Maailman valo ja elämä
Tutuin ja rakkain kertomus Vapahtajan syntymästä on Uudessa testamentissa Luukkaan toisessa luvussa. Olen täynnä kiitollisuutta joka kerta, kun luen Betlehemiin matkaavasta Joosefista ja Mariasta, yksinkertaisesta tallista, Herran Jeesuksen Kristuksen vaatimattomasta syntymästä ja enkeleistä, jotka julistivat ilosanomaa, suurta iloa koko kansalle (ks. Luuk. 2:10).
Evankeliumin palautuksen myötä myöhempinä aikoina olemme saaneet Mormonin kirjassa tärkeän rinnakkaiskertomuksen Vapahtajan syntymästä. Sanomani korostaa tätä täydentävää kuvausta ensimmäisestä joulusta. Kun tarkastelemme näitä vaiheita yhdessä, veljet ja sisaret, kutsun teitä kuvittelemaan itsenne näihin tapahtumiin eikä pelkästään kuuntelemaan sanoja.
Rukoilen, että Pyhä Henki auttaa teitä soveltamaan näitä pyhien kirjoitusten kohtia itseenne ja perheeseenne (ks. 1. Nefi 19:23) ja täyttämään sydämenne todellisella joulun hengellä.
Samuel Lamanilainen
Kertomuksemme alkaa Sarahemlan maassa muutama vuosi ennen Vapahtajan syntymää. Samuel Lamanilainen tuli kansan keskuuteen saarnaamaan parannusta ja profetoimaan Kristuksesta. Yrittäkää nyt kuvitella olevanne kymmenvuotiaita ja väkijoukon keskuudessa kuuntelemassa, kun Jumalan profeetta ennustaa tulevia tapahtumia.
Samuel julisti: ”Katso, minä annan teille merkin, sillä tulee vielä viisi vuotta, ja katso, sitten tulee Jumalan Poika lunastamaan kaikki ne, jotka uskovat hänen nimeensä.
Ja katso, tämän minä annan teille merkiksi hänen tulemisensa ajasta; sillä katso, taivaalla on suuria valoja, niin ettei hänen tulemisensa edellisenä yönä ole pimeä, niin että ihmisestä näyttää niin kuin olisi päivä.
Sen tähden yksi päivä ja yö ja päivä on ikään kuin se olisi yksi päivä, eikä yötä olisi, ja tämä on teille merkkinä. – –
Ja katso, nousee uusi tähti – –; ja myös tämä on teille merkki.” (Hel. 14:2–5.)
Vapahtajan syntymä
Ajan kuluessa ”profeettojen profetiat alkoivat täyttyä täydellisemmin, sillä kansan keskuudessa alkoi tapahtua suurempia merkkejä ja suurempia ihmeitä” (3. Nefi 1:4).
Kuvitelkaa nyt, että viisi vuotta on kulunut ja olette nyt suunnilleen 15-vuotiaita. Muistatte selvästi Samuelin profetiat, kun mietitte nykyisiä olosuhteita, joissa elätte.
”Mutta oli muutamia, jotka alkoivat sanoa, että aika, jolloin Samuel Lamanilaisen puhumien sanojen piti käydä toteen, oli mennyt.
Ja he alkoivat riemuita veljiensä kustannuksella, sanoen: Katso, aika on mennyt, eivätkä Samuelin sanat ole toteutuneet; sen tähden teidän ilonne ja uskonne tähän asiaan on ollut turhaa.
Ja tapahtui, että he aiheuttivat suuren metelin kautta maan, ja ne ihmiset, jotka uskoivat, alkoivat olla hyvin murheellisia siitä, etteivät ne asiat, joista oli puhuttu, jotenkin ehkä tapahtuisikaan.
Mutta katso, he odottivat herkeämättä sitä päivää ja sitä yötä ja sitä päivää, joka olisi kuin yksi päivä, ikään kuin yötä ei olisi, jotta he saisivat tietää, ettei heidän uskonsa ollut ollut turhaa.
Nyt tapahtui, että epäuskoiset määräsivät päivän, jolloin kaikki ne, jotka uskoivat noihin perimätietoihin, otettaisiin hengiltä, ellei tapahtuisi sitä merkkiä, jonka profeetta Samuel oli antanut.” (3. Nefi 1:5–9.)
Veljet ja sisaret, pystymmekö me edes vähäisessä määrin ymmärtämään, miltä on mahtanut tuntua odottaa merkkiä Hänen tulemisestaan ja myös nähdä edessä häämöttävä kuoleman äärimmäinen määrähetki? Pysyisimmekö me – te ja minä – vahvoina ja lujina uskossa vai horjuisimmeko me ja vetäytyisimmekö me?
Sitten Samuelin ennustama merkki Kristuksen syntymästä todellakin annettiin. Uskonnollisen vainon ilmapiirissä ja suunnilleen 15 vuoden herkässä iässä te ihmettelisitte eräänä iltana, kun aurinko laskisi, mutta ei olisikaan pimeä.
”Ja ihmiset alkoivat olla hämmästyksissään, koska ei tullut pimeä, kun yö tuli. – –
Ja he alkoivat tietää, että Jumalan Pojan oli pian ilmestyttävä; niin, – – kaikki ihmiset – – olivat niin tavattoman hämmästyneitä, että he kaatuivat maahan. – –
Ja tapahtui, ettei koko sinä yönä tullut pimeää, vaan oli niin valoisaa kuin olisi ollut keskipäivä. Ja tapahtui, että aurinko nousi jälleen aamulla – –, ja he tiesivät sen olevan se päivä, jona Herra syntyisi, sen merkin tähden, joka oli annettu.
Ja kaikki, niin, jokainen rahtukin, oli tapahtunut profeettojen sanojen mukaisesti.
Ja tapahtui myös, että ilmestyi uusi tähti, sanan mukaisesti.” (3. Nefi 1:15, 17, 19–21.)
Se päivä, jona Jeesus syntyi, oli vapautuksen päivä Uuden maailman uskoville. Valo, joka oli merkkinä Vapahtajan syntymästä, kirjaimellisesti pelasti heidän henkensä.
Vapahtajan kuolema ja ylösnousemus
Veljet ja sisaret, kuvitelkaa nyt, että yli 30 vuotta on kulunut ja lähestytte 50 vuoden ikää. Muistatte yhä elävästi Samuelin opetukset ja kokemuksenne teini-iässä, kun merkki Herran syntymästä annettiin.
Yksi Samuelin ennustama merkki Kristuksen syntymästä oli kolmen päivän sankka pimeys (ks. Hel. 14:27; 3. Nefi 8:3).
”Ja tapahtui, että kaikkialla maassa oli synkkä pimeys, niin että sen asukkaat, jotka eivät olleet kaatuneet, saattoivat tuntea pimeyden huurun;
eikä pimeyden tähden voinut olla mitään valoa eikä kynttilöitä eikä soihtuja; eikä – – voinut sytyttää tulta, niin ettei voinut olla minkäänlaista valoa;
eikä näkynyt mitään valoa, ei tulta eikä pilkahdusta, ei aurinkoa eikä kuuta eikä tähtiä, sillä niin vahvat olivat pimeyden sumut, jotka olivat maan yllä.
Ja tapahtui, että sitä kesti kolmen päivän ajan, niin ettei näkynyt mitään valoa.” (3. Nefi 8:20–23.)
Miltä olisi mahtanut tuntua kokea niiden kolmen päivän sanoin kuvaamaton pimeys ja sitten vähän myöhemmin kerääntyä 2 500 ihmisen kanssa temppelin luo Runsaudenmaassa? Osaatteko kuvitella sen hetken majesteettisuutta, kun Vapahtaja laskeutui taivaista ja julisti: ”Katso, minä olen Jeesus Kristus. – – Minä olen maailman valo ja elämä”? (3. Nefi 11:10–11, kursivointi lisätty.)
Tässä erityisessä tilaisuudessa temppelin luona Vapahtaja kuvaili itseään ensiksi sanalla ”valo”. Samuel ennusti valon merkin. Valon merkki annettiin Vapahtajan syntymän yhteydessä. Koolla olleen väkijoukon osalta kauhea pimeys ja pelko olivat hälvenneet todellisen valon, Jeesuksen Kristuksen, voimalla.
Mormonin kirjan kertomus ensimmäisestä joulusta auttaa meitä oppimaan ja ymmärtämään täydellisemmin, että Jeesus Kristus on ”valo, joka loistaa pimeydessä” (ks. OL 10:57–61). Elämämme jokaisessa vaiheessa, kaikissa mahdollisesti kohdallemme tulevissa olosuhteissa ja jokaisessa mahdollisessa haasteessa Jeesus Kristus on valo, joka hälventää pelon, antaa varmuutta ja ohjausta sekä luo kestävää rauhaa ja iloa.
Moniin ikimuistoisiin ja kestäviin jouluperinteisiimme kuuluu erilaisia valoja – joulukuusen valoja, jouluvaloja kotona sisällä ja ulkona, kynttilöitä pöydillämme. Muistuttakoot jokaisen joulunajan kauniit valot meitä Hänestä, joka on kaiken valon lähde.
Vaan kaduillasi loistaa
Viel Valo ikuinen.
Kas toivo maan taas uudestaan
Käy tänne etsien.
(”Betlehem, pieni kaupunki”, MAP-lauluja, 133.)
Todistan, että Jeesus syntyi Betlehemissä, täytti voitokkaana tehtävänsä ja palvelutyönsä kuolevaisuudessa ja elää tänä päivänä meidän ylösnousseena Herranamme. Todistan siitä Herran Jeesuksen Kristuksen pyhässä nimessä. Aamen.