Kristus, Vapahtajamme, syntynyt on
Ensimmäisen presidenttikunnan jouluhartaus 2023
Sunnuntai 3. joulukuuta 2023
Rakkaat veljet ja sisaret, hyvää joulua!
Olemme kiitollisia, kun voimme kokoontua rakkaan ensimmäisen presidenttikuntamme kanssa tähän jouluhartauteen. Missä ikinä olettekaan tänä joulunaikana, toivon teidän tuntevan Jumalan rakkautta juhliessamme Jeesusta Kristusta, joka on joulun ydin.
Joulu on musiikin, tuoksujen ja makujen, odotuksen ja anteliaisuuden aikaa. Kokoontumisen aikaa, asuimmepa sitten lähellä tai kaukana.
Usein joulusta tulee joulu, kun vaivihkaa annamme joulun iloa muille. Monet perheet toimivat joulupukin apulaisina. Monet valaisevat maailmaa Jeesuksen Kristuksen valolla.
Mieleen palautettu joulumuisto on uusi joulumuisto. Joulumuistoista tulee ajan myötä perinteitä, jotka voivat syventää rakkauttamme Jeesusta Kristusta kohtaan – Jumalan Karitsaa, iankaikkisen Isän Poikaa, maailman Vapahtajaa kohtaan1.
Jos teillä on mieluisia joulumuistoja, nauttikaa niistä iloiten tänä aikana. Jos olette vasta luomassa jouluperinteitänne, syventäkööt ne rakkauttanne Jeesusta Kristusta kohtaan ja siunatkoot ne teitä joka vuosi.
Saanen kertoa Gongin perheen kolmesta mieluisasta jouluperinteestä.
Ensinnäkin, joka vuosi sisar Gongista ja minusta on ihanaa nähdä jälleen joulukoristeet, jotka kertovat sukumme kertomusta.
Nuorena avioparina sisar Gong ja minä opiskelimme Englannissa. Asuimme pienessä asunnossa tiukalla opiskelijabudjetilla. Laskimme pennosemme ennen kuin ostimme pienen surkean joulukuusen, jota Jaska Jokunenkin olisi säälitellyt.
Aina luova sisar Gong teki pyykkipojista pieniä brittisotilaskoristeita joulukuuseemme. Hän muotoili jokaiselle mustan villaisen hatun ja hymyn.
Nämä pyykkipojista tehdyt brittisotilaat ovat 43 vuoden ajan seisoneet vartioimassa joulukuustamme. Ne muistuttavat meitä avioliittomme ensimmäisestä joulusta – kaukana kotoa – ja jokaisesta sen jälkeisestä joulusta.
Poikamme perhe valmisti näitä ”pyykkipoikahahmoja”. Ne kuvaavat lähetyssaarnaajia eri puolilla maailmaa. Näettekö niiden hymyt? Kansainväliset asut? Nimikyltit? Minulle kerrottiin, että yksi niistä tehtiin muistuttamaan minua.
Joulukoristeemme uudistavat lämpimiä muistoja ystävistä ja kokemuksista monissa paikoissa. Joulumuistojen iloinen, monenkirjava paraati saa meidät joka vuosi hymyilemään.
Profeetta Alma todistaa, että maan liikkuminen säännöllisessä järjestyksessä osoittaa, että Jumala on olemassa. Joulu merkitsee tuttua ajankohtaa maapallon 365 ¼ päivän vuotuisessa kiertokulussa auringon ympäri. Kun tämä vuosittainen kierto palauttaa meidät joka vuosi kallisarvoiseen joulun aikaan, ajattelen, mitä kirjailija E. B. White kirjoitti ”ajan kiertokulusta”2.
Hän ehdottaa, että vasta kokemuksen myötä ymmärrämme, että ”aika ei kulje oikeastaan lainkaan ympyrää”. Ajan kiertokulku voi vaikuttaa ”täydellisesti muodostuneelta, muuttumattomalta, ennustettavalta, ilman alkua tai loppua”. Mutta vain nuorena kuvittelemme, että voimme kulkea täyden ympyrän emmekä ole yhtään sen vanhempia kuin aloittaessamme.
Minulle se, että kohtaan jokaisen joulun jotenkin samanlaisena ja jotenkin erilaisena, viittaa siihen, miten aika (ja tila) voi olla samanaikaisesti lineaarista ja syklistä. Kuinka ilmaukset ”kaita ja kapea polku”3 ja ”yhtä iankaikkista kiertokulkua”4 voivat toisiaan täydentäen kuvata liittotodellisuutta, joka keskittyy Betlehemissä syntyneeseen Kristus-lapseen.
Tällä tavoin osa joulun taikaa minulle on olla lapsi ja aikuinen samaan aikaan. Iloitsemme aikuisena siitä, mikä nyt ilahduttaa sitä lasta, joka kerran olimme. Ja iloitsemme lapsen kanssa, kun luomme yhä uudelleen muistoja ja perinteitä yhdessä.
Toisena Gongin perheen jouluperinnesuosikkina on pitää esillä perheemme seimiasetelmia – kuvauksia pyhän Kristus-lapsen syntymästä.
Eikö olekin ihastuttavaa, kuinka seimiasetelmat keskittyvät Jeesukseen Kristukseen kutsuen meitä tekemään samoin? Kuten eräs äskettäin kotiin palannut lähetyssaarnaaja sanoi: ”Ennen lähetystyötäni Jeesus Kristus oli osa elämääni. Nyt Hän on minun elämäni.”
Perheellämme on kaikenkokoisia ja kaikenlaisia seimiasetelmia, ja niitä on valmistettu kaikista mahdollisista materiaaleista kaikissa mahdollisissa maailmankolkissa. Jokainen seimiasetelma todistaa Jeesuksesta Kristuksesta ja Hänen siunauksestaan kaikille kansakunnille, suvuille, kielille ja kansoille.
Meistä on ihanaa, että Jumalan lapset kaikkialla kuvaavat Jeesus-lapsen, Marian, Joosefin, tietäjät, paimenet ja eläimet ympäristöillä, ominaisuuksilla ja yksityiskohdilla, jotka ovat tuttuja ja ymmärrettäviä. Nämä seimiasetelmat muistuttavat meitä myös siitä, että Jumala rakastaa kaikkia lapsiaan. Näemme Jumalan rakkauden seimiasetelmiimme sisältyvissä piirteissä, olivatpa seimiasetelmat peräisin mistä tahansa.
Gongin perheen kolmas lempiperinne – sen lisäksi että luemme yhdessä pyhien kirjoitusten kertomukset Vapahtajamme syntymästä – on lukea yhdessä ääneen Charles Dickensin Joululaulu.
Jos panen kaulaani huivin ja päähäni silinterihatun, voitteko kuvitella minut hetkeksi Joululaulun Ebenezer Scroogeksi?
Joinakin vuosina perheemme lukee Joululaulun alusta loppuun. Sekoitamme karkkikepillä omaa kuumaa kaakaotamme ja nauramme maininnoille ”Norfolkin ruokaomenista” ja ”höyryävästä jouluglögistä”. Vapisemme, kun Jacob Marleyn haamu kalistelee kahleitaan. Rohkaistumme, kun menneiden, nykyisen ja tulevien joulujen henget auttavat Ebenezer Scroogea tulemaan uudeksi ihmiseksi.
Joinakin vuosina perheemme lukee Joululaulusta lyhennetyn version, jonka miniämme ja poikamme ovat lyhentäneet, jotta se mukautuisi perheemme nuorempien jäsenten lyhyempään keskittymiskykyyn.
Ja joinakin vuosina perheemme lukee hymyillen ja huvittuneena Joululaulun puskuritarraversion. Siinä on vain kaksi riviä: ”Pah! Hölynpölyä!” ja ”Jumala siunatkoon meitä jokaista!”
Charles Dickens alkoi kirjoittaa Joululaulua lokakuussa ja sai sen valmiiksi joulukuun alussa 1843 – vain kuuden viikon aikana. Ensimmäinen 6 000 kappaleen painos julkaistiin Lontoossa 19. joulukuuta 1843. Se myytiin loppuun jouluaattona.
Kirjan taustaa selittävien lähteiden mukaan Charles Dickens kirjoitti Joululaulun aikana, jolloin viktoriaaninen Englanti mietti uudelleen joulun merkitystä. Millainen rooli joulunajalla, joulukuusilla, joulutervehdyksillä, jouluisilla perheen ja suvun kokoontumisilla, joulukorteilla ja myös joululauluilla voisi tai pitäisi olla yhteiskunnassa?
Aikana, jolloin monet tunsivat rauhattomuutta, eristäytyneisyyttä ja yksinäisyyttä, Dickensin Joululaulu käsitteli syvää kaipuuta ystävyyteen, rakkauteen ja turvallisiin kristillisiin arvoihin, aivan kuten Ebenezer Scrooge löysi rauhan ja parantumisen menneisyydestään, nykyisyydestään ja tulevaisuudestaan.
Silloin kuten nytkin joulun todellinen merkitys vie meitä lähemmäksi Jeesusta Kristusta, joka syntyi pienokaisena seimeen. Jeesus Kristus osaa lihan mukaisesti auttaa meitä sisin täynnä armoa. Silloin kuten nytkin joulu juhlistaa liittoon kuulumista, yhteyttä ja yhteisöllisyyttä Jeesuksessa Kristuksessa ja toisissamme.
Saanen esittää toisenlaisen kysymyksen Joululaulusta. Miksi ajattelemme Scroogea ensisijaisesti äreänä vanhana saiturina, joka pilkkaa joulua suurena, no, hölynpölynä?
Miksi emme anna enemmän tunnustusta uudelle Scroogelle? Sille uudelle Scroogelle, joka lähettää palkintokalkkunan auliisti jouluyllätyksenä? Sille uudelle Scroogelle, joka tekee sovinnon iloisen veljenpoikansa Fredin kanssa? Sille uudelle Scroogelle, joka nostaa Bob Cratchitin palkkaa ja huolehtii Pikku-Timistä?
Antakaa epäilijöiden pilkata. Uusi Scrooge ”teki enemmän kuin oli luvannut, suunnattomasti enemmän”. Hänestä tuli niin hyvä mies ja niin hyvä ystävä, ettei koko vanhassa kunnon maailmassa ollut moista nähty.
Miksi emme siis muista tuota herra Scroogea? Onko ympärillämme ihmisiä – ehkäpä me itse – jotka voisivat olla erilaisia, jos vain lakkaisimme lokeroimasta tai stereotypisoimasta heitä vanhana itsenään?
Kukaan yksilö tai perhe ei ole täydellinen. Meillä jokaisella on heikkouksia ja virheitä – asioita, jotka haluaisimme tehdä paremmin. Tänä jouluna voimme ehkä ottaa vastaan – ja tarjota – Jeesuksen Kristuksen kallisarvoisia lahjoja, jotka koskevat muuttumista ja parannusta, anteeksiantamista ja unohtamista, näiden lahjojen antamista muille ja itsellemme.
Tehkäämme rauha menneen vuoden kanssa. Päästäkää irti emotionaalisesta ahdistuksesta ja melusta, kitkasta ja mielipahasta, jotka häiritsevät elämäämme. Suokaamme toisillemme uusia mahdollisuuksia sen sijaan että keskittyisimme aiempiin rajoituksiimme. Antakaamme meissä jokaisessa piilevälle uudelle Scroogelle mahdollisuus muuttua.
Vapahtajamme tuli jouluna vapauttamaan vangit – eikä vain vankilassa olevia. Hän voi vapauttaa meidät menneisyytemme hengistä, vapauttaa meidät omien ja muiden syntien mielipahasta. Hän voi lunastaa meidät itsekeskeiseltä ja itsekkäältä itseltämme Hänessä tapahtuvan uudestisyntymisen kautta.
”Tänään on teille – – syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra.”5
Siispä hyvää joulua!
Olkoot joulun perinteenne ja muistonne iloisia ja valoisia.
Riemuitkaamme Jeesuksessa Kristuksessa jouluna ja joka päivä.
Todistan iloiten Hänestä Hänen pyhässä ja pyhitetyssä nimessään, Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.