Yön unet ja haaveet
Ensimmäisen presidenttikunnan jouluhartaus 2020
Sunnuntaina 6. joulukuuta 2020
Ympäristö oli niin rauhallinen kuin luonto vain voi tarjota – oli alkamassa yö varhain keväällä. Taivas oli kristallinkirkas, ja tähtiä ilmestyi näkyviin ensin kymmeniä, sitten satoja ja lopulta tuhansia. Kedolla oli paimenia saamassa huojennusta päivän helteeseen ja rehellisen työn aiheuttamaan väsymykseen. Ainoa epätavallinen – mutta huomattavan kaunis – tekijä tässä idyllisessä näkymässä oli kylän lähellä kukkulan rinteessä talli, jossa kaksi ihmishahmoa painautuivat seimessä makaavan pienokaisen puoleen ja vain muutamat kotieläimet olivat todistamassa näkemäänsä ihmettä.
Nämä kolme eivät olleet löytäneet yhtäkään ystävää tai suopeaa majoittajaa täpötäydestä Betlehemin kaupungista. Ensin oli kaunis, nuori neitsytäiti nimeltä Maria (luultavasti varhaisteini tai hieman sitä vanhempi, mikäli sen ajan perinteitä noudatettiin), jonka rohkeus ja huomiota herättävä usko ovat yhtä hätkähdyttäviä kuin mikään, mitä on koskaan merkitty muistiin pyhiin kirjoituksiin. Toisena Marian aviomies nimeltä Joosef, nuorta vaimoaan vanhempi, mutta jonka on pohjimmiltaan täytynyt olla kelvollisin mies maan päällä kasvattamaan pienokaista, joka ei ollut Joosefin fyysinen poika mutta josta aikanaan varttuisi hänen hengellinen isänsä. Kolmantena, viimeisenä ja ihanimpana kaikista – pienokainen, jolle annettaisiin nimeksi Jeesus, makasi kapaloissa puhtaimpien heinien päällä, joita innokas isä pystyi keräämään.
Yksi ironia, josta tämä hiljainen, syrjäinen näkymä antoi väärän käsityksen, oli se seikka, ettei koskaan ollut syntynyt ketään pienokaista, josta jo tiedettiin niin paljon, josta oli jo kirjoitettu niin paljon ja jolta jo odotettiin niin paljon. Todellakin tieto siitä, kuka ja mitä Hän oli, sai alkunsa taivaan valtakunnissa ennen kuin kukaan oli syntynyt! Isän Esikoisena1 henkien maailmassa Hänet nimitettiin olemaan maailman Vapahtaja2, Karitsa, joka ennalta asetettiin teurastettavaksi maailman luomisesta alkaen3. Myöhemmin mutta silti ennen syntymäänsä Hän oli Vanhan testamentin suuri Jehova ja auttoi Nooaa pelastamaan perheensä vedenpaisumukselta4 ja auttoi Joosefia pelastamaan perheensä nälänhädän aikana5. Hän oli hallitseva Jehova, jonka nimiä olisivat ”Ihmeellinen, Neuvonantaja, Väkevä Jumala, Ikuinen Isä, Rauhan Ruhtinas”6. Hän oli Alfa ja Oomega7 suuressa armonsuunnitelmassa ja tulisi lopulta ”ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, parantamaan ne, joiden mieli on murtunut, julistamaan vangituille vapautusta ja kahlituille kahleitten kirpoamista”8.
Toteuttaakseen tämän Hän polkisi lunastuksen viinikuurnan täysin ja kertakaikkisen yksin ilman ketään kuolevaista toveria, joka auttaisi Häntä, ja ilman ketään taivaallista toveria, joka voisi auttaa. Kantaessaan kuolevaisuuden kaikki synnit ja murheet Hän toisi pelastuksen käsittämättömän lahjan koko ihmiskunnalle Aadamista maailman loppuun asti. Koko vaelluksensa aikana Hän tulisi olemaan ”sielujemme paimen ja kaitsija”9, suuri ”tunnustuksemme apostoli ja ylipappi”10, vuolaana virtaava ”kaiken vanhurskauden lähde”11. Kaikki nämä kuolevaisuuden velvollisuudet ja vaatimukset odottivat vielä täyttymistä. Mutta ei tänään. Ei tänä yönä. Nyt Hän oli vain pienokainen Häntä rakastavan äidin sylissä lempeän ja vahvan isän vartioidessa vierellä.
Pian tulivat paimenet – edustaen alhaisimpia maanpäällisiä toimintoja, köyhimpiä ihmisiä ja heidän töitään. Myöhemmin tuli kuninkaita, tietäjiä idästä – vertauskuvana ylevimmistä ajallisista saavutuksista, rikkaimmista ihmisistä ja heidän töistään. Ennen kaikkea – ja kaiken yläpuolella – enkelit tulivat laulamaan ”Jumalan on kunnia korkeuksissa”12. Nämä suuret, todelliset taivaan joukot ylistivät tätä pienokaista, joka oli viimein tullut maan päälle. Enkelit olivat itse asiassa vuosisatojen ajan viitoittaneet polkua tämän seimen luo. Aivan äskettäin enkeli oli tullut Marian luo loistavana ilmestyksenä kertomaan hänelle, mitä hänet oli valittu tekemään ja kuka hänet oli valittu olemaan.13 Enkeli tuli Joosefin luo antamaan hänelle rohkeutta solmia avioliitto tämän nuoren naisen kanssa, joka käsittämättömästi jo odotti lasta, ja käskyn, jota Joosef alkoi heti ja uskollisesti noudattaa.14 Kun pienokainen oli syntynyt, enkeli kehotti nuortaparia pakenemaan Herodeksen lastensurmaa (niiden pienten lasten surmaamista, jotka olivat Uuden testamentin ensimmäisiä kristittyjä marttyyreita), ja tuo sama enkeli kertoi avioparille, milloin he voisivat palata Egyptistä ja asettua kaukana sijaitsevaan Nasaretiin ennemmin kuin Betlehemiin tai edes Jerusalemiin.15 Selvästikin taivaan enkelit tiesivät paljon enemmän kuin kuolevaiset maan päällä siitä, mitä tämä syntymä merkitsi ja mikä tämän lapsen tehtävä olisi – kantaa meidän kipumme ja ottaa taakakseen meidän sairautemme, meidän rikkomuksemme lävistäisivät Hänet ja meidän pahat tekomme ruhjoisivat Hänet, jotta kävisi selväksi, että rangaistus olisi Hänen päällänsä, jotta meillä olisi rauha, ja Hänen haavojensa hinnalla me parantuisimme.16
Henkilökohtaisesti minusta on merkittävää, että kaikki tämä tapahtuu yöllä – aikana, jolloin lihakset rentoutuvat ja uupumus saa levon, kun rukouksia lausutaan, kun ilmoituksia odotetaan ja jumalalliset olennot ovat todennäköisimmin lähellä. Ja kerran vuodessa yön tullen lapset pystyvät tuskin ummistamaan silmiään ilo pulpahdellessa heidän sisimmässään, kun he tietävät, että seuraavana päivänä on joulu. Niin, olipa päivämme ollut miten vaikea tahansa, yön suloiset unet ja haaveet voivat saada kaiken kuntoon. Kuten vanhin Parley P. Pratt kirjoitti kerran:
”Jumala on ilmoittanut monia tärkeitä ohjeita – – unien välityksellä. – – [Silloin] hermot [ovat] levossa ja koko kuolevainen ihmiskunta makaa tuuditettuna hiljaiseen [uneen ja] – – hengelliset elimet – – keskustelevat Jumalan, – – enkelien ja täydelliseksi tehtyjen oikeamielisten henkien kanssa.”17
Niinpä juuri tänä ihmeiden yönä ”kaikkien vuosien toiveisiin ja pelkoihin”18 todellakin vastattiin Betlehemin unissa ja haaveissa.
Sinä yönä, kun yllä Juudean
loisti valoaan kumma tähti,
hamusi sokea mies nukkuessaan
ja uneksi hän, ett’ näkis.
Sinä yönä, kun paimenet kuulivat
kuinka ylisti enkelit lauluin,
kääntyi kuurokin tuo unissaan
ja uneksi hän, ett’ kuulis.
Sinä yönä, kun karjasuojassa
hiljaa äiti ja lapsi nukkui,
siirsi rampa kieroja jalkojaan
ja uneksi hän, ett’ kävelis.
Sinä yönä, kun juuri tullutta
hoivas äiti niin hellästi,
kurja leprainen hymyili unissaan
ja uneksi, ett’ terve olis.
Sinä yönä, kun äiti rinnallaan
viel’ Kuningasta hoivaeli,
nukkui portto onnellisena
ja uneksi, ett’ puhdas olis.
Sinä yönä, kun seimessä makasi
Pelastaja, kaikkein pyhin,
mies vaipui kuolon unehen
ja uneksi, ett’ hautaa ei olis.19
Jätän joululahjanani teille Betlehemin unet ja haaveet. Ja teen tämän sen pienokaisen nimessä, joka kaikki ne unet ja haaveet toteuttaa – nimittäin Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.