”Kutsuttu palvelemaan omia esivanhempia”, Nuorten voimaksi, helmikuu 2022.
Kutsuttu palvelemaan omia esivanhempia
Vanhin Morris palvelisi kaukana kotoa. Mutta sitten kaikki muuttui.
Valokuvat Kaui Wihongi
”Poika, älä tee tätä”, hänen vanhempansa sanoivat. ”Heität elämäsi hukkaan.”
Useimmat lähetyssaarnaajat eivät odota kuulevansa näitä sanoja – vieläpä lentoasemalla – juuri kun he ovat lähdössä lähetyssaarnaajien koulutuskeskukseen.
Vanhin Morris, joka on kotoisin Uudesta-Seelannista, tietää, kuinka paljon hänen vanhempansa rakastavat häntä. He ovat olleet hänen tukenaan kaikessa. He kannustivat häntä hänen rugby-otteluissaan. He ylistivät hänen päätöstään opiskella lakia. He kasvattivat hänet rakkaudella ja toivoivat, että hänellä olisi edessään loistava elämä.
Heidän anovat sanansa kumpusivat rakkaudesta. Heistä ajatus siitä, että heidän kallisarvoinen poikansa palvelisi kaksi vuotta uuden uskonsa lähetystyössä, tuntui paitsi hämmentävältä myös olevan uhkana niille tavoitteille, joiden eteen hän oli tehnyt niin kovasti töitä.
Vanhin Morris oli nimittäin lahjakas urheilija, josta oli tulossa rugbyn ammattilainen. Opiskelun suhteen hänen lakimiesuransa oli juuri aluillaan.
Niin, ja hän suunnitteli menemistä naimisiin!
Vanhin Morris oli keskustellut heidän kanssaan tästä jo monta kertaa aiemmin. Hän vastasi ainoalla osaamallaan tavalla. ”Kerroin heille, että rakastan heitä. Halasin heitä. Ja todistin tietäväni, että juuri näin minun pitää tehdä.”
Sitten hän hyvästeli heidät ja nousi lentokoneeseen matkustaakseen Provoon Utahiin Yhdysvaltoihin ja valmistautuakseen lähetyssaarnaajien koulutuskeskuksessa lähetystyötehtäväänsä Filippiineillä.
Niihin aikoihin kuvioihin tuli mukaan koronavirus, ja se käänsi maailman ylösalaisin.
Muutoksia horisontissa
Koronavirus oli ollut otsikoissa ympäri maailmaa jo viikkoja ennen kuin vanhin Morris ilmoittautui lähetyssaarnaajien koulutuskeskukseen. Itse asiassa hänen ryhmänsä olikin viimeinen lähetyssaarnaajien ryhmä, joka ilmoittautui lähetyssaarnaajien koulutuskeskukseen seuraavaan 16 kuukauteen. Hänen jälkeensä tulleita ryhmiä kehotettiin pysymään kotona ja odottamaan lisäohjeita.
Olisi vähättelyä sanoa, että tilanne lähetyssaarnaajien koulutuskeskuksessa oli epävarma. ”Monet olivat huolissaan siitä, mitä tapahtuisi”, vanhin Morris kertoo. ”Minulla oli tyyni olo. En vieläkään tiennyt, miten asiat kehittyisivät. Tiesin vain, että ne kääntyisivät parhain päin.”
Kun tuli tieto, että vanhin Morris siirretään palvelemaan kotimaahansa Uuteen-Seelantiin, hänen reaktionsa ei ehkä ollut sellainen kuin voisi odottaa.
Hän oli innostuneempi kuin koskaan!
”Ymmärrän, että monet lähetyssaarnaajat toivovat voivansa palvella jossakin kaukana”, vanhin Morris sanoo. ”Olin kuitenkin aina ollut sitä mieltä, että olisi etuoikeus opettaa omaa kansaani omassa maassani. Halusin kertoa evankeliumista Uudessa-Seelannissa.”
Hän ei osannut aavistaa, kuinka se muuttaisi hänen elämänsä – ja hänelle hyvin tärkeän naisen elämän.
Nanin uusi tarkoitus
Vanhin Morrisin isoäidillä (hänen nanillaan) oli vakavia terveyteen liittyviä haasteita. ”Hän oli niin huonossa kunnossa, että hän sanoi olevansa jo valmis kuolemaan. Hän tunsi, ettei hänellä ollut enää mitään, minkä vuoksi elää.”
Ennen lähetystyötään vanhin Morrisilla oli ollut tilaisuus aloittaa evankeliumin opettaminen isoäidilleen. Mutta nyt hän oli kokoaikainen lähetyssaarnaaja, joka oli määrätty juuri sille alueelle, jossa hänen isoäitinsä asui.
”Rakastan nania hyvin paljon”, vanhin Morris sanoo. ”Ja olen nähnyt evankeliumin muuttavan hänet täysin.”
Hänen isoäitinsä päätti mennä kasteelle ja tulla Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäseneksi. Isoäiti on ensimmäinen vanhin Morrisin lähisuvun jäsen (hänen itsensä lisäksi), joka on liittynyt kirkkoon.
Vanhin Morris sanoo, että isoäidin elämä on nykyään hyvin erilaista. ”Kun nan löysi evankeliumin, hän ymmärsi, miksi hän oli yhä elossa. Nyt hän haluaa elää! Hän herää joka aamu neljältä tai viideltä aamulla ja laulaa kirkon lauluja. Hän rukoilee ja lukee pyhiä kirjoituksia joka ikinen päivä. Hän tekee näin, koska evankeliumi on siunannut häntä tarkoituksella.”
Kerta toisensa jälkeen vanhin Morris on nähnyt valon, jonka evankeliumi tuo hänen opettamiensa ihmisten elämään. Hänellä on ollut tilaisuus opettaa muita ystäviä ja sukulaisia. Hän on nähnyt omakohtaisesti, miten he kehittyvät. ”Jeesuksen Kristuksen evankeliumi antaa meille tarkoituksen”, vanhin Morris sanoo. ”Olen kovin pahoillani niiden puolesta, joilla ei ole evankeliumia elämässään. He eivät tunne todellista identiteettiään.”
Siitä puheen ollen jopa hänen vanhempansa ovat alkaneet huomata vanhin Morrisin isoäidissä tapahtuneita muutoksia. He näkevät nyt, että evankeliumi on siunannut isoäidin elämää monin tavoin.
Vanhin Morris ja nan (isoäiti).
Vanhin Morrisin kutsu nuorille
Vanhin Morris on vakaasti sitä mieltä, että palveleminen lähetystyössä on ollut oikea valinta. Lisäksi hän tiesi lähetystyönsä alussa, kun koronavirus alkoi riehua ympäri maailmaa, että Jumala yhä ohjaisi hänen työtään. ”Ihmisen työ voidaan tehdä tyhjäksi, mutta Jumalan työtä ei koskaan”, hän sanoo.
Aina kun hänellä on siihen tilaisuus, hän kannustaa nuoria elämään kelvollisina palvelemaan lähetystyössä. Vanhin Morrisin mielestä millään muulla päätöksellä ei olisi ollut suurempaa vaikutusta hänen tulevaisuuteensa – varsinkaan hänen iankaikkiseen tulevaisuuteensa. ”Paras neuvo, jonka antaisin nuorille, on valmistautua palvelemaan lähetystyössä. Se muuttaa elämänne.”
Hän ymmärtää, että päätös palvella voi vaatia uhrauksia. Mutta toisaalta, hän tietää yhtä jos toistakin uhrauksista ja siunauksista, joita niistä seuraa.