Kristus syntyi pelastamaan
Ensimmäisen presidenttikunnan jouluhartaus 2023
Sunnuntai 3. joulukuuta 2023
Minä rakastan joulua! Pyhien kirjoitusten kertomus, musiikki sekä hyväntahtoisuuden ja anteliaisuuden tunteet tuntuvat valtaavan suuren osan maapalloa tänä pyhänä aikana.
Vuosien varrella vaimoni ja minä olemme olleet useissa maissa joulunaikaan. Meistä on ollut suurenmoista nähdä erilaisia joulunviettotapoja ja -käytäntöjä. Näiden kokemusten ajatteleminen on auttanut minua ymmärtämään, että joulu on tarkoitettu kaikille. Se on tarkoitettu lapsille, vanhemmille, isovanhemmille, tädeille, sedille, enoille ja serkuille. Se on tarkoitettu ihmisille, joiden elämä sujuu mukavasti, ja niille, jotka elävät sairauden, köyhyyden ja koettelemusten keskellä. Se on tarkoitettu niille, jotka kärsivät sodan kauhuista, ja niille, jotka elävät rauhallisissa, vauraissa oloissa. Se on tarkoitettu niille, jotka pyrkivät seuraamaan Vapahtajaa, niille, jotka eivät ole koskaan kuulleetkaan Hänen nimeään, ja myös niille, jotka hylkäävät Hänet. Se on tarkoitettu myös niille, jotka elivät ennen Hänen syntymäänsä. Joulu on tarkoitettu kaikille!
Joulu on kaikille, koska Jumala lähetti Poikansa meidän kaikkien puolesta – jokaisen meistä.1 ”Sillä lapsi on syntynyt meille.”2
Koska Vapahtaja syntyi, eli synnittömän elämän, sovitti meidän tekomme ja nousi kuolleista, jokainen meistä saa ylösnousemuksen suuren lahjan. Yksikään sielu, joka on koskaan elänyt maan päällä, ei jää ilman tätä merkittävää lahjaa. Tämän lahjan lisäksi ”silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, – – minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat”3.
Ajasta tai olosuhteista riippumatta Vapahtajan syntymä on aina ollut syy riemuita. Hän tuli tarjoamaan jokaiselle taivaallisen Isän lapselle ”rauhan tässä maailmassa ja iankaikkisen elämän tulevassa maailmassa”4.
Aadamin ja Eevan ajoista lähtien vanhurskaat ovat odottaneet Vapahtajan syntymää. Hän tekisi Isän suunnitelman lapsiaan varten mahdolliseksi.5 Jesaja ja Nefi profetoivat Hänen syntymästään Hänen palvelutehtävänsä yhteydessä.6 Hänen syntymäänsä ei voi erottaa syystä, jonka vuoksi Hän tuli maan päälle.
Ajatelkaa Hannaa ja Simeonia, jotka näkivät Jeesus-lapsen ja ymmärsivät, että tämä vauva toisi valon koko maailmalle7 ja toivon lunastuksesta8. Ei ihme, että enkeli määritti sanoman olevan ”ilosanoma, suuri ilo koko kansalle”9. Me riemuitsemme aina, kun vauva syntyy, mutta tämä syntymä ja tämä vauva olivat erilaisia.
Jeesus Kristus, todellinen maailman valo ja elämä, syntyi pienenä vauvana vaatimattomaan talliin, ja silti uusi tähti oli merkkinä Hänen syntymästään. Mormonin kirja kertoo dramaattisesta tapahtumasta – päivästä, yöstä ja päivästä, jolloin ei ollut pimeyttä – joka oli merkkinä Hänen tulostaan. Nämä ihmeelliset merkit annettiin ennakoimaan maailman valon10 tulemista – Hänen, joka vapauttaisi meidät synnin ja kuoleman pimeydestä. Me voimme osaltamme jakaa Hänen valoaan maailmalle!
Joulunaikaan pienetkin lapset voivat tuntea Vapahtajamme rakkauden vaikutuksen. Useita vuosia sitten Sonja, yksi tyttäristämme, kirjoitti keskustelusta, jonka hän kävi viisivuotiaan poikansa kanssa.
Hän kirjoitti: ”Andrew sanoi minulle tänä iltana, kun laitoin häntä vuoteeseen: ’Ensi vuonna en aio keskittyä niin paljon lahjoihin, vaan aion keskittyä siihen, mitä annan Jeesukselle.’ Kysyin häneltä, mistä hän sai tällaisen ajatuksen, ja hän kertoi saaneensa sen Alkeisyhdistyksen opettajaltaan. Eläköön Alkeisyhdistys!”11
Niin. Eläköön Alkeisyhdistys. Nyt 14 vuotta myöhemmin Andrew palvelee lähetystyössä ja viettää tämän joulun ajan esittäen muille sanomaa Jeesuksesta Kristuksesta. Hän kirjoitti hiljattain: ”Jeesus on antanut meille kaiken [ja] ottaa kaikki syntimme. Siksi olen täällä lähetystyössä.”12
Joulunaika on erityistä aikaa miettiä, mikä on tärkeintä antamista. Voimme ehkä auttaa muita aistimaan sen ”toivon säteen”13, joka tulee, kun opimme tuntemaan Vapahtajan ja tarjoamme sydämemme Hänelle.
Tyttäremme Alisa menehtyi syöpään useita vuosia sitten, ja rakastan hänen näkökulmaansa jouluun, vaikka hän kohtasikin synkän ennusteen terveytensä suhteen. Yhtenä vuonna hän kirjoitti:
”Tosiaan sain jouluna yllätyksen. Valtavan sellaisen. – – Sain juuri ennen joulua sähköpostia onkologini vastaanoton hoitajalta. Hän kirjoitti: ’Hyvää joulua – kasvaimesi testitulos oli positiivinen [tietyn geneettisen] mutaation suhteen.’ – – Mitä tämä merkitsee minulle? He hyväksyivät – – lääkkeen – –, joka häiritsee syöpäsolun signaalireittejä [joidenkin kohdalla, joilla on kyseinen mutaatio]. Se ei ole parannuskeino, vaan ihmeellinen lääke, joka voi kutistaa – – kasvaimia nopeasti. – – Valitettavasti elimistö löytää lopulta keinon kiertää sen, ja syöpä palaa. – – Mutta minusta tuntui kuin joku olisi juuri antanut minulle kuukausia ylimääräistä elinaikaa. Entä mitä se voisi olla? – – Ylimääräinen kesä? Uusi joulunaika lasteni kanssa? Itkin, kun avasin sähköpostiviestin, ja kiitin Jumalaa parhaasta yllätyksestä, minkä olen koskaan saanut.”14
Alisa sai lisää kallisarvoista aikaa perheensä kanssa. Hän kertoi kokemuksesta, jonka heidän perheensä sai, kun he toimittivat nimettömän joululahjan naapurille. Se havainnollistaa, että lahjojen antamisen kaikki yksityiskohdat eivät ehkä aina ole täydellisiä. Hän kirjoitti:
”Toissa iltana me toimitimme salaisen – – lahjan perille. Pojat suunnittelivat valmiiksi parhaat pakoreitit ja piilopaikat.
’Mutta siltä varalta, että he näkevät meidät…’, Sam sanoi vakavana, ja kaksi muuta kumartuivat eteenpäin jännittyneinä. ’Meidän on parasta pitää käsissämme lumipalloja.’
James ymmärsi. ’Selvä, aivan. Yritetään siis osua oveen, jotta se läimähtää kiinni?’
’Ei’, [Sam vastasi], ’vaan yritetään osua heitä naamaan.’”15
Alisa kertoi hellyttävämmän keskustelun nuorimman poikansa Luken kanssa, joka oli siihen aikaan vasta kuusivuotias. Hän kirjoitti:
”Niinpä tänä iltana, kun makasimme hänen vuoteellaan, jota valaisi hänen ikkunansa yllä oleva värillinen valoketju, kysyin häneltä – –: ’No, mitä toivot?’
’No, mieleeni tulee jotakin.’
’Niinkö?’
’Sitä voi hyödyntää kaikkina vuodenaikoina.’
’Niinkö?’
Dramaattinen tauko. ’Halaus ja suukko äidiltä.’
Sillä ansaitsi sata suukkosta ja ison halauksen heti saman tien. ’Hassu Luke, sinähän voit saada niitä milloin tahansa!’
Mutta kun kävelin ulos huoneesta, sydämeni täytti haikeus. Se ei ehkä välttämättä olekaan totta. Olen hyvin kiitollinen siitä, että tänä vuonna hän saa sen ja lisäksi lahjoja.”16
Minuun tekivät erityisen vaikutuksen Alisan ajatukset jouluun liittyvästä toivosta. Hän kirjoitti:
”Tänä aikana minua on kiehtonut toivo. Kun ajattelen Kristuksen ihmettä ja Jumalan monia lahjoja, tunnen toivoa kaikesta ja kaikkia kohtaan. En välttämättä sellaista toivoa, että kaikki tulee olemaan täydellistä, vaan että kaikki järjestyy ja lopulta hyvyys vallitsee. Meidän kaikkien elämässä. En usko, että koskaan on liian myöhäistä ihmeille, muutokselle ja rauhalle. Uskon siihen todella syvällä sisimmässäni ja kaikkialla. Myönnän, että tuntuu helpommalta tuntea tätä toivoa muiden suhteen ja vaikeammalta soveltaa sitä itseeni. Mutta minä opettelen. ’Uskomaan kaikessa, toivomaan kaikessa, kestämään kaikessa.’ Yksinkertaista. Kaunista.”
Puhuen pojastaan hän jatkoi: ”James soitti minulle jouluaattona [joululaulun, ja minä] rakastan tämän laulun sanoja:
Kristityt, riemuitkaa
sydämin, sieluin ja lauluin.
Hauta ei enää tuo pelkoa:
Rauhaa! Rauhaa!
Jeesus Kristus syntyi pelastamaan!
Kutsuu yhtä ja kutsuu teitä kaikkia
pääsemään ikuiseen kotiin:
Kristus syntyi pelastamaan!
Kristus syntyi pelastamaan!”17
Hän syntyi pelastamaan. Pelastamaan sinut ja pelastamaan minut. Kuinka verraton lahja, jonka vain Hän voi antaa. Olivatpa tämänhetkiset olosuhteemme millaiset tahansa, tuntekaamme täydemmin Hänen lahjansa elämässämme tänä joulunaikana.
Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.