Palautettu totuus

Vanhin Richard J. Maynes

seitsemänkymmenen koorumien johtokunnasta

Ilta vanhin Richard J. Maynesin seurassa

Maailmanlaajuinen hartaustilaisuus nuorille aikuisille • 1. toukokuuta 2016 • Suolajärven tabernaakkeli

Veljet ja sisaret, minusta on hienoa kuulla vaimoni Nancyn kertovan kääntymyksestään ja siitä, kuinka paljon Joseph Smithin ensimmäinen näky ja Mormonin kirja vaikuttivat alussa hänen todistukseensa ja kääntymykseensä. Olen aina ollut kiitollinen siitä, että sain toimia lähetyssaarnaajan roolissa ja kertoa hänelle Jeesuksen Kristuksen evankeliumista muutamia vuosia oman kokoaikaisen lähetystyöni jälkeen. Kuten arvata saattaa, olen hyvin iloissani siitä, miten asiat järjestyivät meidän kummankin osalta. Kirkko ja perhe-elämä ovat meille kaikki kaikessa.

Arvostan vilpittömästi tätä ensimmäiseltä presidenttikunnalta saamaani tehtävää puhua teille tänä iltana. Minusta teidän on tärkeää tietää, että olen tuntenut Pyhän Hengen vaikutusta ja innoitusta valmistellessani tätä sanomaa. Toivon, että teille on hengellisesti hyötyä siitä, mitä kerron.

Profeetat eri aikakausina näkivät Jeesuksen Kristuksen evankeliumin täyteyden palautuksen myöhempinä aikoina ja ennustivat siitä. Sen vuoksi Jeesuksen Kristuksen evankeliumin palauttamisen ei pitäisikään olla yllätys niille, joka tutkivat pyhiä kirjoituksia. Vanhassa testamentissa ja Uudessa testamentissa sekä Mormonin kirjassa on useita kymmeniä profeetallisia lausumia, jotka selvästi ennustavat evankeliumin palauttamisen ja viittaavat siihen. Vanhassa testamentissa esimerkkejä on seuraavissa: Viides Mooseksen kirja¹, Jesaja², Jeremia³, Hesekiel⁴, Daniel⁵, Aamos⁶ ja Malakia⁷. Uudessa testamentissa esimerkkejä on seuraavissa: Matteuksen evankeliumi⁸, Markuksen evankeliumi⁹, Apostolien teot¹⁰, Kirje roomalaisille¹¹, Kirje efesolaisille¹², Toinen kirje tessalonikalaisille¹³ ja Johanneksen ilmestys¹⁴. Monia muita Jeesuksen Kristuksen evankeliumin palauttamiseen viittaavia profetioita on eri kohdissa Mormonin kirjaa: Ensimmäinen Nefin kirja¹⁵, Toinen Nefin kirja¹⁶, Jaakobin kirja¹⁷ ja Kolmas Nefi¹⁸.

Yksi lempiesimerkkini näistä palautusta koskevista profetioista on Vanhan testamentin Danielin kirjassa. Babylonin kuningas Nebukadnessar piiritti Jerusalemin ja valloitti sen noin vuonna 586 eKr. Juudan valloittamisen jälkeen kuningas Nebukadnessar käski yhtä päälliköistään valitsemaan joitakuita israelilaisten joukosta palvelemaan neuvonantajina hänen palatsissaan. Kuningas käski valikoimaan ”viisaita, älykkäitä ja oppivaisia, niin että he pystyisivät palvelemaan kuninkaan hovissa”¹⁹.

Tähän ryhmään valittiin muun muassa Daniel, Hananja, Misael ja Asarja. Ehkä muistatte, että pakkosiirtolaisuudessa näille nuorille miehille oli annettu uudet babylonialaiset nimet Beltesassar, Sadrak, Mesak ja Abed-Nego osana heidän sulauttamistaan babylonialaiseen kulttuuriin.

Kuningas Nebukadnessar katsoi aiheelliseksi kääntyä näiden neljän nuoren juudealaisen puoleen. Kirjoitusten mukaan ”aina kun kuningas tiedusteli heiltä asiaa, joka vaati viisautta ja ymmärrystä, hän havaitsi heidät kymmenen kertaa paremmiksi kuin kaikki hänen valtakuntansa enteidenselittäjät ja loitsupapit”²⁰.

Nukkuessaan eräänä yönä kuningas näki unen. Uni huolestutti häntä, ja hän halusi tietää sen tulkinnan. Hän päätti koetella neuvonantajiaan hyvin poikkeuksellisella vaatimuksella. Hän kutsui enteidenselittäjänsä, loitsupappinsa ja noitansa ja käski näitä ensin kertomaan hänelle hänen unensa ja sitten tulkitsemaan sen. Hän oli tätä pyytäessään vakavissaan. Kuningas Nebukadnessar sanoi heille: ”Jos ette itse kerro minulle unta ja sen selitystä, teidän jäsenenne hakataan irti.”²¹

Kun kuninkaan viisaat eivät kyenneet kertomaan hänelle unta eivätkä sen vuoksi ilmiselvästikään voineet tulkita unta, hän vihastui kovin ja käski surmata kaikki Babylonin viisaat, mukaan lukien Danielin ja hänen toverinsa. Daniel onnistui kuitenkin pääsemään kuninkaan puheille ja suostutteli tämän antamaan hänelle aikaa unen selittämiseksi.

Daniel palasi kotiin ja kertoi uutisen tovereilleen. He pyysivät Herraa ilmaisemaan kuninkaan näyn salaisuuden, niin etteivät he tuhoutuisi yhdessä toisten Babylonian viisaiden kanssa. Pyhissä kirjoituksissa kerrotaan tuon pyynnön lopputulos: ”Yöllisessä näyssä salaisuus ilmoitettiin Danielille. Hän kiitti taivaan Jumalaa.”²²

Ylistettyään ja kiitettyään Jumalaa Daniel lähti tapaamaan Arjokia, kuninkaan henkivartijoiden päällikköä, ja sanoi tälle: ”Älä tuhoa Babylonian viisaita! Vie minut kuninkaan luo, niin minä kerron kuninkaalle hänen unensa selityksen.”²³

Arjok vei Danielin viipymättä kuninkaan luo ja sanoi: ”Olen löytänyt Juudan pakkosiirtolaisten joukosta miehen, joka voi selittää kuninkaalle hänen unensa.”²⁴

Kun Daniel vietiin kuninkaan luo, tämä kysyi häneltä: ”Pystytkö sinä kertomaan ja selittämään minulle unen, jonka olen nähnyt?”²⁵

Daniel vastasi:

”Salaisuutta, jota kuningas kysyy, eivät viisaat, loitsupapit, enteidenselittäjät eivätkä manaajat pysty hänelle kertomaan,

mutta taivaassa on Jumala, joka paljastaa salaisuudet, ja nyt hän kertoo kuningas Nebukadnessarille, mitä tulevina aikoina on tapahtuva. Sinun unesi ja näyt, jotka vuoteellasi näit, ovat nämä.”²⁶

Sitten Daniel ilmoitti unen kuningas Nebukadnessarille. Hän sanoi:

”Sinä katselit, kuningas, ja edessäsi oli suuri kuvapatsas. Patsas oli korkea, ja sen loisto oli suunnaton. Se oli sinun edessäsi, ja sen muoto oli kauhistava.

Se patsas oli tällainen: pää puhdasta kultaa, rinta ja käsivarret hopeaa, vatsa ja reidet pronssia,

sääret rautaa, jalat osaksi rautaa, osaksi savea.

Sitä katsellessasi lähti käden koskematta vierimään kivi. Se osui patsaan jalkoihin, jotka olivat rautaa ja savea, ja murskasi ne.

Niin murtuivat yhtä lailla rauta, savi, pronssi, hopea ja kulta, ja niistä tuli kuin ruumenia kesäisellä puimatantereella, ja tuuli kantoi ne pois, eikä niitä löytynyt mistään. Ja kivestä, joka oli osunut patsaaseen, tuli suuri vuori, ja se täytti koko maailman.”²⁷

Kerrottuaan unen sisällön kuningas Nebukadnessarille Daniel jatkoi kertomalla kuninkaalle unen tulkinnan. Daniel sanoi:

”Sinulle, kuningas, kuninkaiden kuningas, on taivaan Jumala antanut valtakunnan, vallan, voiman ja kunnian.

Hän on myös antanut kaikkialla valtaasi ihmiset, maan eläimet ja taivaan linnut ja tehnyt sinut niiden herraksi. Sinä olet kultainen pää.”²⁸

Daniel kertoi kuninkaalle edelleen niistä monista valtakunnista, jotka tulisivat hänen valtakuntansa jälkeen ja joita kuvastivat rinta ja käsivarret hopeasta, vatsa ja reidet pronssista, sääret raudasta sekä jalat osaksi raudasta ja osaksi savesta.

Sitten seuraa profetia Jeesuksen Kristuksen evankeliumin palauttamisesta ja Jumalan valtakunnan perustamisesta viimeisinä aikoina. Daniel sanoi:

”Noiden kuninkaiden aikana on taivaan Jumala pystyttävä valtakunnan, joka ei ikinä tuhoudu, eikä sitä valtakuntaa anneta toiselle kansalle. Se murskaa lopullisesti kaikki nuo valtakunnat, ja se pysyy ikuisesti,

niin kuin sinä näit, että vuoresta lähti vierimään kivi käden koskematta ja murskasi raudan, pronssin, saven, hopean ja kullan. Suuri Jumala on ilmoittanut kuninkaalle, mitä pian on tapahtuva, ja uni on tosi, ja sen selitys on oikea.”²⁹

Veljet ja sisaret, kirkon ja Jeesuksen Kristuksen evankeliumin palautus ja niiden kasvu sen jälkeen näinä viimeisinä aikoina on tämän muinaisen profeetta Danielin yksityiskohtaisen profetian täyttymisen alku.

Siirtykäämme nyt noin 2 400 vuotta eteenpäin kuningas Nebukadnessarin hallituskaudesta Jeesuksen Kristuksen evankeliumin palauttamista välittömästi edeltävään aikaan. Saanen kertoa teille hieman historiallista taustaa, joka johti Joseph Smithin ensimmäiseen näkyyn.

Yhdysvaltain vapaussodan aikana Joseph Smithin isoisä Asael Smith värväytyi sotamieheksi Amerikan armeijaan, ja hän näki omin silmin uuden kansakunnan syntymän.

Joseph Smithin vanhemmat Joseph vanhempi ja Lucy Mack olivat vielä lapsia, kun vuonna 1788 ratifioitiin Amerikan yhdysvaltojen perustuslaki ja vuonna 1791 sen ensimmäinen lisäys, joka takasi, ettei valtiovalta säätelisi kirkkoa eikä kirkko valtiovaltaa.

Siten Yhdysvalloissa purettiin uskontomonopoli, ja ilman valtionuskontoa amerikkalaiset miehet ja naiset olivat vapaita valitsemaan minkä tahansa kirkon tai ei mitään niistä.

Asael Smith riemuitsi myöhemmin uuden kansakunnan uskonnonvapaudesta. Hän sanoi: ”[Jumala] on johtanut meidät läpi suurenmoisen vallankumouksen ja tuonut meidät rauhan ja vapauden luvattuun maahan.”³⁰

Amerikan vallankumouksen jälkimainingeissa muutokset liikenteessä, tiedonvälityksessä ja teollisuudessa loivat osaltaan uudessa kansakunnassa pohjaa tasavaltakulttuurin syntymiselle. Pankkeja perustettiin rahoittamaan uusia liikeyrityksiä vapaiden markkinoiden taloudessa.

Amerikan yhteiskunnassa ja kulttuurissa tapahtuneiden muutosten myötä 1790-luvun lopulla alkoi vuosikymmeniä kestänyt uskonnollinen herääminen, jota historioitsijat kutsuvat toiseksi suureksi herätykseksi. Tälle herätykselle olivat tyypillisiä ulkoilmakokoukset, kiihkeä ja tunteisiin vetoava saarnaaminen ja suurten ihmisjoukkojen kääntyminen. Toinen suuri herätys hyödytti eniten baptisteja ja metodisteja, jotka hylkäsivät suositun kalvinistisen ennaltamääräämisopin, jota tuohon aikaan opetettiin protestanttisissa vapaakirkoissa. Kalvinistit näkivät Jumalan mielivaltaisena hallitsijana, joka selittämättömästi määräsi miehiä ja naisia ennalta pelastukseen. Kalvinisteille ihmiset olivat lankeemuksen seurauksena täysin turmeltuneita syntisiä ja kyvyttömiä valitsemaan Kristuksen tarjoamaa pelastusta.

Toisen suuren herätyksen aikana baptistit ja metodistit saarnasivat kuitenkin hyväntahtoisemmasta Jumalasta ja korostivat pelastusta yksilön valintana. Tämä näkemys henkilökohtaisesta pelastuksesta kumpusi suurelta osin arminiolaisesta teologiasta eli hollantilaisen teologin Jacobus Arminiuksen opetuksista. Sekä Arminius että myöhemmät amerikkalaiset uskonnolliset johtajat uskoivat, että Jumalan armon tähden ihmisillä oli kyky valita Kristus, jolla oli valta pelastaa kaikki, jotka halusivat pelastua.³¹

Näiden kilpailevien pelastuskäsitysten keskellä Joseph Smithin perhe luovi pohtiessaan uskonnollista sitoutumistaan. Joseph Smithin isoisä Asael ja isä Joseph vanhempi yhtyivät arminiolaiseen näkemykseen hyväntahtoisesta ja rakastavasta Jumalasta. Asael Smith kirjoitti myöhemmin: ”Jeesus Kristus voi pelastaa kaikki ja kenet tahansa.”³² Asael ja Joseph vanhempi pitivät itseään universalisteina ja uskoivat, että Jumala lunastaisi koko ihmiskunnan ilman poikkeuksia – mikä oli pohjimmiltaan kalvinistien valikoivamman pelastuskäsityksen vastakohta.

Lucy Mackin uskonnollista taustaa ei tunneta ennen vuotta 1802, jolloin hän sairastui vakavasti ja lupasi Jumalalle, että hän tekisi parhaansa palvellakseen Jumalaa, jos hänen henkensä säästyisi. Toivuttuaan sairaudesta Lucy Mack kirjoitti myöhemmin: ”En puhunut uskonnosta paljonkaan, vaikka kysymys valtasi mieleni täysin.”³³ Joseph vanhempi ja Lucy Mack muuttivat lopulta paikkakunnalta toiselle etsien sekä ajallista että hengellistä pelastusta.

Tuona rauhattomana jatkuvien muuttojen aikana Joseph Smith nuorempi syntyi Sharonissa Vermontissa 23. joulukuuta 1805. Lopulta Smithin perhe asettui New Yorkin osavaltiossa Palmyraan ja sitten läheiseen Manchesteriin. Smithin perhe havaitsi uudella kotipaikkakunnallaan uskonnollista liikehdintää. Vuosina 1816–1821 alueella tapahtui kasvua baptistien, presbyteerien ja metodistien keskuudessa. Presbyteerit perustivat uuden seurakunnan, metodistit rakensivat uuden kirkkorakennuksen, ja sadat ihmiset kääntyivät.

Lucy Mack kokeili presbyteerisyyttä, mutta hänen mukaansa ”kaikki oli tyhjyyttä”. Sitten hän kokeili metodismia, mutta Joseph vanhempi kehotti häntä luopumaan siitä, koska hän ja hänen isänsä Asael eivät oikein uskoneet metodistien oppiin. Vaikka Smithit eivät liittyneetkään mihinkään kirkkoon, he pyrkivät opettamaan lapsilleen kotona kristillisiä periaatteita, mukaan lukien Raamatun lukemista ja henkilökohtaisia rukouksia.³⁴

Joseph Smith nuorempi osallistui lapsena moniin uskonnollisiin herätyskokouksiin perheensä kanssa. Häneen tekivät suuren vaikutuksen hänen isänsä opetukset ja keskustelut. Isä etsi Jeesuksen Kristuksen ja Hänen apostoliensa järjestystä, muttei onnistunut löytämään sellaista herätysliikkeiden joukosta. Perheen tutkiessa Raamattua Joseph kuunteli ja mietiskeli. Kaksitoistavuotiaana hän huolestui synneistään ja kuolemattoman sielunsa parhaasta, mikä sai hänet tutkimaan Raamattua omin päin.

Joseph nuorempi kertoi, mitä tapahtui, kun hän oli 14-vuotias:

”Luin eräänä päivänä Jaakobin kirjettä, ensimmäistä lukua ja viidettä jaetta, jossa lukee: Jos kuitenkin joltakulta teistä puuttuu viisautta, pyytäköön sitä Jumalalta. Hän on saava pyytämänsä, sillä Jumala antaa auliisti kaikille, ketään soimaamatta.

Milloinkaan ei mikään kirjoitusten kohta ole tullut voimallisemmin ihmissydämeen kuin tämä silloin minun sydämeeni. Se tuntui käyvän hyvin voimakkaana sydämeni jokaiseen tunteeseen. Mietin sitä yhä uudestaan tietäen, että jos joku ihminen tarvitsi viisautta Jumalalta, niin minä.”³⁵

Lopulta Joseph päätti kysyä Jumalalta.

Joseph kirjoitti tai saneli neljä tiedossa olevaa kertomusta ensimmäisestä näystään. Lisäksi hänen aikalaisensa kirjasivat muistiin sen, mitä olivat kuulleet Josephin kertovan näystä. Tiedossa on viisi tällaista kertomusta. On siunaus, että nämä kertomukset ovat olemassa. Niiden ansiosta Josephin ensimmäinen näky on historian parhaiten dokumentoitu näky. Kannustan teitä käymään sivustolla history.lds.org ja saamaan lisää tietoa näistä kertomuksista sekä huomaamaan, miten ne yhdessä luovat täydellisemmän kuvan.

Gospel Topics -sivujen kirjoituksessa ”First Vision Accounts” [Kertomuksia ensimmäisestä näystä] sanotaan: ”Eri kertomukset ensimmäisestä näystä esittävät johdonmukaisen kertomuksen, vaikkakin ne luonnollisesti poikkeavat toisistaan painotuksiltaan ja yksityiskohdiltaan. Historioitsijat olettavat, että kun henkilö kertoo kokemuksesta uudelleen useamman kerran eri kuulijakunnille monien vuosien kuluessa, kukin kertomus painottaa kokemuksen eri puolia ja sisältää ainutlaatuisia yksityiskohtia. Samanlaisia eroja kuin kertomuksissa ensimmäisestä näystä on tosiaan myös Raamatun monissa kertomuksissa Paavalin näystä Damaskoksen tiellä ja apostolien kokemuksesta Kirkastusvuorella. Eroista huolimatta kaikissa kertomuksissa ensimmäisestä näystä säilyy kuitenkin perusjohdonmukaisuus. Jotkut ovat virheellisesti väittäneet, että mikä tahansa muutos uudelleen kertomisessa on osoitus sepittämisestä. Päinvastoin, runsaiden historiallisten lähteiden ansiosta voimme oppia tästä merkittävästä tapahtumasta enemmän kuin voisimme, jos sitä olisi dokumentoitu vähemmän.”³⁶

Haluaisin käydä kanssanne lyhyesti läpi ne neljä kertomusta, jotka Joseph Smith kirjoitti tai saneli.

Ensinnäkin vuoden 1832 kertomus on varhaisin ensimmäisestä näystä kirjoitettu kuvaus. Se on osa kuusisivuista omaelämäkertaa, josta suurin osa on Josephin kirjoittamaa. Tämä asiakirja on ollut kirkon hallussa siitä lähtien, kun se kirjoitettiin. Länteen siirtymisen jälkeen se oli pakattuna matka-arkkuun useita vuosia, eikä se ollut yleisessä tiedossa, ennen kuin se julkaistiin eräässä opinnäytetyössä vuonna 1965. Sen jälkeen se on julkaistu toistuvasti, muun muassa sivustolla lds.org ja julkaisussa Joseph Smith Papers [Joseph Smithin asiakirjat]. Tässä asiakirjassa Joseph kertoo ahdistuksestaan siitä, ettei hän tiennyt, mistä hän löytäisi Vapahtajan anteeksiannon. Hän todisti: ”Herra avasi minulle taivaat, ja minä näin Herran”³⁷, minkä jotkut ovat tulkinneet tarkoittavan, että hän kertoi vain yhden jumalallisen olennon ilmestymisestä, vaikka luettuna yhdessä muiden asiakirjojen kanssa tämän ilmauksen voidaan ymmärtää tarkoittavan, että Isä Jumala avasi taivaat ja ilmoitti Josephille Poikansa Jeesuksen Kristuksen.

Tämä kertomus korostaa kauniisti Vapahtajan sovitusta ja henkilökohtaista lunastusta, jonka Hän tarjosi Josephille. Siinä sanotaan muun muassa: ”Herra avasi minulle taivaat, ja minä näin Herran, ja Hän puhui minulle sanoen: ’Joseph, poikani, syntisi ovat sinulle anteeksi annetut. – – Minut ristiinnaulittiin maailman edestä, että kaikki ne, jotka uskovat minun nimeeni, saisivat iankaikkisen elämän.’” Joseph todisti, että hän koki iloa ja rakkautta muttei löytänyt ketään, joka olisi uskonut. ”Ja minun sieluni oli täynnä rakkautta, ja monta päivää saatoin riemuita suuresta ilosta, ja Herra oli minun kanssani, mutta en löytänyt ketään, joka olisi uskonut taivaalliseen näkyyn. Siitä huolimatta pohdiskelin näitä asioita sydämessäni.”³⁸

Seuraava eli vuoden 1835 kertomus on Josephin kuvaus näystään Robert Matthewsille, joka kävi Kirtlandissa vuonna 1835. Sen kirjoitti Josephin päiväkirjaan hänen kirjurinsa. Sitä ei sisällytetty Josephin historian varhaisiin laitoksiin, vaan se julkaistiin sarjassa BYU Studies [BYU:n tutkimuksia] 1960-luvulla. Tässä kertomuksessa Joseph todistaa, että Jumala ilmestyi hänelle ensin ja että sitten hän näki myös Vapahtajan: ”Käännyin Herran puoleen voimallisessa rukouksessa. Pääni yläpuolelle ilmestyi tulipatsas. Pian se lankesi päälleni ja täytti minut sanoin kuvaamattomalla ilolla. Tämän minut ympäröineen liekkipatsaan keskeltä ilmestyi persoona, mutta tuli ei polttanut mitään. Toinen persoona ilmestyi pian ensimmäisen tavoin. Hän sanoi minulle: ’Syntisi ovat sinulle anteeksi annetut.’” Tässä kertomuksessa Joseph totesi myös: ”Näin tässä näyssä monia enkeleitä.”³⁹

Seuraava vuoden 1838 kertomus on parhaiten tunnettu, ja se on peräisin Josephin käsin kirjoitetusta historiasta (Manuscript History). Ensimmäinen luonnos kirjoitettiin, kun Joseph oli paennut Kirtlandista vuoden 1838 alussa, ja toinen luonnos pian hänen paettuaan Missourista vuonna 1839. Se kirjoitettiin siis suuren vastustuksen vallitessa. Se julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1842 Times and Seasons -lehdessä. Se sisältyi myös vuoden 1851 Kallisarvoiseen helmeen, joka oli alun perin lentolehtinen Britannian pyhille ja joka myöhemmin kanonisoitiin pyhäksi kirjoitukseksi kaikille pyhille vuonna 1880.

Monia tämän kertomuksen luonnoksia on julkaistu Joseph Smith Papers -julkaisussa. Kuten vuoden 1835 kertomuksessa, tässäkin kertomuksessa pääkysymyksenä on, mikä kirkko on oikea. Kirkon historiana – ei vain Josephin historiana – tämä kertomus ”keskittyy siihen, miten näky on alkuna ’kirkon synnylle ja kehitykselle’”⁴⁰. Siksi se ei sisällä tietoa henkilökohtaisesta anteeksiannosta, joka mainitaan kahdessa aikaisemmassa kertomuksessa.

Ja lopulta vuoden 1842 kertomus on vastaus Chicago Democrat -lehden päätoimittajalle John Wentworthille tämän pyytäessä tietoja. Joseph kirjoitti hänelle kirjeen, joka sisälsi paitsi uskonkappaleet myös kuvauksen ensimmäisestä näystä. Kirje julkaistiin Times and Seasons -lehdessä vuonna 1842. Josephin luvalla historioitsija Israel Daniel Rupp julkaisi sen uudelleen vuonna 1843 kirjassaan Yhdysvaltain kristillisistä uskontokunnista. Tämä kertomus tarkoitettiin yleisölle, joka ei tuntenut mormonien uskonkäsityksiä. Se kirjoitettiin, kun profeettaa kohdannut vastustus hiljeni hetkeksi.

Kuten muissakin kertomuksissa, Joseph mainitsi kokemansa hämmennyksen ja kahden persoonan ilmestymisen vastauksena rukoukseensa: ”Minut kiedottiin taivaalliseen näkyyn, ja minä näin kaksi säteilevää olentoa, jotka täysin muistuttivat toisiaan piirteiltään ja muodoltaan, kirkkaan valon ympäröiminä, joka jätti varjoonsa keskipäivän auringon. He kertoivat minulle, että kaikki uskontokunnat uskoivat vääriin oppeihin ja ettei Jumala tunnustanut mitään niistä kirkokseen eikä valtakunnakseen, ja minua nimenomaan kiellettiin ’lähtemästä niiden perään’, samalla kun minulle luvattiin, että evankeliumin täyteys tehtäisiin minulle tiettäväksi jonakin tulevana aikana.”⁴¹

On siunaus, että meillä on nämä kertomukset Josephin ensimmäisestä näystä. Kuten Uuden testamentin eri evankeliumit, jotka yhdessä kuvaavat täydellisemmin Kristuksen elämää ja palvelutyötä, kukin kertomus Joseph Smithin ensimmäisestä näystä tuo esille ainutlaatuisia yksityiskohtia ja laajentaa näkökulmaa kokonaisuuteen. Yhdessä ne kertovat Josephin johdonmukaisen, sopusointuisen kertomuksen. Ne kaikki korostavat, että kristillisten kirkkojen keskuudessa oli sekasortoa ja kiistaa, että Joseph halusi tietää, mikä niistä (jos mikään) oli oikeassa, että hän tutki pyhiä kirjoituksia ja rukoili, että taivaasta laskeutui valo ja että jumalallisia olentoja ilmestyi ja vastasi hänen rukoukseensa.

Palataanpa nyt tarkastelemaan yksityiskohtaisesti vuoden 1838 kanonisoitua versiota Joseph Smithin ensimmäisestä näystä. Se on mitä voimakkain oppimiskokemus kelle tahansa maan päällä. Tämä kokemus muutti Josephin elämän, se muutti minun elämäni, ja tiedän, että se on muuttanut tai muuttava teidänkin elämänne, kun pyydätte Herralta vahvistusta sen todellisuudesta.

”Lopulta päädyin siihen tulokseen, että joko minun oli jäätävä pimeyteen ja ymmälle tai sitten minun oli tehtävä, niin kuin Jaakob neuvoo, eli pyydettävä Jumalalta. Lopulta päätin pyytää Jumalalta päätellen, että jos hän antaa viisautta niille, joilta puuttuu viisautta, ja antaa auliisti ja soimaamatta, minä saattaisin uskaltaa.

Niinpä tämän päätökseni mukaan pyytää Jumalalta vetäydyin metsään yrittämään. Se oli kauniin, kirkkaan päivän aamuna aikaisin keväällä tuhatkahdeksansataakaksikymmentä. Yritin sitä ensimmäisen kerran elämässäni, sillä kaikkien huolieni keskellä en ollut vielä milloinkaan siihen mennessä yrittänyt rukoilla ääneen.

Vetäydyttyäni paikalle, jonne olin edeltä käsin aikonut mennä, katsottuani ympärilleni ja havaittuani olevani yksin polvistuin maahan ja aloin esittää sydämeni toiveita Jumalalle. Olin tuskin tehnyt niin, kun minuun kävi heti käsiksi jokin voima, joka valtasi minut kokonaan ja jolla oli sellainen hämmästyttävä vaikutus minuun, että se kahlitsi kieleni, niin etten voinut puhua. Synkkä pimeys tiheni ympärilläni, ja minusta tuntui hetken kuin olisin ollut tuomittu äkilliseen tuhoon.

Mutta ponnistaessani kaikki voimani Jumalan avuksi huutamiseen, jotta hän vapauttaisi minut tämän vihollisen vallasta, joka oli käynyt minuun käsiksi, ja juuri sinä hetkenä, jona olin valmis vaipumaan epätoivoon ja antautumassa turmioon – eikä mihinkään kuviteltuun perikatoon vaan jonkun todellisen näkymättömästä maailmasta olevan olennon valtaan, olennon, jolla oli sellainen ihmeellinen voima, jollaista en ollut milloinkaan ennen tuntenut missään olennossa – juuri tämän suuren hädän hetkellä minä näin valopatsaan aivan pääni yläpuolella, aurinkoa kirkkaamman, ja se laskeutui vähitellen, kunnes se lankesi minuun.

Heti sen ilmestyessä havaitsin itseni vapautetuksi minua kahlinneesta vihollisesta. Valon levätessä päälläni näin kahden Persoonan, joiden hohdetta ja kirkkautta on mahdoton kuvata, seisovan yläpuolellani ilmassa. Toinen heistä puhui minulle kutsuen minua nimeltä ja sanoi osoittaen toista: Tämä on minun rakas Poikani. Kuule häntä!”

Aikomuksenani mennessäni kysymään Herralta oli saada tietää, mikä kaikista lahkoista oli oikeassa, jotta tietäisin, mihin liittyä. Sen tähden, heti kun hallitsin itseni, niin että pystyin puhumaan, kysyin Persoonilta, jotka seisoivat yläpuolellani valossa, mikä kaikista lahkoista oli oikeassa (sillä tähän mennessä mieleeni ei ollut tullut, että kaikki olisivat väärässä) ja mihin minun piti liittyä.

Minulle vastattiin, etten saanut liittyä yhteenkään niistä, sillä ne olivat kaikki väärässä.”⁴²

Kuten sivustolla lds.org asiakirjassa ”First Vision Accounts” [Kertomuksia ensimmäisestä näystä] todetaan: ”Joseph Smith todisti toistuvasti, että hän koki merkittävän näyn Isästä Jumalasta ja Hänen Pojastaan Jeesuksesta Kristuksesta. Ensimmäisen näyn totuutta tai väitteitä sitä vastaan ei voida kumpaakaan todistaa pelkästään historiallisella tutkimuksella. Totuuden tunteminen Joseph Smithin todistuksesta edellyttää, että jokainen vilpitön totuudenetsijä tutkii kertomusta ja sitten osoittaa riittävää uskoa Kristukseen kysymällä Jumalalta vilpittömässä, nöyrässä rukouksessa, onko kertomus tosi. Jos etsijä kysyy vakaana aikeenaan toimia Pyhän Hengen ilmoittaman vastauksen mukaan, Joseph Smithin näyn totuudellisuus ilmoitetaan. Tällä tavoin jokainen voi tietää, että Joseph Smith puhui rehellisesti julistaessaan: ’Minä olin nähnyt näyn; tiesin sen, ja minä tiesin, että Jumala tiesi sen, enkä voinut sitä kieltää.’ [JS–H 25.]”⁴³

Presidentti Joseph F. Smith on sanonut: ”Suurin tapahtuma, mitä maailmassa on milloinkaan tapahtunut sen jälkeen kun Jumalan Poika nousi ylös haudasta – –, oli se, että Isä ja Poika tulivat nuoren pojan, Joseph Smithin, luo.”⁴⁴

Veljet ja sisaret, on ihmeellinen ja valaiseva kokemus tarkastella, mitä me oikeastaan saamme tietää tästä Joseph Smithin pyhästä ja kunnioitusta herättävästä kokemuksesta. Haluaisin kertoa teille joukon totuuksia, jotka käyvät ilmi Joseph Smithin ensimmäisestä näystä ja kertovat taivaallisen Isämme iankaikkisesta luonteesta, Hänen Pojastaan Jeesuksesta Kristuksesta, Saatanan todellisuudesta, hyvän ja pahan välisestä taistelusta sekä suuren pelastussuunnitelman muista tärkeistä seikoista.

Opimme, että pyhät kirjoitukset ovat tosia, ne voidaan ottaa kirjaimellisesti ja niitä voidaan soveltaa omaan elämäämme.

Opimme, että pyhien kirjoitusten pohtiminen tuo voimaa ja näkemystä.

Opimme, että pelkkä tieto ei riitä; tiedon mukaan toimiminen johtaa Jumalan suomiin siunauksiin.

Opimme turvaamaan Jumalaan ja etsimään Häneltä vastauksia elämän tärkeimpiin kysymyksiin sen sijaan, että turvaisimme ihmiseen.

Opimme, että rukouksiin vastataan horjumattoman uskomme ja taivaallisen Isän tahdon mukaan.

Opimme, että Saatana on olemassa ja että hänellä on todellista voimaa vaikuttaa fyysiseen maailmaan, myös meihin.

Opimme, että Jumalan voima rajoittaa Saatanan voimaa ja ylittää sen.

Opimme, että Saatana ei koskaan lakkaa tuhoamasta Jumalan työtä ja että Saatana on varmasti tiennyt, kuinka tärkeä tehtävä Joseph Smithillä oli palautuksen profeettana.

Opimme, että me voimme voittaa Saatanan kääntymällä Jumalan puoleen ja uskomalla ja luottamalla täysin Herraan.

Opimme, että sieltä, missä on valoa, pimeyden täytyy kaikota.

Opimme, että Isä Jumala ja Hänen Poikansa Jeesus Kristus ovat kaksi erillistä, yksilöllistä eri olentoa, jotka piirteiltään ja ulkonäöltään muistuttavat toisiaan.

Opimme, että meidät on luotu Jumalan kuvaksi.

Opimme, että Kristus on noussut kuolleista.

Opimme, että Jumala tuntee meidät henkilökohtaisesti ja tietää tarpeemme ja huolemme. Hän kutsui Josephia nimeltä.

Opimme Isän Jumalan ja Hänen Poikansa, Herran Jeesuksen Kristuksen, välisestä suhteesta. Jeesus taipuu Isän tahtoon, ja Isä on yhteydessä kuolevaisiin täällä maan päällä Poikansa Jeesuksen Kristuksen välityksellä.

Opimme, että Jeesus Kristus on Isälleen rakas, koska Isä puhuu Hänestä rakkaana Poikanaan.

Opimme, että Jeesuksen Kristuksen tosi kirkkoa sellaisena kuin Hän sen alun perin perusti ei ollut maan päällä Joseph Smithin aikana. Tämä vahvisti apostoli Paavalin ennustaman suuren luopumuksen todellisuuden.

Opimme, että kun olemme kyllin kiinnostuneita halutaksemme Jumalan ohjeita elämäämme, Hän ilmoittaa meille jalostavan suunnan. Josephin aikana kaikki uskontokunnat ja lahkot olivat väärässä.

Opimme, että ajan jokaisena taloudenhoitokautena saadaan näkyjä, siunauksia ja Jumalan suosiota.

Saamme näkemystä siihen, kuinka Jumala valitsee profeettansa.

Opimme, että Jumala valitsee sydämeltään puhtaat, jotka ovat vanhurskaita ja joilla on vanhurskas halu tehdä Hänen työtään. Tämä vahvistaa Raamatun opetuksen siitä, että Jumala katsoo sydämeen eikä valitse ulkonäön tai yhteiskunnallisen aseman perusteella.

Veljet ja sisaret, ensimmäinen näky on avain, joka tuo esiin monia totuuksia, jotka olivat olleet kätkössä vuosisatoja. Älkäämme unohtako tai pitäkö itsestään selvinä niitä monia arvokkaita totuuksia, jotka olemme oppineet Joseph Smithin ensimmäisestä näystä.

Isän Jumalan ja Hänen Poikansa, Herran Jeesuksen Kristuksen, ilmestyminen Joseph Smithille aloitti aikojen täyttymisen taloudenhoitokauden. Meidän tulee kertoa tästä pyhästä tapahtumasta ja siitä oppimistamme asioista kaikille, joita rakastamme ja joista välitämme.

Tässä on kaksi kysymystä, joihin voisitte vastata sosiaalisessa mediassa käyttämällä aihetunnistetta #LDSdevo.

Mitä totuuksia olet oppinut Joseph Smithin ensimmäisestä näystä?
Kuinka Herra on vastannut sinulle etsiessäsi totuutta ja vastauksia kysymyksiisi?

Olen innokas lukemaan, mitä julkaisette tästä tärkeästä aiheesta ja miten vastaatte näihin tärkeisiin kysymyksiin.

Saanen lopettaa kertomalla teille vielä yhden totuuden, jonka opin keskittyessäni Joseph Smithin ensimmäiseen näkyyn opettaessani kokoaikaisia lähetyssaarnaajia.

Useita vuosia sitten minulla oli etuoikeus palvella Filippiinien vyöhykkeen johtokunnassa. Vyöhykkeen johtokunnan jäsenet puhuivat vuorotellen lähetyssaarnaajien koulutuskeskuksen hartaustilaisuuksissa Manilassa. Vasta kutsutut kokoaikaiset lähetyssaarnaajat tulivat Manilaan noin 14 eri maasta Aasiassa ja Tyynenmeren rannalla.

Filippiineillä suorittamamme tehtävän lähestyessä loppuaan nautimme viimeisestä mahdollisuudestamme puhua lähetyssaarnaajille koulutuskeskuksen hartaustilaisuudessa. En koskaan unohda sitä, kun istuin korokkeella ja katsoin näitä hienoja kokoaikaisia lähetyssaarnaajia yleisön joukossa. Rukoilin innoitusta voidakseni kertoa heille jotakin, mikä auttaisi heitä ymmärtämään sen työn suuren tärkeyden, jota he olivat aloittamassa. Pohtiessani, mitä sanoisin, silmiini osui eräs taulu auditorion seinällä. Se on taulu, jonka olette ehkä nähneet omassa seurakuntakeskuksessanne. Se on Del Parsonin tunnettu maalaus Joseph Smithin ensimmäisestä näystä. Se kuvaa 14-vuotiasta Joseph Smithiä polvistuneena pyhässä lehdossa, missä hän sai ohjeita taivaalliselta Isältämme ja Jeesukselta Kristukselta.

Aloitin sanomani lähetyssaarnaajille osoittamalla ensimmäistä näkyä esittävää Del Parsonin maalausta ja selittämällä heille, että Joseph Smith, joka tuolla hetkellä oli polvistuneena pyhässä lehdossa ja rukoili ohjausta elämäänsä, edustaa kaikkia totuutta etsiviä tutkijoita ennen, nyt ja tulevaisuudessa. Miksi? Koska hänellä oli sama kysymys, joka kaikilla rehellisillä ja vilpittömillä tutkijoilla on ollut. Kysyessään Herralta, mikä kaikista lahkoista oli oikeassa, hän oikeastaan etsi totuutta. Hän etsi elämänsä tarkoitusta. Hän etsi taivaan Isän suurta pelastussuunnitelmaa.

Oliko maan päällä yhtään lähetyssaarnaajaa, jolla oli valtuus, kun Joseph rukoili voimallisesti saadakseen vastauksen? Ei, ei ollut. Sen tähden tuona pyhänä hetkenä taivaallinen Isä ja Hänen rakas Poikansa Jeesus Kristus ilmestyivät ja vastasivat nuoren Josephin pyyntöön, ja Jeesuksen Kristuksen evankeliumin täyteyden palauttaminen alkoi.

Joseph Smithin tavoin juuri ne tutkijat, jotka etsivät aktiivisesti totuutta ja tarkoitustaan täällä maan päällä, todennäköisimmin sitoutuvat pitämään käskyt, pitävät sitoumuksensa ja edistyvät kohti kastetta. Tämän oppiminen ei ole tärkeää vain kokoaikaisille lähetyssaarnaajille vaan myös meille kertoessamme evankeliumista. On tärkeää huomata myös se, että monet elämän suuntaa ja tarkoitusta etsivät kuuluvat samaan ikäryhmään kuin tämän hartaustilaisuuden osallistujat. He ovat teidän ystäviänne ja tuttavianne. Vaimoni Nancy kuului teidän ikäryhmäänne etsiessään totuutta ja tarkoitusta elämälleen.

Nuoret ystäväni, miten uskomaton siunaus onkaan, että olemme syntyneet aikana, jolloin Jeesuksen Kristuksen evankeliumi on palautettu täyteydessään maan päälle. Lausun teille todistukseni siitä, että Isä Jumala ja Hänen Poikansa, Herra Jeesus Kristus, ilmestyivät Joseph Smithille tuona kauniina kevätpäivänä vuonna 1820. Todistan, että se pyhä tieto, jonka He ilmoittivat ja jonka Joseph otti nöyrästi vastaan, saatiin niiden profeetallisten lausumien täyttymisenä, joita pyhät profeetat olivat lausuneet kautta maailman historian. Todistan myös siitä, että Amerikan yhdysvaltojen perustaminen ja sen myötä uskonnonvapauden toteutuminen valmistivat tietä palautukselle. Todistan vielä presidentti Gordon B. Hinckleyn lausumien sanojen totuudesta. Hän viittasi ensimmäiseen näkyyn sanoen: ”Ja sillä hetkellä, olipa se pitkä tai lyhyt, Joseph sai tietää enemmän Jumalan luonteesta kuin kaikkien aikojen kaikki jumaluusoppineet olivat koskaan saaneet.”⁴⁵ Miten uskomaton tilaisuus meillä kaikilla onkaan kertoa todistuksemme Jeesuksen Kristuksen evankeliumin täyteyden palauttamisesta näinä myöhempinä aikoina.

Veljet ja sisaret, totuus on palautettu. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.