”Kuin ikkuna sieluun”, Nuorten voimaksi, maaliskuu 2021, s. 6–8.
Kuin ikkuna sieluun
Nämä nuoret pääsivät seurakunnan kuoron mukana laulamaan eri uskontojen yhteiselle festivaalille ja oppivat ymmärtämään, miten musiikki voi tuoda kaikkia uskovia yhteen.
Megan C:llä, Ethan M:llä ja Romy C:llä on jotakin yhteistä: he kaikki pitävät hengellisestä musiikista. Heistä on upeaa, mitä se saa tuntemaan ja miten se kohottaa ja innoittaa heitä. Heille on myös ilo huomata, miten musiikki kohottaa ja innoittaa muita.
Meganilla, 18, Ethanilla, 19, ja Romylla, 17, on muutakin yhteistä: he kaikki laulavat seurakuntansa kuorossa Floridassa Yhdysvalloissa. Vähän aikaa sitten he saivat entistä hienomman tilaisuuden osoittaa muille rakkauttaan musiikkia kohtaan, kun kuoro esiintyi eri uskontojen yhteisellä musiikkifestivaalilla.
”Paikkakunnallamme on uskontojen välinen ryhmä, joka tekee paljon tuodakseen eri uskontokuntiin kuuluvia ihmisiä yhteen”, Ethan kertoo. Ryhmä on esimerkiksi järjestänyt keskustelutilaisuuden iftar-aterian yhteydessä (ateria, jonka muslimit nauttivat aina päivittäisen paastonsa lopuksi pyhän ramadan-kuukauden aikana), lahjoittanut koulureppuja ja -välineitä vähävaraisille lapsille ja toteuttanut monia muita vapaaehtoishankkeita sekä pitänyt useita nyyttikesti-illallisia, joilla toisilleen tuntemattomat ihmiset istuivat vieretysten saman pöydän ääressä ja keskustelivat kunkin kulttuuriin kuuluvista ruoista, tavoista ja uskomuksista.
Kuoron jäsenistä on mukavaa syödä illallista ja tehdä vapaaehtoistyötä yhdessä muiden uskontojen edustajien kanssa.
Ollaan ystäviä
Ryhmän tavoitteena on tietenkin auttaa eri taustoista tulevia ihmisiä ystävystymään.
”Eri uskontojen yhteisillä illallisilla käy aina eräs turkkilainen perhe. Minut nähdessään he kiiruhtavat luokseni ja sanovat: ’Onpa mukava nähdä sinua taas!’”, Romy kertoo. ”Nykymaailmassa uskontoja ja uskoa vainotaan niin paljon. Siksi on mukavaa, että me voimme kaikki kokoontua yhteen ja ihan vain jutella.” Erääseen palveluprojektiin osallistuneet ”toiseen kirkkoon kuuluvat rouvat olivat niin ihanan ystävällisiä”, hän sanoo. ”Heille oli samantekevää, mitä uskontoa kukakin edusti. He vain halusivat tarjota apuaan. Se oli virkistävää.”
”Me ehkä uskomme eri asioihin, mutta olen aina kunnioittanut muiden uskonkäsityksiä”, Megan sanoo ja jatkaa: ”On ollut mukava tutustua heihin tällaisissa olosuhteissa, joissa me kaikki haluamme oppia toinen toisistamme.”
”Kirkkomme on yksi ryhmän tuoreimpia jäseniä”, Ethan kertoo. ”Minusta oli todella hienoa, miten ystävällisiä ja vastaanottavaisia he olivat. Tiedän, että joissain paikoissa ihmisillä on kirkostamme vääränlainen käsitys. Siksi minusta on aina hienoa, kun ihmiset pystyvät hyväksymään välillään olevat erot ja keskittymään siihen, mitä yhteistä meillä on.”
Yhteinen sävel
Yksi kaikkia uskontokuntia yhdistävä asia on musiikki. Eri uskontojen yhteinen musiikkifestivaali on uskoville hieno tilaisuus kokoontua ylistämään Jumalaa. Seurakunnan kuoro oli yksi noin puolesta tusinasta musiikkiryhmästä, jotka edustivat eri seurakuntia eri puolilta kaupunkia.
”Mukana oli kello-orkesteri, lauluduo, suuri kuoro, pieni kuoro, huilu- ja pianoduo ja niin edelleen”, Megan selittää. ”Jokaista ryhmää oli pyydetty esittämään kaksi kappaletta.”
Megan jatkaa: ”Me halusimme pitää huolta siitä, että laulumme kertoisivat kuulijoille meidän uskovan Jeesukseen Kristukseen ja taivaalliseen Isään. Halusimme herättää jumalanpalveluksen tunteen.”
Kuoro valitsi kaksi kappaletta, jotka he olivat esittäneet jo aiemmin: Steven Kapp Perryn kappaleen ”Great Things and Small Things” sekä Janice Kapp Perryn, Steven Kapp Perryn ja Lynne Perry Christoffersonin kappaleen ”Sacraments and Symbols”.
”Ensimmäinen kappale on iloinen. Se vakuuttaa, että Jumalan avulla voi saavuttaa mitä vain, niin pieniä kuin suuriakin asioita”, Ethan kertoo. ”Toisessa kappaleessa on harras tunnelma. Se on melkein kuin psalmilaulu ja se herättää hartaan jumalanpalveluksen tunteen.”
Harjoitusta, harjoitusta, harjoitusta
Esitykseen valmistautuessaan Ethan käytti hänelle jo tuttua menetelmää. ”Pyrin ennen kaikkea uppoutumaan kappaleeseen”, hän kertoo. ”Koen, että kun tiedostan kappaleen sanoman, voin nauttia siitä enemmän. Tietenkin huolehdin myös, että pystyn laulamaan sen oikein, mutta minusta se on helpompaa, kun olen sopusoinnussa kappaleen sanoman kanssa. Panostan hengelliseen valmistautumiseen.”
”Meidän piti laulaa myös sakramenttikokouksessa ja harjoitella muitakin esiintymisiä varten”, Megan kertoo. ”Tiesimme kuitenkin, kuinka tärkeä eri uskontojen yhteinen tapahtuma oli, joten pidimme huolen, että saimme harjoiteltua laulut valmiiksi. Teimme lujasti töitä niiden eteen.”
Jälkimmäistä kappaletta varten 14-jäseninen kuoro kutistui tuplakvartetiksi. ”Harjoittelimme tiistaisin ennen Nuorten Miesten ja Nuorten Naisten kokoontumisia”, Megan kertoo. ”Se sai minut ajattelemaan kappaletta koko viikon tai oikeastaan koko kuukauden ajan. Löysin kappaleen YouTubesta ja kuuntelin sitä yhä uudelleen. Tavallisesti en tee tällaista mutta halusin kehittyä. Halusin meidän laulavan niin hyvin, että voisimme koskettaa kuulijoita.”
Ethan, Megan ja Romy ovat yhtä mieltä siitä, että ahkera harjoittelu tuotti myös toisenlaista hyötyä. ”Kun harjoittelee samoja kappaleita yhä uudelleen”, Romy sanoo, ”niiden sanoma jää mieleen ja sydämeen.”
Kuoro esiintyy eri uskontojen yhteisellä musiikkifestivaalilla.
Mielessä ja sydämessä
Kuoron jäsenten esiintyessä kappaleiden sanoma oli selvästi heidän mielessään ja sydämessään. ”Kumpikin laulu oli todella kaunis”, Romy kertoo. ”Yleisö hiljentyi, ja kaikki tunsivat Hengen laulujen aikana. Me kaikki tunsimme olevamme yhtä.”
”Ensimmäinen esittämämme laulu on aina ollut minulle iloinen laulu”, Megan sanoo. ”Tunsin, että sillä oli sellainen vaikutus festivaalin kuulijoihin. Sitä oli hauska laulaa, ja toivon, että myös kuulijat nauttivat siitä. Toisessa laulussa äänemme sointuivat yhteen todella hyvin. Uskon, että jokaisessa kuulijassa heräsi harras kunnioituksen tunne Jumalaa kohtaan.”
Megan kertoo loppuillan ohjelmasta: ”Saimme jutella osallistujien ja kuulijoiden kanssa. Kuoromme johtajalta kyseltiin laulamistamme lauluista: ’Mitä musiikkia se oikein oli?’ ja ’Mistä löysitte tuon sovituksen?’ Me saimme jutella toistemme kanssa ja puhua musiikista, jota olimme laulaneet ja kuunnelleet. Koin, että heidän laulunsa auttoivat minua ymmärtämään heitä paremmin ja että meidän laulumme puolestaan saivat heidät ymmärtämään paremmin meitä. Musiikki on kuin ikkuna sieluun.”