Tarkoitukseni löytäminen

Nancy J. Maynes

Ilta vanhin Richard J. Maynesin seurassa

Maailmanlaajuinen hartaustilaisuus nuorille aikuisille • 1. toukokuuta 2016 • Suolajärven tabernaakkeli

Olen hyvin iloinen siitä, että saan olla täällä tänä iltana mieheni kanssa, ja olen kiitollinen tilaisuudesta puhua teille.

Kun mieheni kertoi minulle, että hän aikoo puhua evankeliumin palautuksesta ja etenkin Joseph Smithin ensimmäisestä näystä, me keskustelimme siitä, kuinka tämä aihe on vaikuttanut minun elämääni ja kuinka minun kokemukseni saattaisi vaikuttaa myönteisesti teidän uskonne vahvistumiseen.

Minä olen käännynnäinen kirkossa, ja haluaisin kertoa teille kallisarvoisimman kokemukseni – kääntymystarinani.

Kasvoin hyvin rakastavassa kodissa, ja minulla oli ihanat vanhemmat. Me emme käyneet kirkossa usein, mutta koska olimme presbyteerisen kirkon jäseniä, me menimme kirkkoon aina jouluna ja pääsiäisenä ja joskus äiti vei minut pyhäkouluun. Siellä minä sain alkujaan todistukseni Vapahtajasta. Minusta oli ihanaa kuulla kertomuksia Jeesuksesta. Tiesin, että Hän on jotakin erityistä.

Kun olin pikkutyttö, tunsin tarvetta pitää omat rukoukseni sängyssä iltaisin. Tiesin, että taivaallinen Isä kuunteli minua.

Kun olin hieman yli 20-vuotias, kävin treffeillä ja koin monia turhautumisia, pettymyksiä ja lannistavia asioita, joita treffeillä käyminen joskus tuo. Ehkäpä jotkut teistä ovat tunteneet noita samoja tuntemuksia, mutta siinä on ero. Teillä on elämässänne Jeesuksen Kristuksen evankeliumi. Mikä suuri siunaus se onkaan. Evankeliumi antaa teille tarkoitusta ja voimaa. Se antaa teille toivoa. Siinä vaiheessa elämääni tiesin, että jotakin puuttui. Minusta tuntui, ettei elämässäni ollut mitään todellista tarkoitusta tai suuntaa. Aloin käydä eri kirkoissa toivoen, että löytäisin vastauksia. Etsin jotakin, mikä antaisi elämälleni tarkoitusta, mutta en vain tiennyt, mistä sen löytäisin.

Yhtenä erityisen vaikeana päivänä päätin pitää rukouksen. Niinpä polvistuin vuoteeni viereen – mitä en yleensä tehnyt – ja vuodatin sydämeni taivaalliselle Isälle pyytäen Häntä auttamaan ja antamaan minulle suuntaa elämääni. Minusta tuntui vähän paremmalta, ja sitten jatkoin tavallisia päivittäisiä toimiani.

Muutamaa päivää myöhemmin rukoukseeni vastattiin. Elämääni astui eräs kotiin palannut lähetyssaarnaaja. Hänen nimensä oli Richard John Maynes. Hän pyysi minua treffeille, ja hän toimi niin kuin hyvät kotiin palanneet lähetyssaarnaajat toimivat: Hän kysyi minulta, tiesinkö mitään kirkosta ja olinko koskaan lukenut Mormonin kirjaa.

Hyvin pian sen jälkeen hän antoi minulle Mormonin kirjan luettavaksi. Aloin lukea sitä, ja yksi asioista, jotka kiinnittivät heti huomioni, oli nimisivu, jossa luki: ”Mormonin kirja – toinen todistus Jeesuksesta Kristuksesta”. Minulla ei ollut aavistustakaan siitä, että Mormonin kirja kertoisi Jeesuksesta.

Aloin myös osallistua lähetystyökeskusteluihin, ja elämääni syttyi valo. Kun lähetyssaarnaajat opettivat minulle, että Isä Jumala ja Hänen Poikansa Jeesus Kristus, jotka ovat kaksi erillistä persoonaa, kävivät nuoren Josephin luona, se tuntui oikealta ja sellaiselta, mitä olin aina ajatellut ja mihin olin uskonut mutta mitä omassa kirkossani ei opetettu. Ensimmäinen näky oli tärkeä osa kääntymystäni. Tunsin yhteyttä Joseph Smithiin, koska hänellä oli ollut sama kysymys kuin minulla: Mistä löydän totuuden? Taivaallinen Isä vastasi hänen vilpittömään rukoukseensa, ja taivaallinen Isä vastasi minun rukoukseeni. Osallistuin kaikkiin oppiaiheisiin ja tiesin sydämessäni, että se, mitä minulle opetettiin, oli totta.

Kotiin palannut lähetyssaarnaaja Richard John Maynes kastoi minut sinä kesänä. Jatkoimme seurustelua, ja vuotta myöhemmin meidät vihittiin Mantin temppelissä Utahissa.

Se oli kuitenkin vasta kääntymykseni alku. Kuten niin monien meidän kohdalla, kääntymys on prosessi. Meidän pitää ravita ja vahvistaa todistustamme joka päivä lukemalla pyhiä kirjoituksia, pitämällä rukouksemme, käymällä kirkossa, käymällä temppelissä ja seuraamalla profeettaamme.

Pyhien kirjoitusten pitäisi olla tärkeä osa elämäämme. Kun olin nuori tyttö enkä vielä ollut kirkkomme jäsen, minua pyydettiin valitsemaan Raamatun kohta, jonka opettelisin ulkoa. Valitsin Sananl. 3:5–6:

”Älä jätä elämääsi oman ymmärryksesi varaan, vaan turvaa koko sydämestäsi Herraan.

Missä kuljetkin, pidä hänet mielessäsi, hän viitoittaa sinulle oikean tien.”

En pysty sanomaan, kuinka monta kertaa tuo Raamatun kohta on tullut mieleeni, kun olen tarvinnut apua ylhäältä. Jos vain osoitamme uskoa ja luottamusta Herraan tietäen, ettemme ymmärrä kaikkea, mitä elämässämme tapahtuu, ja muistamme kiittää Häntä monista siunauksista, joita olemme jo saaneet, Hän näyttää meille tien. Se ei ehkä tapahdu meidän aikataulumme mukaan, mutta tiedän, että taivaallisella Isällä on suunnitelma meitä jokaista varten.

Yksi lempikohdistani pyhissä kirjoituksissa on OL 123:12: ”Sillä maan päällä on kaikkien lahkojen, ryhmien ja uskontokuntien keskuudessa vielä monia, jotka on sokaissut ihmisten katala viekkaus, jota käyttäen nämä väijyvät pettääkseen, ja jotka ovat erossa totuudesta vain siksi, että eivät he tiedä, mistä sen löytäisivät.”

Meidän kirkon jäsenten on hyvin tärkeää lähestyä muita ja kertoa heille evankeliumista. On hyvin paljon minun kaltaisiani ihmisiä, jotka etsivät totuutta mutta eivät tiedä, mistä sen löytäisivät.

Kaksi tärkeintä päätöstä, mitä olen tehnyt elämässäni, oli mennä kasteelle ja solmia temppeliavioliitto aviomieheni kanssa. Olen hyvin kiitollinen evankeliumista elämässäni. Me kaikki tiedämme, ettei elämä ole aina helppoa. Meidän pitää vain muistaa vanhin Jeffrey R. Hollandin sanat. Hän on sanonut:

”Taivaan ja maan Herra on valmiina auttamaan teitä. – –

Luottakaa Häneen. Luottakaa Häneen voimallisesti. Luottakaa Häneen ikuisesti.”¹

Minä tiedän, että taivaallinen Isä on todellinen. Hän rakastaa meitä. Hän kuulee rukouksemme. Minä tiedän, että Jeesus Kristus on meidän Vapahtajamme. Hän kuoli meidän jokaisen puolesta ja antoi meille parannuksen suurenmoisen lahjan, jonka ansiosta me voimme tehdä muutoksia elämässämme ollaksemme joka päivä parempia. Minä tiedän, että meillä on elävä profeetta, presidentti Thomas S. Monson, ja minä tiedän, että profeetta Joseph Smith näki Isän ja Pojan ja antoi meille Mormonin kirjan – toisen todistuksen Jeesuksesta Kristuksesta.

Rukoukseni on, että te vahvistatte ja ravitsette todistustanne jatkuvasti joka päivä tekemällä niitä asioita, joita Vapahtaja ja profeettamme ovat opettaneet meitä tekemään. Rukoukseni on, että te luotatte edelleen Herraan ja tiedätte, että Hän tietää, keitä te olette, ja että Hän ohjaa tietänne.

Sanon nämä asiat Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.