Jumalan hyvyyden näkeminen

Brigitte Dassler

Miten voisin tehdä kokeen, jos en näkisi edes paperia kunnolla?

Kuvitus Michael Mullan

Eräänä päivänä meillä oli lukiossa maantiedon koe, jossa piti tunnistaa ja nimetä jokainen maanosa ja maa. Eikö kuulostakin vaikealta? Sitä se todella oli. Varsinkin minulle, sillä olen lähes sokea.

Minulla on putkinäkö eli silmäni – ja vain toinen silmistäni toimii – pystyy tarkentamaan vain pienelle alueelle kerrallaan. Ei paras lähtökohta kokeeseen, jossa on nähtävä koko kuva kerralla.

Turhauduin aika nopeasti. En pystynyt erottamaan Eurooppaa Etelä-Amerikasta tai Afrikkaa Australiasta. Turhauduin niin kovasti, että aloin itkeä, jolloin koepaperin kuvat näyttivät silmissäni entistä sumeammilta. Pelastuin vasta, kun isäni tuli hakemaan minut kotiin päivän päätteeksi.

Opettajani antoi minulle lisäaikaa, jotta voisin tehdä kokeen loppuun kotona. Päivällisen jälkeen istuin pöydän ääressä valmiina aloittamaan uudelleen. Sisarukseni katselivat videota olohuoneessa.

Yritin täyttää karttaa, kun jokin videossa kiinnitti huomioni. Sokea mies kysyi Vapahtajalta, antaisiko Vapahtaja hänelle näkökyvyn takaisin. Juuri sillä hetkellä ei ollut mitään, mitä olisin halunnut enemmän.

Tajusin äkkiä, että jos minua joku pystyisi auttamaan, niin se olisi Jeesus Kristus. En saanut sinä päivänä näköäni takaisin, mutta kun kuulin Vapahtajan parantavan tuon miehen, tunsin riemua! Tiesin, että Jeesus Kristus välitti minusta ja auttaisi minua tekemään kokeen valmiiksi.

Polvistuin ja kiitin sydämestäni taivaallista Isääni Hänen Pojastaan, jonka Hän antoi lahjaksi. Sitten tartuin jälleen kynääni ja kävin päättäväisesti tehtävän kimppuun.

Kirjoittaja asuu Kaliforniassa Yhdysvalloissa.