Vuoden 2016 hartaustilaisuudet
Tule sellaiseksi kuin sinä synnyit tulemaan


Tule sellaiseksi kuin sinä synnyit tulemaan

Ilta presidentti Russell M. Nelsonin seurassa

Maailmanlaajuinen hartaustilaisuus nuorille aikuisille • 10. tammikuuta 2016 • Brigham Youngin yliopiston Havaijin kampus

Rakkaat veljeni ja sisareni, olemme erittäin iloisia siitä, että saamme olla kanssanne tänä sapatinpäivänä. Me rakastamme teitä! Ja me uskomme teihin! Kun esitän joitakin ajatuksia, rukoilen että käytätte tahdonvapauttanne pyytääksenne Pyhää Henkeä opettamaan teitä.1

Ensinnäkin, hyvää uutta vuotta! On koittanut aivan uusi vuosi. Teittekö te joitakin uudenvuodenlupauksia? Ja oletteko jo rikkoneet puolet niistä? Haluaisitteko tämän olevan elämänne kaikkein paras vuosi? Vuosi, jona toteutatte – paremmin kuin koskaan aikaisemmin – niitä päätöksiänne, joilla on teille eniten merkitystä? Haluaisin keskustella kanssanne jostakin sellaisesta, mistä uskon olevan apua. Katsotaanpa, oivallatteko te, mistä tässä asiassa on kyse.

Ajatelkaa naista, joka 12 vuoden ajan kärsi parantumattomasta sairaudesta. Hän ojensi kätensä koskettaakseen Vapahtajan viittaa. Tämä oli hänen ainoa tilaisuutensa parantua.2

Ajatelkaa Betesdan altaalla ollutta miestä, jolla 38 vuoden ajan oli ollut sairaus, ja joka ei ollut koskaan päässyt ensimmäisenä altaan parantaviin vesiin.3

Ajatelkaa Vapahtajan opetuslapsia, jotka hengenvaarallisten aaltojen lyödessä heidän pieneen kalastusveneeseensä huusivat Vapahtajalle: ”Etkö näe, me hukumme!”4

Mitä yhteistä näillä ihmisillä oli?

He olivat epätoivoisia! He halusivat epätoivoisesti, että Vapahtaja parantaisi heidät, auttaisi heitä, puhdistaisi heidät, ohjaisi heitä, suojelisi heitä ja pelastaisi heidät. He halusivat epätoivoisesti, että Jeesus Kristus auttaisi heitä tekemään asioita, joita he yksin eivät ikinä kykenisi tekemään. He halusivat epätoivoisesti Vapahtajan vahvuutta ja voimaa elämäänsä. Tiedättekö te tuon tunteen? Uskokaa minua kun sanon, että minä tiedän.

Ehkä te olette joskus epätoivoisesti pyrkineet saamaan valmiiksi jonkin tehtävän, koska sen määräaika oli umpeutumassa – tai jo umpeutunut. Ehkä te olette joskus epätoivoisesti halunneet jonkun todella ymmärtävän teitä, aidosti rakastavan teitä. Kenties te tällä hetkellä toivotte epätoivoisesti tulevanne hyväksytyiksi johonkin yliopistoon, saavanne työpaikan tai löytävänne paikan, jossa asua. Ehkä te haluatte epätoivoisesti saada uusia ystäviä ja löytää iankaikkisen kumppaninne.

No, hyvät uutiset ovat tässä: epätoivo voi itse asiassa olla suurenmoinen kannustin.

Profeetta Joseph Smith selvästikin koki voimakasta epätoivoa Libertyn vankilassa. Hän anoi Herralta: ”Oi Jumala, missä olet?”5 Voimakkaan hengellisen epätoivonsa tähden profeetta sai joitakin tämän taloudenhoitokauden suurenmoisimpia ilmoituksia.

Kun haluamme kipeästi taivaan ohjausta, me ponnistelemme lujemmin kuin koskaan ollaksemme samalla aaltopituudella taivaan kanssa. Kun haluamme epätoivoisesti olla fyysisesti terveitä, me syömme viisaasti ja harrastamme liikuntaa – emmekä esitä tekosyitä. Kun haluamme epätoivoisesti enemmän rahaa, me elämme innokkaasti Herran talouslain mukaan – joka on tietenkin kymmenysten laki.

Miettikää presidentti George Q. Cannonin tapaa suhtautua kymmenyksiin, kun hän oli köyhä nuori mies. Kun hänen piispansa pani merkille, että summa, jonka köyhä nuori George maksoi kymmenyksinä, oli huomattava, George totesi jotakuinkin: ”Piispa, en minä maksakaan kymmenyksiä sen mukaan, mitä minä ansaitsen. Maksan kymmenykset sen mukaan, mitä minä haluan ansaita.” Ja jo seuraavana vuonna George ansaitsi täsmälleen sen summan rahaa jonka mukaan hän oli maksanut kymmenyksiä edellisenä vuonna.6

Kun haluamme epätoivoisesti tulla sellaisiksi ihmisiksi kuin synnyimme tulemaan, näkemyksemme muuttuu. Me havahdumme siitä hengellisestä muistinmenetyksestä, jonka vastustaja on meille viekkaasti aiheuttanut, ja yhtäkkiä huomaamme itsestämme ja meidän elämästämme sekä muista ihmisistä sellaisia asioita, joita emme aikaisemmin ole milloinkaan huomanneet. Maailman ”hauskuus” ja ”viihde” alkavat vaikuttaa miltei naurettavilta, elleivät jopa hengellisesti vaarallisilta. Alamme nähdä vastustajan temput ja ansat sellaisina, kuin ne todella ovat – houkutuksina, joiden tarkoitus on saada meidät unohtamaan todellinen identiteettimme ja päämäärämme.

Alamme käyttää aikaamme eri tavalla. Facebookissa vietetty aika ei tunnu puoliksikaan niin merkittävältä kuin temppelissä vietetty aika. Koemme omakohtaisesti syvällisen totuuden, jonka eräs viisas temppelinjohtaja on opettanut: ”Kun menemme temppeliin, jätämme taaksemme mielikuvitusmaailman.”7 Kiinnostumme paljon enemmän niistä iankaikkisista totuuksista, joita Herra opettaa meille pyhässä huoneessaan, kuin viimeisimmistä sosiaalisen median sensaatiohakuisista kommenteista, jotka voivat olla hyvin lipeviä ja mieltä turruttavia.

Eräs älykäs Brigham Youngin yliopiston naispuolinen opiskelija kertoi minulle havainneensa, että hänen sosiaalisessa mediassa viettämällään ajalla oli negatiivinen vaikutus siihen, miten itsevarmaksi ja iloiseksi hän tunsi itsensä. Hän vähensi Facebookissa viettämäänsä aikaa ja totesi: ”Minusta tuntuu, että minulla on enemmän kekseliäisyyttä ja että ajatukseni ovat selkeämpiä, kun pohdin eri aiheita ja käyn syvällisiä keskusteluja muiden kanssa. Tunnen nyt vahvemmin Hengen läsnäolon elämässäni, mikä on oikeastaan paras asia, mitä saatan itselleni toivoa.”

Kun haluamme epätoivoisesti olla oma todellinen itsemme, me käytämme tekniikkaa vanhurskaasti. Jos ette tiedä, miten niin tehdään, kehotan teitä menemään sivustolle lds.org ja oppimaan lisää asiasta.

Kun haluamme epätoivoisesti olla niitä todellisia Jeesuksen Kristuksen opetuslapsia, joita meistä on tarkoitus tulla, me löydämme yhtäkkiä tarvittavan rohkeuden ja päättäväisyyden, jonka turvin poistamme elämästämme minkä tahansa ja kaiken sellaisen, mikä on epäpyhää ja sopimatonta. Halussamme seurata johtajiemme neuvoja tapahtuu muutos. Me etsimme neuvoja ja olemme innokkaita seuraamaan niitä. Ylpeys ja ylimielisyys väistyvät nöyryyden tieltä. Pyhistä kirjoituksista tulee ”vakiolähteemme”, jonka puoleen käännymme, kun etsimme vastauksia ja lohtua, joita ehkä olemme usein etsineet internetistä.

Olisitteko halukkaita tekemään kuukauden kestävän kokeen?

Polvistukaa päivittäin ja kiittäkää taivaallista Isää pyhistä kirjoituksista. Esittäkää Hänelle se kysymys, johon teidän olisi tärkeintä sinä päivänä saada vastaus. Anokaa, että Pyhä Henki olisi kanssanne, kun luette. Avatkaa sitten pyhät kirjoituksenne – mistä kohdasta tahansa – ja lukekaa, kunnes löydätte vastauksen.8 Kokeilkaa tätä kuukauden ajan ja katsokaa, mitä tapahtuu.

Kun me haluamme epätoivoisesti kasvaa sellaisiksi ihmisiksi, jollaisia Jumala haluaa meidän olevan, saatamme huomata, että jokin tarpeeton taakka pidättelee meitä. Tuo taakka saattaa olla hengellistä tuskaa, joka on aina seurausta huonoista valinnoista ja synnistä, josta ei ole tehty parannusta. Totta puhuen synti, josta ei ole tehty parannusta, on kuin magneetti, joka vetää puoleensa lisää syntiä. Jos teidän on siis tehtävä parannusta, aloittakaa heti. Kun me haluamme tehdä parannuksen ja kuningas Lamonin isän tavoin haluamme hylätä kaikki syntimme9 (jopa lempisyntimme), niin lykkääminen loppuu, häpeä väistyy ja me olemme halukkaita, jopa innokkaita menemään – kenties jopa juoksemaan – piispamme luokse saamaan sitä apua, jota tarvitsemme todellisen parannuksen tekemiseen.

Tässä elämässä on varmuutta vain harvoista asioista, mutta tässä on yksi sellainen: on sataprosenttisen varmaa, että jos teemme todellisen parannuksen, Vapahtaja puhdistaa meidät ja parantaa meidät – perusteellisesti, kokonaan ja perin pohjin.

Vanhin D. Todd Christofferson on opettanut: ”[Vapahtajan sovitustyön] voima voi pyyhkiä pois synnin vaikutukset. Kun me teemme parannuksen, Hänen sovittava armonsa vanhurskauttaa ja puhdistaa meidät. (Ks. 3. Nefi 27:16–20.) On kuin emme olisikaan langenneet, kuin emme olisikaan antautuneet kiusaukseen.”10

Rakkaat veljeni ja sisareni, minä lupaan teille, että se on totta! Ja olipa kyse sitten vakavasta synnistä, josta ei ole tehty parannusta, tai hankalasta heikkoudesta, joka saa meidät toistuvasti kompastumaan, jokainen meistä tarvitsee Vapahtajan apua, jotta meistä voi tulla sellaisia ihmisiä kuin meidän on tarkoitus olla. On yksinkertaisesti mahdotonta tehdä niin ilman Hänen vahvuuttansa ja Hänen voimaansa.

Onneksemme Vapahtaja maksoi hinnan jokaisesta Hengen lahjasta, jota ikinä saatamme tarvita avuksemme.11 Meidän tehtävämme on rukoillen selvittää, mitä lahjoja me tarvitsemme. Me saatamme tarvita itsehillinnän tai iloisuuden lahjaa. Kenties tarvitsemme kärsivällisyyden lahjaa, parantumisen lahjaa tai lahjaa antaa anteeksi. Kenties tarvitsemme sitä lahjaa, että seksuaaliset tunteemme olisivat sopusoinnussa iankaikkisten lakien kanssa. Kenties me huomaamme, ettemme voi elää enää hetkeäkään ilman sellaista lahjaa, että meillä on vankkumaton usko Herraamme Jeesukseen Kristukseen. Kun huomaamme epätoivoisesti tarvitsevamme mitä tahansa Hengen lahjaa, niin silloin me viimein rukoilemme koko sydämen voimalla tuota lahjaa.12 Ja hieno uutinen on se, että jokainen saamamme hengellinen lahja vie meidät askeleen lähemmäksi todellista minäämme.

Rakkaat veljeni ja sisareni, joita rakastan – totuus on, että jonakin päivänä teillä ja minulla on henkilökohtainen puhuttelu kasvokkain itse Vapahtajan kanssa. Kun me aikanaan tajuamme, että näin tapahtuu, teemme mitä tahansa ollaksemme siihen valmiita.

Nyt lopuksi kysymys: Mitä jos saisitte tietää, että Vapahtaja on jo palannut tähän maailmaan – että osana toista tulemistaan Hän jo tapasi joitakuita uskollisia seuraajiaan useissa ihmeellisissä ja suurissa kokoontumisissa13, joista maailma, mukaan lukien uutiskanava CNN ja kaikki internetin bloggaajat – eivät tienneet mitään. Jos saisitte tietää, että Vapahtaja on jo maan päällä, mitä te haluaisitte epätoivoisesti tehdä tänään ja mitä te olisitte halukkaita ja valmiita tekemään huomenna?

Rukoilen, että teillä on tänä vuonna joitakin ahdistavan epätoivon hetkiä, jotka sysäävät teitä eteenpäin polulla, joka johtaa teidät olemaan sellainen mies tai nainen kuin millaiseksi te synnyitte tulemaan. Teidän todellinen minänne on loistava! Älkää koskaan tyytykö vähempään. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.

Viitteet

  1. Vanhin Richard G. Scott on opettanut: ”Herra ei pakota teitä oppimaan. Teidän täytyy harjoittaa tahdonvapauttanne antaaksenne Hengelle luvan opettaa teitä.” (21 Principles: Divine Truths to Help You Live by the Spirit, 2013, s. 95–96).

  2. Ks. Matt. 9:20–22.

  3. Ks. Joh. 5:2–9.

  4. Mark. 4:38.

  5. OL 121:1.

  6. Ks. George Q. Cannon, ”The Doctrine of Tithing”, Deseret Evening News, 19. elokuuta 1899, s. 11.

  7. Douglas L. Callister, lainattuna julkaisussa Sheri Dew ja Virginia H. Pearce, The Beginning of Better Days: Divine Instruction to Women from the Prophet Joseph Smith, 2012, s. 65.

  8. Ks. Wendy Watson Nelson, Change Your Questions, Change Your Life, 2010, s. 139.

  9. Ks. Alma 22:18.

  10. D. Todd Christofferson, ”’Jotta he olisivat yhtä’ meidän kanssamme”, Liahona, marraskuu 2002, s. 71.

  11. Ks. 1. Kor. 12–14; Moroni 10; OL 46. Vanhin Bruce R. McConkie on opettanut, että edellä mainituissa pyhien kirjoitusten kohdissa mainitut lahjat ovat vain ehdotuksia; ne ovat vain alkua niille hengellisille lahjoille, jotka ovat saatavilla. (Ks. Mormon Doctrine, 2. painos, 1966, s. 314–315.)

  12. Ks. Alma 22:15–18.

  13. Ks. Bruce R. McConkie, The Millennial Messiah: The Second Coming of the Son of Man, 1982, s. 575.

Tulosta