Muistakaa, muistakaa

Ensimmäisen presidenttikunnan jouluhartaus 2023

Tracy Y. Browning

toinen neuvonantaja Alkeisyhdistyksen ylimmässä johtokunnassa

Sunnuntai 3. joulukuuta 2023

Siellä, missä asun, luonto ympärilläni näyttää marraskuun tienoilla vaipuvan haalistuneeseen horrokseen. Vihreät lehdet, jotka aiemmin kevät- ja kesäkuukausina kahisivat tuulessa ja lauloivat minulle hellästi, vaihtuvat alastomiksi puiksi, ja kahina vaihtuu kuivuneiden ja pudonneiden lehtien rahinaksi jalkojeni alla. Aiemmin iloiset linnut hiljenevät, ja terälehtien ja kukkaloiston suloinen tuoksu tuntuu häviävän ilmasta. Kaikki, minkä luonnossa yhdistän elämän virkoamiseen, vetäytyy hetkeksi pois, ja kaikessa hiljaisuudessa ja kaikessa autiudessa, joka jää jäljelle – kun vuosi on näin päättymässä ja juuri ennen kuin unohdan pysyä iloisena – joulun lahja saapuu.

Ja Jumalan suurenmoisen maailman omassa kolkassani minä muistan. Muistan kiinnittää huomiota puihin, jotka pysyvät aina vihreinä ja tuoksuvat puulta, mausteilta ja maanläheisyydeltä. Muistan huomata kukkia ja marjoja, jotka ovat syvän punaisia tai hätkähdyttävän valkoisia, ja kuunnella tuttuja joululauluja, jotka kantautuvat sydämiin, koteihin ja jumalanpalvelushuoneisiin julistaen ”riemuitse, maa”, ja panen merkille joulun vertauskuvia, kun ”vuoret, veet, ja laaksot, maat sen toistaa riemuiten” kanssani ja kutsuvat minua muistamaan.

Yksi tämän vuodenajan ihmeistä on se, että tuntuu kuin koko kristillinen maailma ja monet meidän lisäksemme viettäisivät tätä aikaa etsien tietoisesti muistamisen vertauskuvia jouluna ja täyttäen elämänsä niillä.

Joulu on silta, joka johtaa meitä kulkemaan uuteen vuoteen. Ja kun kuljemme tuota siltaa pitkin, meitä kutsutaan pohtimaan sitä ihmettä, että ”Herra on ikuinen Jumala, koko maanpiirin luoja”¹, joka syntyi vaatimattomissa oloissa Daavidin kaupungissa ja ”joka makaa kapaloituna seimessä”². Kun teemme oman jouluisen pyhiinvaellusmatkamme, niin ehkä pystymme näkemään itsemme nykyajan viisaina miehinä ja naisina, ja kenties katsomme joulukuusien tähtiä ja kaikkialla ympärillämme kimmeltäviä valoja, ja meidät valtaa suuri ilo³ nähdessämme edessämme olevien merkkien ohjaavan ja johtavan kulkuamme kohti Jeesusta Kristusta, Häntä, joka on ”maailman valo”⁴. Jos havaitsemme tietyn mausteen tuoksun ilmassa tänä joulunaikana, niin ehkä sen tehtävänä on muistuttaa meitä tuomaan mukanamme lahjoja annettavaksi elävän Jumalan Pojalle⁵ – ei ”kultaa, suitsuketta ja mirhaa”⁶, vaan jumalanpalveluksen uhrinamme ”särkyneen sydämen ja murtuneen mielen”⁷. Ja ne meistä, jotka rakastavat lapsia ja huolehtivat heistä – kenties me olemme kuin nykypäivän paimenia vartioimassa laumaamme⁸ ja kuuntelemassa Herran lähettämien maanpäällisten enkelien kutsua ”älkää pelätkö”, koska he tulevat antamaan ohjeita siitä, mistä Vapahtajamme voi löytyä⁹. Emmekö muista kuiskata tätä ”ilosanomaa, suurta iloa” lastemme korviin todistuksena? Niin, että kun he lapsenomaisesti ihmetellen huomaavat joulun värit – punaisen ja vihreän, kullan ja valkoisen – he muistavat Lunastajansa Jeesuksen Kristuksen täydellisen ja puhtaan sovitusuhrin, joka tarjoaa heille pelastuksen sekä uuden ja iankaikkisen elämän lahjan.

Joulu antaa meille mahdollisuuden tehdä hengellisen matkan Betlehemiin, niin että saamme oman todistuksen Vapahtajastamme Jeesuksesta Kristuksesta ja sitten viemme sitä todistusta eteenpäin kirvoitetuin kielin sekä kädet ja jalat alttiina kertomaan¹⁰ ja todistamaan kaikesta, mitä olemme oppineet tietämään Hänestä. Voimme tehdä tuon pyhiinvaellusmatkan Vapahtajan luo muistamalla.

Jumala antaa meille muistamisen lahjan, jotta emme unohda Antajaa, niin että opimme tuntemaan Hänen rajattoman rakkautensa meitä kohtaan ja oppimaan puolestamme rakastamaan Häntä. Muinainen profeetta Moroni kehottaa meitä muistamaan, että ”jokainen hyvä lahja tulee Kristukselta”¹¹. Vapahtajamme ei anna sellaisia lahjoja kuin maailma antaa – väliaikaisia, osittaisia ja ajan mittaan rapautuvia. Jeesus Kristus antaa kestäviä lahjoja, jopa välttämättömiä lahjoja, mukaan lukien

Hengen lahjoja, kuten tietoa, viisautta, todistuksen ja uskon¹²
Pyhän Hengen lahjan
iankaikkisen elämän lahjan.

Ja kun pohdimme suuria ja pieniä ”hyviä lahjoja”, joita meille on elämän mittaan suotu, pystymmekö näkemään Herran käden pelastavan meidät, vahvistavan meitä ja antavan meille apua?

Vaikka mielemme ja sydämemme saattavat toisinaan harhailla ja hiipua pois Herran luota, Hänen uskollisuutensa vakuuttaa meille, ettei Hän unohda meitä – jouluna tai minään muunakaan ajankohtana. Herra on julistanut, että käsiensä ihoon Hän on meidät piirtänyt.¹³ Hänen lupauksensa täyttyvät aina. Hän muistaa liitot, jotka Hän on tehnyt meidän ja isiemme kanssa. Hän kuulee ja muistaa rukouksemme taivaalliselle Isälle, polvistuimmepa me tai anoimmepa me huoneissamme tai lausuimmepa me rukoukset sydämessämme. Hän muistaa, kuten presidentti Russell M. Nelson on opettanut, ”[puuttua] niiden elämään, jotka uskovat Häneen”¹⁴. Hän muistaa antaa meille anteeksi niin monta kertaa kuin teemme parannuksen. Hän muistaa puhua meille pyhien kirjoitusten ja profeettojen välityksellä auttaakseen meitä aina löytämään tien takaisin kotiin – olimmepa kulkeneet harhaan kuinka kauas ja kuinka kauan tahansa. Ja Hän muistaa lähettää Henkensä yhä asumaan kanssamme, kun pyrimme pitämään pyhän lupauksemme muistaa Hänet aina.¹⁵

Presidentti Spencer W. Kimball opetti: ”Kun etsitte sanakirjasta kaikkein tärkeintä sanaa, [se] voisi olla sana muistaa. Koska te kaikki olette tehneet liittoja[,] meidän suurin tarpeemme on muistaa.” Hän jatkaa: ”Tästä syystä jokainen menee sakramenttikokoukseen joka sunnuntai – nauttiakseen sakramentin ja kuunnellakseen pappien rukoilevan: ’Muistamaan hänet aina ja pitämään hänen käskynsä, jotka hän on antanut heille.’ – – Muistaa on se sana. Muistaa on se suunnitelma.”¹⁶

Jumalan muistaminen innoittaa meitä sytyttämään hengellisen liikevoimamme mahdin ja kutsuu meitä toimimaan jumalallisin tavoin. Miettikää näitä opetuksia, joita presidentti Nelson on kutsunut meitä muistamaan:

”[Antakaa] Jumalan vallita elämässänne” ja ”antakaa Hänelle reilu osa ajastanne”.
”Tavoitelkaa ja odottakaa ihmeitä.”
”Lopettakaa ristiriidat – – elämässänne”¹⁷ ja olkaa rauhantekijöitä¹⁸.

Joulu voi olla tilaisuus toimia näiden kutsujen mukaisesti ja hyödyntää auliisti luontaisia taipumuksiamme muistaa ajatella Jeesusta Kristusta enemmän, olla avoimia pohtimaan Hänen syntymänsä ihmettä sekä olemaan herkkiä tuntemaan suurempaa yhteyttä Jumalan lapsiin ja toimimaan sen mukaan. Usein tunnistamme joulunajalle ominaiset muistamisen tunnusmerkit, kun me

muistamme esittää joulutervehdyksiä ystäville, sukulaisille ja tuntemattomille
muistamme antaa lahjoja rakkauden osoituksena
muistamme olla anteliaita apua tarvitseville ja vieraanvaraisia niille, jotka tulevat kotiimme
muistamme tähdentää niiden sukutapaamisten ja perinteiden tärkeyttä, jotka tekevät joulusta erilaisen ja omanlaisensa.

Monille tähän aikaan vuodesta syvä rakkautemme samojen aterioiden valmistamiseen, perheen samanlaisina toistuvien kertomusten kertomiseen ja joulukuusiemme koristelemiseen koristeilla, jotka laitamme esille joka vuosi, ovat merkittäviä toimintoja, jotka säilyttävät luontaisen halumme muistaa meille tärkeitä kokemuksia. Erityiset ateriat, tietyt kertomukset ja juhlapyhien koristeet voivat muistuttaa meitä kokoamistamme muistoista. Myös vahvistunut halumme olla tähän aikaan vuodesta entistä armeliaampia voi kiinnittää huomiota aikomukseemme muistaa olla kiitollisia. Erityinen rakkaus, jota tunnemme joulun saapuessa, on myös meille annettu tilaisuus keskittää pyrkimyksemme ja toimintamme Jeesukseen Kristukseen: ”Muistakaa, muistakaa, että teidän on rakennettava perustuksenne meidän Lunastajamme kalliolle, hänen, joka on Kristus, Jumalan Poika.”¹⁹ Muistakaa, että kun yksi vuosi on päättymässä ja ylitämme sillan kohti uutta – kuten viisaat miehet ja viisaat naiset, kuten valppaat paimenet – niin me teemme sen Herran väkevän käden voimalla²⁰.

Niinpä missä sitten asuttekin maailmassa, muistakaa kiinnittää huomiota erilaisiin vertauskuviin, jotka kutsuvat teitä katsomaan Kristukseen. Kaikessa, mitä tähdennämme tänä aikana vuodesta, jokaisessa tervehdyksessämme, jokaisen ihmisen kohdalla, jota muistamme, älkäämme unohtako muistaa todellista Antajaa – Häntä, joka ei koskaan unohda meitä vaan antaa meille voimaa Henkensä avulla muistaa Hänet joulunaikaan ja koko ajan. Hän tuo maailmaan riemun, ja Hän kutsuu meitä: ”Nyt sydämeen Tie Hälle tee”²¹ ottaaksemme vastaan Kuninkaamme. Hän on varma perusta, jonka varassa kuljemme. Hän on maailman valo ja elävän Jumalan Poika. Tästä todistan Hänen nimessään, Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.