36:9

Evankeliumin välttämättömät ravintoaineet

Kesäkuu 2024, kirkon koululaitoksen uskonnonopettajien konferenssi

Vanhin Dale G. Renlund

kahdentoista apostolin koorumista

Rakkaat veljeni ja sisareni, olen kiitollinen tilaisuudesta puhua uskonnonopettajille tässä maailmanlaajuisessa lähetyksessä. Kiitos siitä, että käytät aikaasi auttaessasi Herran työtä menemään eteenpäin, ja kiitos kaikesta, mitä teet sen hyväksi. Tiedäthän, että menestystäsi ”mitataan ensisijaisesti sillä, miten sitoutunut olet auttamaan Jumalan lapsia tulemaan Jeesuksen Kristuksen uskollisiksi opetuslapsiksi”. Menestyksesi ei määräydy sen mukaan, kuinka monesta oppilaastasi tulee Vapahtajan uskollinen opetuslapsi. Se ei riipu siitä, kuinka he päättävät vastata opetukseesi, kutsuihisi tai vilpittömiin ystävällisiin tekoihisi. Sinun vastuunasi on opettaa selkeästi ja voimallisesti, niin että he voivat tehdä tietoisen valinnan, joka siunaa heitä. Jokaisella yksilöllä on tahdonvapaus. Sen mukaisesti sanon teille, kuten profeetta Joseph Smith sanoi kirkon ensimmäisille lähetyssaarnaajille tällä taloudenhoitokaudella: ”Jos teette velvollisuutenne, teidän käy aivan yhtä hyvin kuin jos kaikki ihmiset ottaisivat evankeliumin vastaan.”

Vanhin David O. McKay sanoi vuonna 1916: ”Kenelläkään miehellä [tai naisella] ei voi olla suurempaa velvollisuutta kuin olla Jumalan lasten opettaja.” Sama pitää paikkansa nykyään. Opettaja, jolla on uskoa ja joka opettaa totuutta, on äärimmäisen tärkeä Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkossa, etenkin nousevaa sukupolvea ajatellen.

Hetken kuluttua luen presidentti Jeffrey R. Hollandin lainauksen, ja tulette näkemään yhteyden. Olen kutsunut muutamaa vapaaehtoista avuksi. Pyydän Reesejä ja Ashtoneita tulemaan eteen, ja jokainen heistä saa Twinkie-leivoksen. Kuten tiedätte, Twinkie on vaniljakakkua, jossa on kermainen täyte. Haluaisin, että he avaavat Twinkiensä ja alkavat syödä sitä. He kaikki saavat lautasliinan. Yritän tällä osoittaa sen yhteyden.

Presidentti Jeffrey R. Holland tähdensi vuonna 1998, kuinka tärkeää on keskittyä evankeliumin välttämättömien perusasioiden opettamiseen. Hän opetti puheessaan: ”Meidän tulee elvyttää ja parantaa suurenmoista opetustamme kirkossa – kotona, pitämissämme puheissa – – ja tietenkin luokissa. – –

Kun elämäämme tulee kriisejä – – ihmisopit joillakin pyhien kirjoitusten kohdilla ja runoilla höystettyinä eivät riitä. Opetammeko me todella [oppilaitamme] siten, että siitä on heille tukea, kun elämän paineet tulevat? Vai annammeko heille eräänlaista teologista kakkua – hengellisesti tyhjiä kaloreita?”

Nyt kun olette osittain syöneet leivoksenne, rehtori Reese, kuinka monta grammaa ravintokuitua arvelet leivoksessasi olevan?” Itse asiassa ei yhtään.

Sisar Reese, kuinka monta milligrammaa kalsiumia siinä Twinkiessä mahtaa olla? Itse asiassa ei yhtään.

Ja sisar Ashton, kuinka monta mikrogrammaa A-vitamiinia arvelet siinä olevan? Itse asiassa ei yhtään.

Ja veli Ashton, kuinka monta milligrammaa C-vitamiinia siinä on? Niin, tässä on kaava. Siinä ei ole lainkaan C-vitamiinia.

Lapsena pidin kovasti Twinkies-leivoksista. Jos vanhempani olisivat sallineet, olisin syönyt pelkästään niitä aamiaiseksi, lounaaksi ja päivälliseksi. Jos he olisivat antaneet minun tehdä niin, tiedättekö, mitä näkisitte edessänne? Itse asiassa olisin ummetuksesta kärsivä, osteoporoottinen, sokea mies, joka sairastaa keripukkia. Ei mikään kaunis näky.

Kiitos vapaaehtoisillemme. En oikeastaan tullut tänne keskustelemaan ravitsemuksellisten puutteiden vaikutuksesta fyysiseen terveyteemme. Twinkie-leivokset voivat maistua herkullisilta, mutta ne eivät sisällä ravintoa. Mutta tulin tänne keskustelemaan hengellisestä ravinnosta, jota tarjoatte oppilaillenne.

Kun edessämme on innokkaita oppilaita, meidän tulee ravita heitä Jumalan hyvällä sanalla eikä hengellisillä leivoksilla, jotka eivät sisällä hengellistä ravintoa. Niistä, joita ravitaan hengellisillä leivoksilla, ei todennäköisesti tule Jeesuksen Kristuksen elinikäisiä opetuslapsia – henkilöitä, jotka ovat kasvaneet Herrassa ja saaneet ”Pyhän Hengen täyteyden”. Hengellisten leivosten ravitsemina heistä kasvaa sen sijaan todennäköisemmin hengellisesti itsepäisiä, epäuskoisia ja hämmentyneitä.

Taistellakseen hengellistä aliravitsemusta vastaan oppilaamme tarvitsevat ainakin neljää ravinteikasta vertauskuvallista peruselintarviketta. Ensimmäisenä on todistus taivaallisesta Isästä ja Hänen suunnitelmastaan, Jeesuksesta Kristuksesta ja Hänen sovituksestaan sekä Jeesuksen Kristuksen evankeliumin täyteydestä näinä myöhempinä aikoina. Tämän tehdäksemme meidän on opetettava palautettua totuutta ja todistettava näistä totuuksista.

Saanen esittää esimerkin tästä. Joitakin vuosia sitten eräs kiinalainen lääkäri nimeltä Grace vieraili puolentoista vuoden ajan terveydenhoitoalan laitoksissa Salt Lake Cityssä. Hän sai oppia sydämensiirron lääketieteelliset puolet. Perheemme ystävystyi hänen kanssaan, ja otimme hänet mukaan moniin toimintoihin. Joulupäivänä, joka osui sunnuntaille, kutsuimme hänet kirkkoon sakramenttikokoukseen. Toivoimme, että puheet opettaisivat Jeesuksesta Kristuksesta ja tähdentäisivät joulunvieton syitä. Palvelin vaarnanjohtajana ja istuin kokouksen aikana korokkeella. Vaimoni ja tyttäreni istuivat Gracen kanssa seurakuntalaisten joukossa.

Sakramentin jälkeen ensimmäinen puhuja kertoi tunnetun mutta kuvitteellisen kertomuksen neljännestä tietäjästä. Se oli kauniisti kerrottu ja tunteita herättävä. Seuraava puhuja perusti sanomansa tarinaan kolmesta antropomorfisesta puusta. Yksi halusi päätyä kauniiksi kirstuksi, mutta sen sijaan siitä tuli eläinten ruokinta-astia, seimi, johon pienokainen Betlehemissä laskettiin. Toinen halusi päätyä ihailluksi purjealukseksi. Sen sijaan siitä tuli merkityksetön vene, jota tavalliset kalastajat käyttivät Galileanjärvellä. Raivoavan myrskyn aikana mies, jota muut kutsuivat ”Mestariksi”, sanoi: ”Vaikene”, ja myrsky tyyntyi. Kolmas puu halusi päätyä joksikin sellaiseksi, jota voisi ihailla kauempaakin. Sen sijaan siitä tehtiin parrut, joihin eräs mies ristiinnaulittiin Golgata-nimisellä kukkulalla. Jälleen kuvitteellinen mutta tunteellinen joulutarina.

Olin pettynyt kokouksen sisältöön ja minusta tuntui, etten voinut antaa sen päättyä sillä tavoin Gracen tähden. Vaikka aika oli lopussa, kumarruin piispan puoleen ja kysyin: ”Aiotko korjata tämän kokouksen sanoman vai haluatko minun tekevän sen?” Hän sanoi huolehtivansa siitä itse. Hän meni puhujakorokkeelle ja selitti viidessä minuutissa, kuka Betlehemin lapsi oli ja mitä Hän tulisi saamaan aikaan. Piispa lausui voimallisen todistuksen Jeesuksesta Kristuksesta koko ihmiskunnan Vapahtajana. Hän ilmoitti loppulaulun ja rukouksen pitäjän ja istuutui paikalleen.

Kun loppulaulua laulettiin, Grace kumartui vaimoni puoleen ja sanoi: ”Ruth, piispan puhuessa jokin tässä kokouksessa muuttui!” Se todellakin muuttui. Puhujat olivat olleet hyvää tarkoittavia, mutta he olivat tarjoilleet teologisia leivoksia, hengellisesti tyhjiä kaloreita, aneemisia uskon ja todistuksen ilmauksia, joista puuttui Jumalan sanan voima ja siten myös Henki.

Piispan vilpitön todistus perustui pyhissä kirjoituksissa opetettuihin totuuksiin ja Herran profeettojen opetuksiin. Juuri se kutsui Hengen kokoukseen. Tulin siihen tulokseen, että Hengen on vaikea todistaa kuvitteellisen kertomuksen totuudesta. Mitä tahansa muuta olemmekin tehneet opettaessamme, meidän täytyy aina palata opetuksessamme takaisin Jeesukseen Kristukseen ja Hänen sovitukseensa, taivaalliseen Isään ja Hänen suunnitelmaansa sekä Hänen evankeliuminsa palautukseen. Tietenkin on hienoa käyttää tarinoita, jopa kuvitteellisia, oppilaiden huomion kiinnittämiseksi. Minäkin käytin Twinkie-leivoksia saadakseni huomionne. Mutta kun olemme saaneet heidän huomionsa, meidän on tarjottava ravintoa, joka muuttaa elämän. Minun olisi kai pitänyt jatkaa leivosten jälkeen tarjoamalla porkkanatikkuja, parsakaalia, hummusta – mutta en tehnyt niin.

Apostoli Paavali julisti: ”Jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu.” Sitten Paavali esitti joukon kysymyksiä, jotka auttavat meitä ymmärtämään, miten tärkeää on, että valtuutettu opettaja opettaa tätä välttämättömyyttä. Hän kysyi: ”Mutta kuinka he voivat huutaa avukseen sitä, johon eivät usko? Kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Kuinka he voivat kuulla, ellei kukaan julista? Kuinka kukaan voi julistaa, ellei häntä ole lähetetty?” Paavali esitti sitten tämän johtopäätöksen: ”Usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana.” Jotta oppilaasi kasvattaisivat uskoa Jeesukseen Kristukseen ja Hänen keskeiseen tehtäväänsä Isän suunnitelmassa, on ensiarvoisen tärkeää opettaa heille taivaallisesta Isästä ja Jeesuksesta Kristuksesta. Tämän konferenssin teema sanoo sen kaiken: Etsikää ”tätä Jeesusta, josta profeetat ja apostolit ovat kirjoittaneet”.

Kuuluisa skotlantilainen uskonnollinen uudistaja ja saarnaaja Thomas Chalmers kirjoitti kokemuksistaan tämän periaatteen oppimisessa. Chalmers eli vuosina 1780–1847. Elämänsä loppuaikoina Chalmers tajusi järjestäneensä suunnittelemattoman kokeen saarnaamisessaan. Hän oli vuosikaudet saarnannut kaikenlaista moraalittomuutta ja luonteenvikoja vastaan. Hän keskittyi seurakuntalaistensa ulkoiseen käyttäytymiseen ja opetti pääasiassa kymmentä käskyä. Tuloksena oli pettymys. Hän huomasi, että hänen sanansa ”olivat keveitä kuin sulka [seurakuntalaisten] moraalittomuutta vastaan”. Hän tajusi, että vaikka hän sai jonkun miehen olemaan varastamatta, tämän sielu pysyi muuttumattomana eikä mies muuttunut sisältä, vaikka pidättäytyikin huonosta käytöksestä. Toisin sanoen oppilaan käyttäytymistä voidaan muuttaa muuttamatta hänen sydäntään.

Sitten Chalmers alkoi saarnata sovintoa Jumalan kanssa ja syntien anteeksiantoa Kristuksen veren kautta. Vasta kun hän opetti seurakuntalaisiaan tällä tavalla, he uudistivat elämänsä. Hänen saamansa suurenmoinen opetus oli se, että ”Kristuksesta saarnaaminen on ainoa tehokas tapa saarnata moraalia”. Hän tajusi aiemman erehdyksensä – että hän oli pyrkinyt muuttamaan käyttäytymistä eikä sydäntä. Nyt hän teki työtä muuttaakseen sydämiä, ja luonnollisesti ja samanaikaisesti käyttäytyminen muuttui.

Sen tietäminen, että Jeesus on Kristus, että Hän on minun Vapahtajani ja Lunastajani, on muuttanut elämäni ja sydämeni. Tämä tieto on muuttanut käytöstäni tavalla, mihin mikään muu ei pystyisi. Tiedän, että Hän on antanut hyväkseni äärettömän sovitusuhrinsa. Tuo tieto on sitä, mikä todella muuttaa elämää.

Toinen ravinteikas hengellinen peruselintarvike oppilaille on henkilökohtainen suhde sinuun. Se johtuu siitä, että henkilökohtainen suhde sinuun voi auttaa oppilaita kiinnostumaan Vapahtajasta. Hän tulee aina olemaan se todellinen hengellisen ravinnon lähde. Mutta opettajan ja oppilaan välinen ihmissuhde auttaa oppilaita olemaan avoimia Vapahtajan sanoille. Vielä vuosia sen jälkeen, kun oppilaiden muodollinen opettaminen on päättynyt, teidän välisenne ihmissuhde voi edelleen olla myönteisenä vaikutuksena heidän elämässään. Pysyvä vaikutuksenne johtuu siitä, että te olette syvästä rakkaudesta ja heidän hyvinvoinnistaan huolehtien ohjanneet heitä kohti Herraa ja Hänen oppiaan ennemmin kuin kohti itseänne.

Minä olen kokenut tämän. Yhdellä Alkeisyhdistyksen opettajistani, Beckyllä, oli sellainen vaikutus minuun. Kun olin lapsi, sen sijaan että Becky olisi vatvonut ilmeisiä virheitäni, hän huomasi, kun tein jotakin hyvää, nipisti poskeani, taputti minua päähän ja sanoi: ”Dale, olet kunnon poika.” En pitänyt sitä alentavana vaan pikemminkin odotin niitä hetkiä, jolloin niin tapahtui. Myöhemmin, kun olin nuori enkä enää ollut Alkeisyhdistyksessä, perheemme palasi siihen seurakuntaan asuttuamme monta vuotta Suomessa ja Ruotsissa. Becky tuli luokseni, kun olin jakanut sakramentin, nipisti poskeani, taputti minua päähän ja sanoi: ”Dale, olet kunnon poika.” Kun palasin lähetystyöstä ja kerroin lähetystyökokemuksistani sakramenttikokouksessa, Becky tuli luokseni, nipisti poskeani, taputti minua päähän ja sanoi: ”Dale, olet kunnon poika.” Seuraavina vuosikymmeninä tein parempia valintoja kuin olisin muutoin tehnyt – osittain siksi, että Becky oli ohjannut minut Vapahtajan luo, enkä halunnut tuottaa hänelle pettymystä.

Kun minut oli kutsuttu kahdentoista koorumiin, palasin eräänä sunnuntaina seurakuntaan, jossa olin varttunut. Becky kuuluu yhä siihen seurakuntaan. Istuin salin etuosan korokkeella reunassa, puhuin lyhyesti sakramenttikokouksessa ja istuuduin alas. Loppurukouksen jälkeen Becky, joka oli tuolloin reippaasti yli 80-vuotias, teki salakavalan hyökkäyksen. Hän tuli luokseni takanani olevien kuoropenkkien takaa, nipisti poskeani, taputti minua päähän ja sanoi: ”Dale, olet kunnon poika.”

Jokainen oppilas tarvitsee elämäänsä yhden tai useamman Beckyn – opettajan, jolla on elinikäinen suhde häneen, jonkun, joka on ohjannut häntä kohti Vapahtajaa, jonkun, joka vaikuttaa hänen ajatteluunsa ja käyttäytymiseensä, jonkun, jolle hän ei halua tuottaa pettymystä. Kun oppilaita haavoittavat kriisit, joita he epäilemättä kokevat, voitte tarjota heille turvallisen paikan, jossa he voivat saada rakkautta ja rauhoittumista. Jotkut saattavat tosin vastustaa yrityksiänne tutustua heihin, mutta se ei estä teitä rakastamasta heitä. Teillä on suurempi vaikutus vastahakoisiin oppilaisiin kuin uskottekaan.

Kolmas ravinteikas vertauskuvallinen peruselintarvike, jota jokainen oppilas tarvitsee, on kyky käsitellä niitä kysymyksiä ja huolenaiheita, joita heillä saattaa olla kirkosta. Kahdeksan vuotta sitten vanhin M. Russell Ballard neuvoi uskonnonopettajia:

”Ohi ovat ne ajat, jolloin oppilas esitti vilpittömän kysymyksen ja opettaja vastasi: ’Älä kanna siitä huolta!’ Ohi ovat ne ajat, jolloin oppilas nosti esiin vilpittömän huolenaiheen ja vastauksena opettaja lausui todistuksensa tarkoituksenaan vältellä aihetta. Ohi ovat ne ajat, jolloin oppilaita suojeltiin niiltä, jotka hyökkäsivät kirkkoa vastaan. – –

Ennen kuin lähetätte oppilaanne maailmaan, pyydän teitä rokottamaan heidät antamalla heille uskollisen, syvällisen ja täsmällisen tulkinnan evankeliumin opista, pyhistä kirjoituksista, kirkkomme historiasta ja niistä aiheista, jotka toisinaan ymmärretään väärin.”

Opettajat, te voitte auttaa oppilaita opettamalla heille, mitä tarkoittaa se, että oppimisessa yhdistää tutkimisen ja uskon. Voitte opettaa heitä mallintamalla luokassa tätä taitoa ja lähestymistapaa.

Jeesuksen Kristuksen evankeliumi on palautettu meidän aikanamme ilmoituksen kautta. Siksi me tiedämme, kuinka palata taivaalliseen kotiimme, mutta meillä saattaa yhä olla kysymyksiä ja huolenaiheita, joihin toivomme vilpittömästi saavamme vastauksia. Oppilaanne tarkkailevat, kuinka vastaatte vaikeisiin kysymyksiin. Vilpittömien kysymysten välttely tai huomiotta jättäminen herättää lisää kysymyksiä. Teidän täytyy olla valmiita opastamaan muita heidän etsiessään vastauksia ja auttamaan heitä vahvistamaan uskoa Herraan ja Hänen jumalallisiin totuuden lähteisiinsä. Vanhin Dieter F. Uchtdorf on opettanut: ”Kysymysten esittäminen ei ole heikkouden merkki. Se on kasvun edeltäjä.” Sitä varten kirkko on koonnut suurenmoisen, luotettavan lähdeaineiston niille, jotka etsivät vastauksia omiin kysymyksiinsä, ja muille, jotka pyrkivät auttamaan heitä. Tavoitteenamme on osaltamme vahvistaa uskoa Jeesukseen Kristukseen samalla kun ehdotamme, kuinka lähestyä monimutkaisia ja joskus vaikeitakin aiheita.

Tämä lähdeaineisto on sivustolla jeesuksenkristuksenkirkko.org ja Evankeliumiaiheinen kirjasto -sovelluksessa. Siltä varalta, että ette tunne näitä lähteitä, näytän teille niiden sijainnin Evankeliumiaiheinen kirjasto -sovelluksessa. Avatkaa Evankeliumiaiheinen kirjasto -sovelluksenne. Siirtykää aloitussivulta kirjastoon. Napauttakaa otsikkoa ”Aiheita ja kysymyksiä”. Täältä löydätte osiot ”Etsi vastauksia kysymyksiisi” ja ”Auta muita heidän kysymyksissään” sekä englanninkielisillä sivuilla myös aakkosjärjestyksessä luettelon mahdollisesti kiinnostavista aiheista.

Osiossa ”Etsi vastauksia kysymyksiisi” opetetaan periaatteita, jotka voivat ohjata tutkimistamme, kun etsimme vilpittömästi vastauksia kysymyksiimme – olipa kyse sitten uskosta, opista tai kirkon historiasta. Tämän osion johdannossa selitetään, että kysymykset ovat tärkeä osa hengellistä kasvua ja että vastausten etsiminen voi olla elinikäinen pyrkimys. Tässä osiossa esitetyt periaatteet rohkaisevat meitä keskittämään elämämme Jeesukseen Kristukseen, koska meidän on rakennettava uskomme perusta Hänen varaansa. Meitä muistutetaan siitä, että Jumalan pelastussuunnitelma antaa näkökulman kysymyksiimme. Tämä näkökulma auttaa meitä erottamaan evankeliumin ydintotuudet asioista, jotka eivät ole yhtä olennaisia. Jotta usko voi kasvaa, meidän täytyy päättää uskoa. Sitten meidän on toimittava uskossa ja pidettävä kiinni siitä, mitä me tiedämme. Kun teemme niin, ymmärryksemme Jeesuksesta Kristuksesta ja uskomme Häneen syvenee.

Tässä osiossa käsitellyt muut periaatteet rohkaisevat meitä olemaan kärsivällisiä itseämme, muita ja Herran ajoitusta kohtaan. Meidän on muistettava, että ilmoitus on prosessi, joka alkaa usein kysymyksillä, sitä saadaan usein rivi riviltä ja se voi joskus olla kamppailua. Kun etsimme vastauksia, meidän tulisi etsiä Pyhän Hengen johdatusta ja pyrkiä ymmärtämään menneisyyttä asettamalla asiat oikeaan asiayhteyteen.

Osiossa ”Auta muita heidän kysymyksissään” ehdotetaan periaatteita, jotka voivat opastaa meitä, kun olemme vuorovaikutuksessa niiden kanssa, joilla on kysymyksiä. Olipa kyseessä mitä tahansa, meidän tulisi puhua kunnioittavasti, kuunnella myötätuntoisesti ja osoittaa Kristuksen kaltaista rakkautta. Joten kuunnelkaa ja vastatkaa rakkaudella. Yrittäkää ymmärtää, tunnustakaa toisten kokemukset ja välttäkää vähättelyä tai tuomitsemista. Kun teemme niin, voimme tunnustaa rajoituksemme. Muistattehan, että vaikka meillä on evankeliumin täyteys, meillä ei ole vastauksia kaikkiin kysymyksiin. Joidenkin vastausten saamiseen täytyy odottaa lisää ilmoitusta. Joidenkin kysymysten ja joidenkin kysyjien kohdalla emme yksinkertaisesti tiedä tarpeeksi Herran tahdosta ja kirkon opin täyteydestä, jotta voisimme saada oppilaat täysin tyytyväisiksi vastauksiin. Näissä tilanteissa yritys vakuuttaa kysyjä edelleen logiikalla tai perusteluilla ei välttämättä auta.

Monet opettajat saattavat epähuomiossa langeta ansaan ja antaa syitä tai selityksiä, joita Herra ei ole antanut. Kun näin tapahtuu, annettu syy tai vastaus voi lopulta hajota kasaan ja heikentää oppilaan uskoa. On parempi sanoa, ettemme tiedä, kuin keksiä jokin syy tai selitys. Usko on loppujen lopuksi valinta, ja joskus ainoa vastaus on luottaa uskoon, joka kohdistuu Herraan Jeesukseen Kristukseen ja Hänen evankeliuminsa palautukseen, ja odottaa kärsivällisesti vastauksia Herralta silloin, kun Hän päättää ilmoittaa niitä. Me luotamme Herraan ja yritämme olla turvallinen ja luotettava lähde, jonka puoleen muut voivat kääntyä hakemaan apua.

Voimme rohkaista oppilaita kehittämään omaa hengellistä todistustaan taivaallisen Isän rakkaudesta ja siitä, että Jeesus Kristus on sovittanut heidän syntinsä. Muistakaa, että vaikka oppilaat eivät omaksuisikaan koko evankeliumia, he voivat silti uskoa Jeesuksen Kristuksen sanoihin ja olla uskollisia niille. Vaikka heillä on vaikeuksia jonkin kirkkoon liittyvän osa-alueen kanssa, heillä voi silti olla vankka todistus siitä, että taivaallinen Isä rakastaa heitä ja haluaa heidän parastaan ja että Jeesus Kristus on heidän Vapahtajansa.

Huomaatte, että monet ehdotukset, jotka koskevat muiden auttamista heidän kysymyksissään, toimivat tehokkaimmin kahden kesken. Uskon, että se on paras tapa. Opettajan ei ehkä ole viisasta antaa koko luokan käyttää aikaa yhden henkilön tärkeään kysymykseen vastaamiseen. Oppilaiden kysymykset eivät saisi häiritä suunniteltua opetussuunnitelmaa, jonka tarkoituksena on kasvattaa uskoa. Muistakaa aina, että tavoitteenne on kasvattaa koko luokan uskoa eikä antaa muutamien äänekkäiden viedä huomiota. Kuten kaikessa opetuksessa, myös kysymysten käsittelyssä tarvitaan Hengen ohjausta.

Tämän osion sisältö muistuttaa meitä myös siitä, että meidän on ruokittava omaa uskoamme samalla, kun autamme muita. Sisar Tamara W. Runia on neuvonut meitä, ”ettei pidä jahdata rakkaita, jotka tuntevat olevansa eksyksissä”. Sen sijaan, kuten Lehi teki näyssä elämän puusta, ”pysy paikallasi ja kutsu heitä. Mene puun luo, pysy puun luona, jatka hedelmien syömistä ja hymyillen jatka niiden kutsumista, joita rakastat, ja näytä esimerkilläsi, että hedelmien syöminen on onnellinen asia!”

Sivun ”Aiheita ja kysymyksiä” sisältämät periaatteet, varsinkin ne, joita opetetaan osioissa ”Etsi vastauksia kysymyksiisi” ja ”Auta muita heidän kysymyksissään”, ovat auttaneet minua etsimään vastauksia omiin kysymyksiini tavalla, joka on vahvistanut uskoani Herraan ja syventänyt ymmärrystäni Hänestä ja Hänen työstään. Nämä periaatteet ovat auttaneet minua myös olemaan apuna, kun muilla on ollut huolia ja kysymyksiä. Sivustolle lisätään tulevaisuudessa lisää sisältöä avuksi erityisten kysymysten ja aiheiden käsittelyyn, joten palatkaa usein tähän lähteeseen älkääkä koskaan ajatelko, että ”olen jo lukenut tuon”. Olen varma siitä, että pidätte näitä osioita ja näitä aiheita samalla tavoin hyödyllisinä. Rukoilen, että näiden aineistojen käyttäminen auttaa teitä ja muita syventämään uskoanne Vapahtajaan.

Neljäs ja viimeinen ravinteikas vertauskuvallinen hengellinen peruselintarvike, jota haluaisin kaikkien oppilaiden saavan, on se välttämätön ainesosa, joka saa aikaan pehmeän sydämen ja säilyttää sen. Pehmeällä sydämellä tarkoitan sellaista, joka on herkkä Hengen vaikutukselle. Kova sydän, pehmeän sydämen vastakohta, on hengellisesti kohtalokas. Pyhissä kirjoituksissa kuvataan usein vaaroja, jotka odottavat niitä, joilla on kova sydän. Nefi oppi, että ”pimeyden sumut [näyssä elämän puusta] ovat sen Perkeleen kiusauksia, joka sokaisee ihmislasten silmät ja paaduttaa heidän sydämensä ja eksyttää heidät laveille teille, niin että he hukkuvat ja joutuvat kadotetuiksi”.

Jäykällä tai kovalla fyysisellä sydämellä on vaikeuksia täyttyä verellä. Joten kun sydän täyttyy, kun se valmistautuu supistumaan, jäykän sydämen on vaikea laajentua päästääkseen verta sisään. Tämä voi aiheuttaa sellaisen sydämenpysähdyksen, joka on yhtä vakava kuin supistumishäiriöstä johtuva sydämenpysähdys. Samalla tavalla kuin kovalla sydämellä on vaikeuksia täyttyä verellä, hengellisesti kovalla sydämellä on vaikeuksia täyttyä Hengellä.

Luvussa 2. Nefi 33 Nefi täsmentää, etteivät ihmiset, jotka paaduttavat sydämensä, anna Pyhän Hengen kuljettaa Jumalan sanoja sydämeensä. Hän sanoi: ”Sillä kun ihminen puhuu Pyhän Hengen voimalla, Pyhän Hengen voima vie sen ihmislasten sydämiin.” Nefi jatkoi: ”Mutta katso, on monia, jotka paaduttavat sydämensä Pyhää Henkeä vastaan, niin ettei sillä ole heissä sijaa; sen vuoksi he hylkäävät paljon sellaista, mikä on kirjoitettu, eivätkä pidä sitä minkään arvoisena.”

Vanhin David A. Bednar on tähdentänyt: ”Huomatkaa, että Hengen voima kyllä vie sanoman sydämeen mutta että se ei välttämättä vaikuta sydämeen. – – Sanoman sisältö ja Pyhän Hengen todistus alkavat kuitenkin loppujen lopuksi vaikuttaa sydämessä vain, mikäli vastaanottaja sen sallii.”

Jos oppilaillamme ei ole pehmeää sydäntä, heistä voi tulla niiden kaltaisia, jotka sanoisivat: ”Me olemme saaneet, emmekä tarvitse enempää – –, sillä meillä on tarpeeksi! Sillä katso, näin sanoo Herra Jumala: Minä annan ihmislapsille rivin rivin päälle, opetuksen opetuksen päälle, vähän täällä ja vähän tuolla; ja siunattuja ovat ne, jotka kuulevat minun opetuksiani ja kallistavat korvansa minun neuvoilleni, sillä he oppivat viisautta; sillä sille, joka ottaa vastaan, minä annan enemmän; ja niiltä, jotka sanovat: meillä on tarpeeksi, heiltä otetaan pois sekin, mitä heillä on.

Kun oppilaillamme on kova sydän, se saattaa tukkia reitin, jota pitkin he voivat saada lisää Jumalan sanaa tai vastauksia rukouksiinsa. Heidän, kuten meidänkin, täytyy olla avoimia Hengelle, jotta heille voidaan opettaa kaikki, mitä heidän tulee tehdä. Kuten Alma opetti: ”Ja niille, jotka paaduttavat sydämensä, annetaan vähäisempi osa sanaa, kunnes he eivät tiedä mitään hänen salaisuuksistaan; ja sen jälkeen Perkele ottaa heidät vangeiksi ja johdattaa heidät tahtonsa mukaisesti alas tuhoon.” Pehmeä sydän edistää Vapahtajan lupaamaa lopputulosta. ”Se, joka pitää [Jumalan käskyt], saa totuutta ja valoa, kunnes hänet kirkastetaan totuudessa ja hän tietää kaiken.” Paatunut sydän tekee kuitenkin mahdolliseksi sen, että ”Paha tulee ja ottaa pois valon ja totuuden”.

Kuningas Benjamin tiivisti tämän ravinteikkaan vertauskuvallisen hengellisen peruselintarvikkeen ainesosat, jotka saavat aikaan pehmeän sydämen ja säilyttävät sen. Hän julisti: ”Minä tahdon teidän muistavan ja pitävän aina muistissa Jumalan suuruuden ja oman mitättömyytenne ja hänen hyvyytensä ja pitkämielisyytensä teitä – – kohtaan ja nöyrtyvän aina nöyryyden syvyyksiin asti, huutaen avuksi Herran nimeä päivittäin ja pysyen lujina uskossa siihen, mikä on tuleva.” Ainesosat ovat seuraavat: että me muistamme aina, että lunastus tulee vain Jeesuksen Kristuksen ansiosta, että ilman Häntä tilanteemme on toivoton. Se saa meidät nöyrtymään nöyryyden syvyyksiin asti ja kannustaa meitä rukoilemaan päivittäin, ja sitten pysymme lujina uskossamme Jeesukseen Kristukseen ja Hänen sovitukseensa. Sen luonnollisena seurauksena on, että me saamme ”aina riemuita ja olla täynnä Jumalan rakkautta ja säilyttää aina [syntiemme] anteeksiannon; ja [me kehitymme] hänen kirkkautensa tuntemisessa, joka [meidät] loi”.

Te autatte oppilaita muistamaan ja aina säilyttämään muistossa Jumalan suuruuden samalla kun ponnistelette uutterasti saadaksenne heidät uskomaan Kristukseen ”ja tekemään sovinnon Jumalan kanssa; sillä – – armosta [he pelastuvat] kaiken sen jälkeen, mitä [voivat] tehdä”. Tästä syystä te ja minä ”puhumme Kristuksesta, me riemuitsemme Kristuksessa, me saarnaamme Kristuksesta – –, jotta [oppilaamme] tietäisivät, mistä lähteestä he voivat odottaa syntiensä anteeksiantoa”. Tuo tieto auttaa heitä pysymään nöyrinä ja saa heidät huutamaan avuksi Jumalan nimeä päivittäin ja pysymään lujina uskossa. Se auttaa heitä säilyttämään pehmeän sydämen, joka on alttiina täyttymään Pyhällä Hengellä.

Kaikki neljä mainitsemaani ravinteikasta peruselintarviketta menevät osittain päällekkäin ja vahvistavat toisiaan. Nyt on hyvä hetki tarkastella itseksemme opettamistamme. Kysykääpä itseltänne:

Keskittyykö opettamiseni Jeesukseen Kristukseen?
Opetanko minä todistaen ja rakkaudella?
Pyrinkö luomaan elinikäisen suhteen oppilaisiini?
Autanko oppilaita vastaamaan omiin kysymyksiinsä enkä jätä heitä yksin lisäkysymyksineen?
Näytänkö esimerkkiä pehmeästä sydämestä, ilmaisenko kiitollisuutta Jumalalle ja pysynkö lujana uskossa?
Mitä oppilaani oppivat sekä esimerkistäni että opetuksestani?

Veljet ja sisaret, kiitos siitä, mitä teette auttaaksenne taivaallisen Isän lapsia tulemaan Jeesuksen Kristuksen uskollisiksi opetuslapsiksi, auttaaksenne heitä säilyttämään pehmeän sydämen, auttaaksenne heitä päästämään Hengen sydämeensä ja johdattaaksenne heitä selkeästi kohti Jeesusta Kristusta, maailman Lunastajaa. Kuten kuulimme laulussa, me kaikki olemme taipuvaisia harhailemaan ja alttiita jättämään rakastamamme Jumalan. Meitä pitää muistuttaa Hänen hyvyydestään, jotta tuo hyvyys kahleen tavoin sitoo harhailevan sydämemme Jumalaan. Siksi Robert Robinson sanoi kirjoittaessaan: ”Sydämeni sinetöithän Luokses riemuun taivahan.” Hän halusi muistutuksen siitä, miksi hän tunsi halua laulaa tuota lunastavan rakkauden laulua, vaikka hänestä ei aina tuntunut siltä. Meillä on sama tehtävä, auttaa oppilaitamme tuolla polulla.

Jumala siunatkoon teitä tekemänne työn tähden. Jumala siunatkoon teitä hyvyydestänne, Jumala siunatkoon teitä uskostanne, uskollisuudestanne ja todistuksestanne. Kiitos siitä, että palvelette Mestaria. Kiitos siitä, että olette Hänen ystäviään, koska Hän on meidän hyvä, viisas, taivaallinen ystävämme. Tiedän ehdottomasti, että se on totta. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.