”Tunsin epäonnistuneeni”, Nuorten voimaksi, huhtikuu 2021, s. 12–13.
Tule ja seuraa minua
Tunsin epäonnistuneeni
En ollut kastanut ketään lähetystyöni aikana. Sitten ymmärsin, että onnistumista saattoi mitata paremmallakin tavalla.
Kuvitus Adam Howling
Oletko ikinä tuntenut epäonnistuneesi jossakin, missä olisit koko sydämestäsi halunnut onnistua? Minusta tuntui siltä, kun palasin lähetystyöstä. Olin viettänyt kaksi vuotta Ranskassa, mutta mitä olin saanut aikaan? Olin toki saanut ystäviä, oppinut kielen ja oppinut rakastamaan uskollisia pyhiä, jotka pyrkivät elämään evankeliumin mukaan.
Mutta en ollut kastanut ketään.
Sitten muistin ohjeen, jonka sain lähetysjohtajaltani viimeisessä puhuttelussani: ”Jos voit rehellisesti sanoa, että Herra on tyytyväinen ponnisteluihisi, jos voit rehellisesti sanoa, että teit parhaasi Hänen vuokseen, silloin tiedät onnistuneesi. Millään muulla ei ole väliä.”
Kun ajattelin tätä, tunsin tarvetta rukoilla. Pikkuhiljaa sydämeeni tuli rauha. Henki kuiskasi: ”Herra tietää, että teit parhaasi. Uhrisi on hyväksyttävä.” Minun oli aika siirtyä seuraavaan vaiheeseen elämässäni.
Pikakelaus Ranskasta
Siirrytäänpä sitten pikakelauksella aikaan vuosia myöhemmin. Olin kirjoittamassa kirjettä tyttärelleni, joka palveli lähetystyössä Kanadassa, kun kuulin puhelimeni merkkiäänen. Joku oli lähettänyt minulle kuvan Mormonin kirjan sisäkannesta, johon oli kirjoitettu todistus ranskaksi – minun käsialallani! Olin antanut kirjan sisarelle, joka oli liittynyt Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkkoon, kun palvelin lähetyssaarnaajana (vaikka en itse kastanutkaan häntä). Pari vuotta myöhemmin hän oli kuitenkin jättänyt kirkon. Miksi joku lähettäisi minulle kuvan todistuksesta, jonka olin kirjoittanut vuosia sitten?
Kuvan mukana seurasi viesti: ”Ajattelin, että haluaisit nähdä todistuksesi uudelleen. Tätini oli niin innoissaan kirkkoon liittymisestäni, että hän halusi antaa minulle Mormonin kirjan, jonka hän sai aikanaan sinulta. Ajattelin, että haluaisit tietää, millainen aarre se on minulle.”
”Tätini ei pysynyt aktiivisena kirkossa, mutta hän puhui siitä aina niin ylistäen, että hänen siskonsa (minun äitini) pyysi lähetyssaarnaajia opettamaan itseään. Äitini liittyi kirkkoon. Hän solmi avioliiton temppelissä. Hän ja isäni kasvattivat neljä lastaan kirkon jäseniksi. Minä ja kolme sisarustani olemme kaikki olleet lähetystyössä ja solmineet avioliiton temppelissä. Olemme kaikki aktiivisia ja uskollisia jäseniä.”
Tunnevyöry valtasi minut. Vuosien ajan olin luullut epäonnistuneeni. Nyt kuitenkin näin, kuinka Herra oli tehnyt työnsä, omalla tavallaan ja ajan kanssa.
Tee parhaasi Herran puolesta
Mieleeni alkoi tulvia muistoja muista ihmisistä, joita olin opettanut lähetyssaarnaajana. Yksi heistä oli liittynyt kirkkoon vuoden kuluttua siitä, kun olin palannut kotiin. Hän asuu nyt Ranskan Polynesiassa, ja juttelemme usein Skypen välityksellä. Toinen liittyi kirkkoon seitsemän vuotta lähetystyöni jälkeen. Hän palveli itsekin lähetystyössä Teksasissa Yhdysvalloissa. Nykyään hän toimii vaarnan toimisihteerinä Etelä-Ranskassa.
Ajattelin muitakin ranskalaisia jäseniä, jotka edelleen tunnen ja joita rakastan – hoivakodissa asuvaa sisarta, joka kirjoittaa minulle kirjeitä; miestä, jonka tunsin hänen ollessaan teini-ikäinen ja joka on nyt lähetysjohtaja Afrikassa.
Jos minulta olisi kysytty asiasta lähetystyöni lopussa, olisin sanonut epäonnistuneeni. Mutta kun nyt mietin todistusta, jonka olin kirjoittanut Mormonin kirjaan vuosia aiemmin, ymmärsin, että kunhan tekee parhaansa Herran puolesta, ei voi epäonnistua. ”Ehkä epäonnistuinkin vain epäonnistumisessa”, ajattelin.
Onnistuminen vain epäonnistuminen?
Palautuksen alkuvaiheissa ryhmä lähetyssaarnaajia lähetettiin saarnaamaan Missourin länsipuolella asuville intiaaneille (ks. OL 28:8; 30:6; 32:2). He uskoivat täyttävänsä Mormonin kirjan profetiat lamanilaisista, jotka saisivat evankeliumin myöhempinä aikoina. Lähetystyönsä päättyessä he eivät kuitenkaan olleet kastaneet yhtäkään intiaania.
Jos heiltä olisi kysytty epäonnistumisesta, mitä he olisivat vastanneet? He olivat kuitenkin tuoneet matkan varrella muita kirkkoon. Uusien jäsenten joukossa oli muun muassa tulevia johtajia, kuten Sidney Rigdon, sekä monia jäseniä Ohion Kirtlandista, jonne rakennettiin ensimmäinen myöhempien aikojen temppeli. He oppivat, kuten minäkin, että Herra ”[osoittaa] ihmislapsille, että minä kykenen tekemään oman työni” (2. Nefi 27:21).
Otin mukavan asennon tuolissani ja hymyilin. Ymmärsin, että elämän vastoinkäymiset voivat tietyllä hetkellä tuntua epäonnistumisilta. Jos kuitenkin teet aina parhaasi, Herra auttaa sinua kääntämään ne voitoiksi.