Jumalallisia lahjoja
Presidentti Russell M. Nelson
6. joulukuuta 2020
Rakkaat veljeni ja sisareni, tämä on ollut suurenmoinen ilta. Kaunis musiikki ja puheet ovat kohottaneet mieltämme. Sisar Craven on sulattanut sydämemme ajatuksillaan taivaallisista halauksista ja lohdutuksen huovista. Vanhin Nielson on liikuttanut meitä kertoessaan isänsä elämästä, ja kuinka sotapalvelus jätti hänen isänsä ilman joulua kolmena peräkkäisenä vuonna. Vanhin Holland on innoittanut meitä opettaessaan maailman Vapahtajan elämästä.
Saanen käyttää tätä tilaisuutta kiittääkseni teitä siitä, miten vastasitte äskettäiseen kutsuuni täyttää sosiaalinen media kiitollisuudella monista siunauksistamme. Miljoonat vastasivat. Olen erityisen kiitollinen siitä, että rukoilette edelleen päivittäin taivaallista Isäämme kiittäen Häntä Hänen johdatuksestaan, varjeluksestaan, innoituksestaan ja ennen kaikkea Hänen rakkaan Poikansa Jeesuksen Kristuksen lahjasta.
Joulu tuo mieleen ihania muistoja. Vain vuosi sitten Wendyllä ja minulla oli mahdollisuus juhlistaa joulunaikaa ihastuttavan pienen tytön, Claire Crosbyn kanssa, joka lauloi rakkaan joululaulun. Saanen jakaa osan tallenteestamme, joka tehtiin ”Valoa maailmaan” -kampanjaa varten.1
Kuten vanhin Holland meille muistutti, todellakin tuo siunattu yö yli kaksi tuhatta vuotta sitten oli yö, jonka pyhitti Hänen syntymänsä – Hänen, joka ennalta asetettiin tuomaan rauha tämän maan päälle ja innoittamaan hyvään tahtoon ihmisten keskuudessa.2 Jeesus Kristus syntyi siunaamaan koko ihmiskuntaa, mennyttä, nykyistä ja tulevaa.
Kun laulamme ”Jouluyö, juhlayö”, me tiedämme, ettei Betlehemin lapsen elämä alkanut siellä eikä se päättynyt Golgatalla. Kuolevaisuutta edeltävässä maailmassa Isä voiteli Jeesuksen olemaan Messias, Kristus, koko ihmiskunnan Vapahtaja ja Lunastaja. Hänet asetettiin ennalta suorittamaan sovitus meidän puolestamme. ”Meidän rikkomuksemme olivat hänet lävistäneet ja meidän pahat tekomme hänet ruhjoneet.”3 Hän tuli tekemään kuolemattomuudesta todellisen ja iankaikkisesta elämästä mahdollisen kaikille, jotka koskaan eläisivät.4
Se tarkoittaa, että jokainen meistä nousee kuolleista – myös ne teille rakkaat, jotka ovat poistuneet keskuudestamme tänä myllertävänä vuonna ja jotka elävät nyt verhon toisella puolen. Se tarkoittaa, että jokainen meistä voi jatkaa edistymistä. Se tarkoittaa, että me voimme toivoa, että tulossa on parempaa.
Oletteko koskaan miettineet, miksi Herra teki valinnan syntyä siellä, missä Hän syntyi? Hän olisi voinut syntyä missä tahansa maan päällä. Silti Hän valitsi juuri sen maan, jonka Hän teki pyhäksi.
Jeesus syntyi Betlehemissä. Heprean kielellä tuo nimitys bet lehem tarkoittaa ”leivän taloa”. Kuinka sopivaa onkaan, että Hän – ”elämän leipä”5 – syntyisi ”leivän talossa”.
Hänen syntymänsä tapahtui eläinten keskellä vaatimattomissa oloissa. Siellä ”Jumalan Karitsa”6 syntyi pääsiäisen aikaan eläinten keskellä, joita valmisteltiin pääsiäisuhria varten. Ja eräänä päivänä Hänet ”[vietäisiin] teuraaksi – – niin kuin lammas”7. Hän on sekä karitsa että paimen.
Kun syntyi Hän, jota nimitetään ”hyväksi paimeneksi”8, Hänen pyhästä syntymästään ilmoitettiin ensimmäisenä paimenille9.
Kun syntyi Hän, jota nimitetään ”kirkkaaksi aamutähdeksi”10, taivaalle ilmestyi uusi tähti11.
Kun syntyi Hän, joka nimitti itseään ”maailman valoksi”12, pimeys karkotettiin kaikkialta maailmasta merkkinä Hänen pyhästä syntymästään13.
Jeesus kastettiin vesistössä, joka on matalampana kuin mikään muu makean veden vesistö maapallolla, vertauskuvana syvyyksistä, joihin Hän laskeutuisi pelastamaan meidät ja joista Hän nousisi kaiken yläpuolelle – jälleen pelastamaan meidät.14 Esimerkillään Hän opetti, että mekin voimme nousta yksilöllisten haasteidemme – murheidemme, heikkoutemme ja huoliemme – syvyyksistä ja yltää omien loistavien mahdollisuuksiemme ja jumalallisen päämäärämme korkeuksiin. Kaikki tämä on mahdollista Hänen armonsa ja laupeutensa ansiosta.
Kuivan ja pölyisen autiomaan keskellä Vapahtaja esitti opetuksia, joita osaavat täysin arvostaa vain ne, jotka tietävät, millaista on kärsiä korventavasta janosta.
Jeesus opetti naiselle kaivolla:
”Joka juo tätä vettä, sen tulee uudelleen jano,
mutta joka juo minun antamaani vettä, ei enää koskaan ole janoissaan. Siitä vedestä, jota minä annan, tulee hänessä lähde, joka kumpuaa ikuisen elämän vettä.”15
Tämä Raamatun kohta muistuttaa minua eräästä herkästä kokemuksesta, joka minulla oli vanhin Mark E. Petersenin kanssa.16 Hän oli tuolloin kahdentoista apostolin koorumin jäsen, ja ennen kuin minut kutsuttiin siihen koorumiin, minulla oli etuoikeus matkustaa hänen kanssaan Pyhään maahan. Tuo matka oli lopulta hänen viimeisensä täällä kuolevaisuudessa.
Vanhin Petersenillä oli syövän vuoksi kovia kärsimyksiä. Pitkän ja hänelle tuskallisen yön aikana yritin parhaani mukaan helpottaa hänen oloaan. Huomasin, että hän pystyi syömään ja juomaan vain hyvin vähän. Seuraavana päivänä hänen oli määrä pitää tärkeä puhe.
Tuli aamu. Urheasti vanhin Petersen meni Galileanjärven pohjoisrannalle, missä häntä odotti iso kuulijakunta. Hän päätti opettaa Vapahtajan vuorisaarnan pohjalta. Kun vanhin Petersen luki jakeen: ”Autuaita ne, joilla on vanhurskauden nälkä ja jano”17, kyyneleet täyttivät hänen silmänsä. Hän siirsi muistiinpanonsa syrjään, nosti katseensa ja kysyi: ”Tiedättekö te, miltä todella tuntuu tuntea nälkää ja janoa?” Tiesin, että hän todellakin tiesi. Sitten hän opetti: ”Kun voitte todella tuntea vanhurskauden nälkää ja janoa, silloin teistä voi tulla enemmän Kristuksen kaltaisia.” Vanhin Petersen oli elävä esimerkki siitä. Vähän sen jälkeen hän sai päätökseen tämän kuolevaisen elämän.18
Aina kun pohdin vanhurskauden nälkää ja janoa, ajattelen tätä kunnioitettavaa apostolia, joka omisti yhden viimeisimmistä saarnoistaan opettaakseen, mitä todella tarkoittaa se, että etsii Herraa Jeesusta Kristusta, tuntee vanhurskauden nälkää ja janoa, tulee enemmän Hänen kaltaisekseen.
Tänä vuonna sisar Nelson ja minä aloimme hyvissä ajoin huolehtia rakkaudella tehdyistä jouluvalmisteluista perhettämme varten. Marraskuun alkupuolella Wendy ilmoitti, että olimme valmiita joulua varten. Välitön vastaukseni oli: ”Oi, hienoa! Nyt voimme keskittyä Vapahtajaan.”
Tämän ennennäkemättömän vuoden aikana, jolloin käytännöllisesti katsoen jokainen ihminen maailmassa on joutunut kokemaan maailmanlaajuisen pandemian seurauksia, ei ole mitään tärkeämpää, mitä voimme tehdä tänä jouluna, kuin kiinnittää huomiomme Vapahtajaan ja siihen lahjaan, jota Hänen elämänsä todella merkitsee meille jokaiselle.
Meidän rakastava taivaallinen Isämme ”on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän”19.
Sitten Jumalan Poika lupasi meille, ettei ”yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole”20. Millaisia sanoin kuvaamattomia, verrattomia lahjoja Isältä ja Pojalta!
Kiitän Jumalaa Hänen rakkaan Poikansa lahjasta. Ja kiitän Herraamme Jeesusta Kristusta Hänen vertaansa vailla olevasta uhristaan ja tehtävästään. Tullessaan ensimmäisen kerran Jeesus tuli lähestulkoon salaa. Mutta Hänen tullessaan toisen kerran ”Herran kunnia ilmestyy, kaikki saavat sen nähdä”21. Silloin Hän on hallitseva kuninkaiden Kuninkaana ja vallitseva herrojen Herrana.22
Nyt Vapahtajan valtuutettuna palvelijana haluan rukoilla siunausta teille jokaiselle, rakkaat veljeni ja sisareni. Siunattakoon teitä ja perhettänne rauhalla, entistä suuremmalla kyvyllä kuulla Herran ääntä ja saada ilmoitusta, entistä suuremmalla kyvyllä tuntea, kuinka paljon meidän Isämme ja Hänen Poikansa rakastavat teitä, huolehtivat teistä ja ovat valmiita opastamaan kaikkia, jotka etsivät Heitä. Liitän sanani Moronin sanoihin ja ”[kehotan] teitä etsimään tätä Jeesusta, josta profeetat ja apostolit ovat kirjoittaneet, jotta Isän Jumalan sekä Herran Jeesuksen Kristuksen ja heistä todistavan Pyhän Hengen armo olisi ja pysyisi teissä ikuisesti”23. Tätä rukoilen Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.