovella oleva mies katsoi minua ja sanoi: ”Rouva Burton, minulla taitaa olla autossa jotakin, mikä kuuluu pojallenne.”
Menetin toivoni. Muistan murehtineeni, että hän oli löytänyt koiramme ja että koira saattaisi olla kuollut tai loukkaantunut pahoin. Suureksi ilokseni auton takaosassa oli koiramme – eloisa, hyvinvoiva ja valmis hyppäämään ulos autosta pienen poikamme syliin.
Kysyin eläinsuojeluvalvojalta, mistä hän oli löytänyt koiramme. Hän sanoi: ”Kun olin tänä aamuna lähdössä kotoa, tapahtui jotakin hyvin epätavallista. Aivan taloni edessä oli koira, joka vastasi sitä kuvausta, jonka olitte antanut minulle puhelimessa. Koira vastasi, kun kutsuin sitä nimeltä. Niinpä ajattelin tuoda sen kotiin ja rauhoittaa pienen poikanne mielen, ennen kuin hän lähtisi kouluun.”
Tiedän, että Herra vastaa vilpittömiin ja herkkiin lapsenmielisiin rukouksiin. Taivaallinen Isä haluaa lastensa tietävän jo varhain elämässä, että Hän on olemassa, jotta he turvaisivat Häneen edelleenkin varttuessaan aikuisiksi. Koska lapset ovat yleensä hyvin nöyriä, he ovat kelvollisia saamaan taivaallisen Isän lupauksen, joka on Opissa ja liitoissa: ”Ole nöyrä, niin Herra, sinun Jumalasi, johdattaa sinua kädestä ja antaa sinulle vastauksen rukouksiisi.”8
Kun esitän seuraavat kysymykset, jotka presidentti Spencer W. Kimball kysyi samankaltaiselta ryhmältä kuin tämä, miettikää omien rukoustenne nöyryyttä ja vilpittömyyttä. ”Haluatko johdatusta? Oletko rukoillut Herralta innoitusta? Haluatko tehdä oikein vai haluatko tehdä mitä haluat, olipa se oikein tai ei? Haluatko tehdä sitä, mikä on sinulle parhaaksi ajan mittaan, vai sitä, mikä sillä hetkellä näyttää haluttavammalta? Oletko rukoillut? Kuinka paljon olet rukoillut? Kuinka olet rukoillut? Oletko rukoillut kuten maailman Vapahtaja – –, vai oletko pyytänyt sitä, mitä haluat, riippumatta siitä, onko se oikein?”
Sitten presidentti Kimball jatkoi: ”Sanotko rukouksissasi: ’tapahtukoon Sinun tahtosi’? Sanoitko: ’Taivaallinen Isä, jos innoitat minua ja annat minulle varmuuden siitä, mikä on oikein, minä teen niin kuin on oikein’? – – Rukoilitko – –: ’Taivaallinen Isä, rakastan Sinua, uskon Sinuun, tiedän, että olet kaikkitietävä. Olen rehellinen. Haluan vilpittömästi tehdä oikein. Tiedän, että Sinä näet lopun alusta asti. Sinä näet tulevaisuuden. Sinä näet, tulenko minä olemaan tässä esittämässäni tilanteessa rauhallinen vai levoton, onnellinen vai murheellinen, onnistunut vai epäonnistunut. Kerro minulle, rakas taivaallinen Isä, niin minä lupaan tehdä, mitä käsket minun tehdä.’ Oletko rukoillut tuolla tavalla? Eikö se olisikin viisasta? Oletko kyllin rohkea rukoilemaan niin?”9
Yksi tapa rukoilla vilpittömästi on oppia miettimään vilpittömiä ja sydämestä lähteviä kysymyksiä ja viemään ne nöyrästi Herran eteen. Miettikää Joseph Smithin kysymyksiä: ”Mitä on tehtävissä? Mitkä näistä kaikista ryhmäkunnista ovat oikeassa, vai ovatko ne peräti kaikki väärässä? Jos jokin niistä on oikeassa, mikä se on ja kuinka saan tietää siitä?”10 Hän kääntyi viisaasti pyhien kirjoitusten, jumalallisen totuuden, puoleen, mikä sai hänet pohtimaan vakavasti ja päättämään ”pyytää Jumalalta”11 ja uskomaan, että hänen rukoukseensa vastattaisiin.
Se, että rukoilemme vilpittömästi, tarkoittaa, että me aiomme toimia saamamme vastauksen mukaan. Palavassa rukouksessaan pyhässä lehdossa Joseph kertoi: ”Aikomuksenani mennessäni kysymään Herralta oli saada tietää, mikä kaikista lahkoista oli oikeassa, jotta tietäisin, mihin liittyä.”12 On selvää, että Joseph aikoi toimia sen mukaan, mitä Herra sitten päättäisikin ilmoittaa hänelle. Ennen kuin hän edes esitti yksinkertaisen kysymyksensä, hän sai kuitenkin paljon enemmän kuin hän oli ikinä toivonut. Hän sai merkittävän etuoikeuden nähdä taivaallisen Isämme ja Hänen rakkaan Poikansa Jeesuksen Kristuksen! Riemuitsen tästä loistavasta vastauksesta poikaprofeetta Joseph Smithin yksinkertaiseen ja vilpittömään tiedonhaluun!
Numero 2: Toimikaa heti hengellisten vaikutelmien mukaan.
Eräs vakavoittava tapaus oman rakkaan profeettamme presidentti Thomas S. Monsonin elämästä osoittaa, miten tavattoman tärkeää on vastata heti Hengen antamiin vaikutelmiin.
”[Kertoja:] Saadessaan kokemusta tehtävissään piispa Monson oppi monia asioita, joiden joukossa oli se, miten tärkeää on seurata Henkeä ja luottaa Herraan.
Ollessaan eräänä iltana vaarnan pappeusjohtajien kokouksessa hän sai selkeän tunteen, että hänen pitäisi lähteä heti kokouksesta ja ajaa veteraanien sairaalaan, joka oli jyrkkien Salt Lake Cityn puistokatujen varrella. Ennen kuin hän lähti sinä iltana kokoukseen, hän oli saanut puhelinsoiton, jossa kerrottiin, että eräs hänen seurakuntansa iäkäs jäsen oli sairaana ja oli joutunut hoidettavaksi sairaalaan. Soittaja kysyi, ehtisikö piispa käväistä sairaalassa antamassa siunauksen. Kiireinen nuori piispa selitti, että hän oli juuri matkalla kokoukseen, mutta että hän tulisi aivan varmasti sairaalaan sen jälkeen. Nyt kehotus oli voimakkaampi kuin koskaan: ’Lähde kokouksesta ja mene heti sairaalaan.’
Piispa Monson katsoi puhujakorokkeelle. Puhumassa oli vaarnanjohtaja! Hän ei tiennyt, kuinka hän voisi nousta kesken vaarnanjohtajan puhetta ja kulkea koko miesrivin ohi. Hän odotti tuskallisesti, kunnes vaarnanjohtajan puhe loppui, ja syöksyi sitten ovelle jo ennen kuin loppurukous ilmoitettiin. Juostessaan sairaalan neljännessä kerroksessa pitkin käytävää sen päähän asti nuori piispa näki kiireistä toimintaa sen huoneen ulkopuolella, joka hänelle oli osoitettu.
Eräs hoitaja pysähtyi ja kysyi: ’Oletteko te piispa Monson?’
’Kyllä’, hän vastasi.
’Olen pahoillani’, hoitaja sanoi. ’Potilas kutsui teitä nimeltä juuri ennen kuolemaansa.’
Kyyneliään tukahduttaen piispa Monson käveli takaisin yöhön. Hän vannoi sillä hetkellä, ettei hän koskaan enää jättäisi toimimatta Herralta tulleen kehotuksen mukaan. Hän noudattaisi välittömästi Hengen vaikutelmia, minne ne sitten hänet johtaisivatkin.
[Vanhin Jeffrey R. Holland:] ’Kukaan ei voi ymmärtää presidentti Thomas S. Monsonia, ellei hän ymmärrä sitä, miten usein ja toistuvasti hän saa tuollaisia hengellisiä kehotuksia elämässään ja miten ehdottoman uskollisesti hän toimii niiden mukaan.’”13
Numero 3: Tutkikaa pyhiä kirjoituksia päivittäin.
Vanhin Robert D. Hales on opettanut: ”Kun me haluamme puhua Jumalalle, me rukoilemme. Ja kun me haluamme Hänen puhuvan meille, me tutkimme pyhiä kirjoituksia, sillä Hänen sanansa puhutaan Hänen profeettojensa kautta.”14
Kun olin 20-vuotias, painiskelin erään vaikean päätöksen kanssa enkä tuntenut saavani vastausta rukouksiini. Eräänä iltana isäni tuli kotiin myöhään jostakin kirkon kokouksesta ja huomasi, että huoneessani oli valo. Hän istuutui vuoteeni reunalle ja kysyi, voisiko hän auttaa, koska hän vaistosi painiskeluni. Vuodatin hänelle sydämeni. Hän ehdotti, että kääntyisin pyhien kirjoitusten puoleen saamaan ohjausta päätökseeni, ja tarjosi tiettyjä kohtia, joita voisin pohtia ja joista voisin rukoilla. Noudatin hänen innoitettua neuvoaan ja tutkin pyhiä kirjoituksia. Kun olin jonkin aikaa tosissani ponnistellut, minua siunattiin niin, että sain rukoukseeni vastauksen, josta ei voinut erehtyä. Olin esittänyt Herralle, miten olin harkinnut asiaa ja mitä päättänyt, ja pyysin vilpittömästi vahvistusta tuolle päätökselle ja tunsin hiljaisen, levollisen varmuuden syvällä sydämessäni.
Pyhistä kirjoituksista saamme tietää, että Helamanin vanhurskaat pojat Lehi ja Nefi ”saivat monia ilmoituksia päivittäin”15. Kun me kestitsemme itseämme päivittäin pyhissä kirjoituksissa olevilla Kristuksen sanoilla ja pohdimme sitä, mitä luemme, mekin voimme kokea päivittäin ilmoituksia Pyhän Hengen lahjan välityksellä, etenkin silloin kun kirjoitamme tarkoin muistiin saamiamme ajatuksia ja tunteita.
Numero 4: Eläkää paaston lain mukaan.
Lisätäksemme kykyämme kuulla Hengen ääntä meidän kaikkien kannattaisi paastota joka paastosunnuntai 24 tuntia ja antaa auliisti paastouhrimme tarvitsevien auttamiseksi. Presidentti Harold B. Lee on antanut neuvon: ”Herra sanoi Jesajalle, että ne, jotka paastoavat siten ja jakavat leipänsä köyhille, voivat kutsua Herraa ja Hän vastaa heille; he voivat huutaa apua ja Hän sanoo: ’Tässä minä olen.’ [Ks. Jes. 58:6–9.] Se on yksi tapa päästä keskusteluyhteyteen Herran kanssa. Yrittäkää tehdä niin tänä vuonna. Eläkää täydellisesti paaston lain mukaan.”16
Alman kirjasta saamme tietää, että Moosian pojat ”olivat omistautuneet paljolle rukoukselle ja paastolle; sen tähden heillä oli profetian henki ja ilmoituksen henki, ja kun he opettivat, he opettivat Jumalan voimalla ja valtuudella”17. Tuo ilmaus ”olivat omistautuneet” on ajatus, jota kannattaa pohtia, kun arvioimme pyrkimyksiämme pitää todellinen paasto.
Numero 5: Olkaa kelvollisia ja palvelkaa temppelissä.
Presidentti George Albert Smithin mukaan ”jokaisella meistä on oikeus Herran innoitukseen siinä määrin kuin elämme vanhurskasta elämää”18. Huomaattehan, ettei hän sanonut, että meidän on oltava täydellisiä saadaksemme innoitusta. Mutta meidän pitää pyrkiä parhaamme mukaan elämään kelvollisesti.
Muistakaa kuningas Limhin kansan kielteinen esimerkki Mormonin kirjassa ja oppikaa siitä: ”Herra oli hidas kuulemaan heidän huutoaan heidän pahuutensa tähden.”19
Kelvollisuus tuntuu olevan pieni hinta maksettavaksi taivaan ikkunoiden avaamisesta. Kun pidämme liittomme ja nautimme sakramentin kelvollisesti, meille luvataan, että Hänen Henkensä on aina meidän kanssamme.20 Mutta niin käy vasta sen jälkeen kun lupaamme ja pidämme liiton, että me muistamme Vapahtajan aina! Lisäksi kun tähtäämme temppeliin ja elämme kelvollisina pääsemään sinne ja käymme siellä niin usein kuin olosuhteemme sallivat, me voimme kasvaa Herrassa ja saada ”Pyhän Hengen täyteyden”21.
Numero 6: Älkää suhtautuko kevytmielisesti pyhiin asioihin.22
Ymmärtäkää, että Herralta saatu ilmoitus on pyhän luottamuksen osoitus. Vanhin Richard G. Scott on opettanut, että ”innoituksen huolellinen tallentaminen osoittaa Jumalalle, että Hänen yhteydenpitonsa on meille pyhää. – – Sellaisia – – tallentamisia tulee suojella niin, etteivät ne katoa ja etteivät muut pääse niihin käsiksi.”23
Toinen todiste tuosta opetuksesta on presidentti Harold B. Leen kokemus. Hän sanoi: ”Joskus olen herännyt keskellä yötä enkä ole pystynyt nukahtamaan ennen kuin olen noussut vuoteesta ja kirjoittanut muistiin mielessäni pyörineen asian. Mutta tarvitaan paljon rohkeutta toimia sen mukaan, mitä on saanut vastauksena rukouksiin.”24
Numero 7: Olkaa valmiit kulkemaan eteenpäin uskossa.
Kun mieheni ja minä olimme kihloissa, kävimme pitkiä keskusteluja yhteisestä tulevaisuudestamme. Mitä meidän pitäisi tehdä opiskelujen suhteen? Milloin meidän pitäisi hankkia lapsia? Millainen ura turvaisi perheellemme perustarpeet ja sallisi meidän palvella kirkossa? Koska me uskoimme elävän profeetan opettamaan neuvoon, että voisimme hankkia lapsia samalla kun opiskelimme ja teimme työtä, me kuljimme eteenpäin uskossa.
Se ei ollut helppoa. Mieheni päätyi tekemään kolmea osa-aikatyötä samalla kun opiskeli, jotta minä voisin aloittaa oman uuden urani äitinä ja hoivaajana. Se toimintatapa oli aivan vastoin maailman logiikkaa, jopa siihen aikaan. Kun katselemme taaksepäin, näemme nyt, kuinka noiden uskon askelien ottaminen on johtanut iankaikkisiin siunauksiin, jotka olisimme kenties menettäneet, jos emme olisi ottaneet vaarin Hengen äänestä, jonka saimme Herran valitun profeetan välityksellä.
Miettikää vanhin Robert D. Halesin kokemusta, joka havainnollistaa tätä lisää. Hän oli saanut tehtävän olla presidentti Ezra Taft Bensonin nuorempana toverina vaarnakonferenssissa, jossa oli määrä kutsua uusi vaarnanjohtaja. Hän kertoo seuraavaa: ”Rukoiltuamme, pidettyämme puhutteluita, mietiskeltyämme ja rukoiltuamme uudelleen vanhin Benson kysyi, tiesinkö, kuka uusi vaarnanjohtaja olisi. Sanoin, etten ollut vielä saanut sitä innoitusta. Hän katsoi minua pitkään ja vastasi, ettei hänkään ollut. Saimme kuitenkin innoitusta pyytää kolmea kelvollista pappeudenhaltijaa puhumaan konferenssin lauantai-illan kokouksessa. Hieman sen jälkeen kun kolmas puhuja oli aloittanut, Henki kuiskasi minulle, että hänen tulisi olla uusi vaarnanjohtaja. Vilkaisin presidentti Bensonia ja näin hänen kasvoillaan kyyneliä. Me olimme molemmat saaneet ilmoitusta – mutta yksinomaan tavoittelemalla edelleen taivaallisen Isämme tahtoa, kun kuljimme eteenpäin uskossa.”25
Numero 8: Antakaa Herran ratkaista yksityiskohdat siitä, mitä Hän päättää ilmoittaa ja milloin Hän päättää ilmoittaa sen.
Kirjailija Corrie ten Boomin havainto näyttää sopivan tähän: ”Jokainen kokemus, jonka Jumala meille antaa, jokainen ihminen, jonka Hän tuo elämäämme, on täydellistä valmistautumista siihen tulevaisuuteen, jonka vain Hän voi nähdä.”26
Ehkäpä joillakuilla teistä on ollut samankaltainen kokemus kuin kuudella lapsellamme, kun he ovat etsineet kelvollista iankaikkista kumppania. Koska jälkiviisaus on täydellistä, he ymmärtävät nyt, että jokainen heistä tarvitsi tiettyjä kokemuksia nähdäkseen Herran käden johdatuksen iankaikkisen kumppaninsa luo. Jotkin noista kokemuksista vaativat vuosien kärsivällistä odottamista ja kulkemista eteenpäin uskossa. Toisinaan taivaat tuntuivat heistä jopa suljetuilta, kun he rukoilivat. Kun Herran ajoitus on ristiriidassa omien halujemme kanssa, luottakaa siihen, että saattaa olla joitakin valmistavia kokemuksia, joita Herra haluaa meidän saavan ennen kuin rukouksiimme vastataan.
Vanhin Dallin H. Oaks on opettanut:
”Meidän on oivallettava, että Herra puhuu meille Henkensä kautta omana aikanaan ja omalla tavallaan. Monet ihmiset eivät ymmärrä tätä periaatetta. He uskovat, että he voivat kääntyä Herran puoleen silloin kun he itse ovat valmiit ja kun heille sopii, ja Hän vastaa välittömästi, vieläpä juuri sillä tavalla kuin he ovat määränneet. Ilmoitus ei tule sillä tavalla.
– – Emme voi saada hengellisiä asioita pakolla.”27
Äitini menetti näkökykynsä noin 15 vuotta sitten. Hän kamppaili tämän vaikean koetuksen kanssa kuukausia. Rukoillessaan palavasti ymmärrystä hän sai lohtua yksinkertaisesta runosta, josta on tullut suosittu. Presidentti Monson lainasi sitä äskettäin.
En tiedä, kuinka,
vaan tiedän sen,
Hän luvannut on sanassaan,
että rukouksia kuunnellaan
ja vastataan pian tai myöhemmin.
Siksi odotan mielin levollisin.
En tiedä, jos siunaus pyytämäin
tulee niin kuin itse sen parhaaksi näin.
Jätän rukoukseni haltuun sen,
joka tietää kaiken parhaiten.
Jos lahjaa pyytämääni en saa,
Hän suo mulle jotakin parempaa.28
Kuten useimmat meistä, äitini pyrkii edelleen luottamaan Herran tahtoon ja ajoitukseen. Tehdessämme niin meidän tulee muistaa tämä vanhin Richard G. Scottin opetus: ”Mitä teette, kun olette valmistautuneet huolellisesti, rukoilleet hartaasti, odottaneet vastausta melkoisen ajan ettekä vieläkään tunne vastausta? Haluatte ehkä lausua kiitokset, kun näin käy, sillä se on merkki [taivaallisen Isän luottamuksesta]. Kun elätte kelvollisesti ja valintanne on Vapahtajan opetusten mukainen ja teidän on toimittava, edetkää luottavaisin mielin. Kun olette herkkiä Hengen kuiskauksille, tapahtuu soveliaana aikana varmasti toinen kahdesta asiasta: joko ajatuksenne hämärtyvät merkkinä väärästä valinnasta, tai tunnette rauhaa tai paloa sisällänne, mikä todistaa, että valintanne oli oikea. Kun elätte vanhurskaasti ja toimitte luottaen, Jumala ei salli teidän mennä liian pitkälle antamatta varoittavaa tunnetta, mikäli olette tehneet väärän ratkaisun.”29
Tuo Hengen varoittava ääni tulee usein Herran valittujen palvelijoiden äänellä, mikä tuo meidät seuraavaan kohtaamme.
Numero 9: Ottakaa vaari profeetallisista varoituksista.
Pohtikaa huolella muutamia profeetallisia varoituksia, jotka on annettu meidän aikanamme. Ensiksi muutama presidentti Boyd K. Packerilta:
”Nyt varoituksen sana! Jotkin musiikin lajit ovat hengellisesti erittäin tuhoisia. – – Musiikin tempo ja äänilajit ja sen esittäjien elämäntyyli karkottavat Hengen. Se on paljon vaarallisempaa kuin ehkä oletatte, sillä se voi tukahduttaa hengelliset aistinne.”
Toinen varoitus:
On mahdollista saada vääriä ilmoituksia, Perkeleen kehotuksia, kiusauksia!
– – Jos joskus tunnette kehotuksen tehdä jotakin, mikä saa teidät tuntemaan olonne epämukavaksi, jotakin minkä mielessänne tiedätte olevan väärin ja vanhurskauden periaatteiden vastaista, niin älkää reagoiko siihen!”
Ja vielä yksi: ”Jos joku alkaa arvostella ja hautoa kielteisiä tunteita, Henki vetäytyy hänestä pois.”30
Ja rakas profeettamme, presidentti Thomas S. Monson, kohotti varoituksen äänen sanoessaan: ”Varokaa kaikkea sellaista, mikä riistäisi teiltä iankaikkisuuden siunaukset.”31
Miksi virittää sydämemme Hengen äänelle? Mitä siunauksia saamme, kun teemme niin?
Olen juuri palannut Filippiineiltä, missä olen nähnyt superhirmumyrsky Haiyanin jälkiseuraukset. Kuulin rakkaiden filippiiniläisten veljiemme ja sisartemme kokemuksista, kun he todistivat, että Henki johdatti heitä juuri silloin kun he sitä tarvitsivat, joten he tiesivät, mitä tehdä ja minne mennä. Kuulin heidän kertovan, kuinka he kulkivat eteenpäin hetkinä, jolloin tie ei ollut selkeänä edessä. Kuulin kertomuksia nuorista lähetyssaarnaajista, sekä sisarista että vanhimmista, jotka noudattivat kehotuksia. Ne johtivat heidät fyysiseen turvaan keskellä maailmaa, joka sortui kaikkialla heidän ympärillään. Kuinka kiitollinen olenkaan Pyhän Hengen sanomattoman suuresta lahjasta32, joka varoittaa, ohjaa, lohduttaa ja johtaa niitä, jotka pyrkivät elämään kelvollisesti.
Kaikista niistä lahjoista, joita taivaallinen Isämme olisi voinut päättää antaa pojilleen ja tyttärilleen noustessamme kasteen vesistä, Hän päätti antaa meille Pyhän Hengen lahjan.
”Pyhä Henki työskentelee täydellisessä ykseydessä taivaallisen Isän ja Jeesuksen Kristuksen kanssa – –.
Hän ’todistaa Isästä ja Pojasta’ (2. Nefi 31:18) ja ilmoittaa ja opettaa ’totuuden kaikesta’ (Moroni 10:5). Me voimme saada varman todistuksen taivaallisesta Isästä ja Jeesuksesta Kristuksesta ainoastaan Pyhän Hengen voimalla. Hänen välittämänsä tieto hengellemme antaa paljon suuremman varmuuden kuin mikään tieto, jonka voimme saada luonnollisilla aisteillamme.”33
Veljet ja sisaret, kuten hyvin tiedätte, kaikkialla ympärillämme on suuri ja avara rakennus täynnä niitä, jotka pilkkaavat ja ivaavat ja osoittavat halveksivasti sormella. Maailman ääni on kova, säälimätön, suostutteleva ja itsepintainen. Ellemme me opi virittämään sydäntämme Hengen äänelle ja hio kykyämme tavoitella ja saada henkilökohtaista ilmoitusta ja toimia sen mukaan, me olemme parhaimmassakin tapauksessa huteralla maaperällä. Me tarvitsemme Hengen ääntä ohjaamaan meitä pois kaikesta siitä, mikä on likaista, typerää, karkeaa, väkivaltaista, itsekästä ja syntistä. Me tarvitsemme Pyhän Hengen paitsi johtamaan meidät kaikkeen, mikä on ”hyveellistä, rakastettavaa tai hyvältä kuuluvaa tai kiitettävää”34, myös avuksi vaalimaan halua noihin asioihin, jotta voimme vastustaa maailman vetovoimaa.
Yksi parhaista siunauksista, mitä voimme saada, kun opimme kuulemaan Hengen ääntä, on kyky nähdä itsemme siten kuin taivaallinen Isämme näkee meidät ja ”hissun kissun, pikkuhiljaa” tulla parhaaksi omaksi itseksemme.
Pohtikaa tätä kaunista lainausta eräältä myöhempien aikojen apostolilta: ”Pyhän Hengen lahja – – tekee eläväksi kaikki älylliset kyvyt, lisää, laajentaa, avartaa ja puhdistaa kaikki luonnolliset intohimot ja mieltymykset sekä sovittaa ne viisauden lahjan avulla niiden luvalliseen käyttöönsä. Se innoittaa, kehittää, jalostaa ja kypsyttää luonteemme kaikkia puhtaita myötätunnon tunteita, iloja, mieltymyksiä sekä senkaltaisia tunteita ja taipumuksia. Se herättää hyveen, ystävällisyyden, hyvyyden, hellyyden, lempeyden ja rakkauden. Se muovaa olemuksen ja piirteiden kauneutta ihmisessä. Se saa aikaan terveyttä ja elinvoimaa, eloisuutta ja yhteisymmärrystä. Se kehittää ja vahvistaa kaikkia ihmisen ruumiillisia ja henkisiä kykyjä. Se vahvistaa, elähdyttää ja tervehdyttää hermoja. Lyhyesti sanottuna se on kuin ydintä luille, iloa sydämelle, valoa silmille, musiikkia korville ja elämää koko olemukselle.”35
Pyhä Henki voi tehdä meille fyysisesti, hengellisesti, emotionaalisesti, henkisesti ja älyllisesti jotakin sellaista, mitä mikään ihmistekoinen parannuskeino ei voi edes alkaa jäljitellä.
Ettekö ole samaa mieltä siitä, että eläminen kelvollisena sellaisiin siunauksiin on kaiken sen arvoista, mitä se edellyttää, vaikka se vaatisikin jonkin merkittävän uhrauksen? Se on se ”leipä”, jonka saamme verrattuna vaivannäkömme ”kannikkaan”. Kehotan meitä kaikkia alkamaan tänä iltana virittää sydäntämme Pyhän Hengen äänelle.
Ei ole sattumaa, että Herra on nostanut presidentti Thomas S. Monsonin eläväksi profeetakseen ohjaamaan meitä näinä myöhempinä aikoina. Presidentti Monson jos kuka on oppinut kuulemaan tarkoin Hengen kehotuksia ja toimimaan niiden mukaan. Meidän olisi viisasta noudattaa hänen esimerkkiään.
Todistan, että hän on Herran puhetorvi meidän aikanamme. Todistan myös, että taivaallinen Isämme haluaa meidän palaavan luokseen ja on tarjonnut meille keinot tehdä niin antamalla ainokaisen Poikansa ja Pyhän Hengen lahjan. Todistan, että tuon sanomattoman suuren lahjan hankkiminen ja säilyttäminen on meidän kaiken vaivannäkömme arvoista. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.
© 2014 Intellectual Reserve, Inc. Kaikki oikeudet pidätetään. Hyväksytty englanniksi: 1/14. Hyväksytty käännettäväksi: 1/14. Alkuperäisjulkaisun nimi: Tuning Our Hearts to the Voice of the Spirit. Finnish. PD10050686 130