”Katso keittoa pidemmälle”, Nuorten voimaksi, helmikuu 2022.
Tule ja seuraa minua
Katso keittoa pidemmälle
Älä luovu siitä, mikä on tärkeintä, sen vuoksi, mitä haluat sillä hetkellä.
Kuvitus Dean MacAdam
Jos olet joskus paastonnut, tiedät, miten vaikeaa se voi toisinaan olla. Olet saattanut tuntea kiusausta lopettaa paastosi etuajassa. Mutta ne, jotka lopettavat etuajassa, eivät useinkaan tiedä, millaisia siunauksia olisi tullut, jos he olisivat kestäneet loppuun asti.
Keitto ja uhraus
Tämä kamppailu – välittömien uhrausten tekeminen kaukaisten siunausten saamiseksi – ei ole mitenkään uusi. Se löytyy Vanhan testamentin kertomuksesta Jaakobista ja Esausta, kun Esau luopui elämänsä tärkeimmästä siunauksesta saadakseen kulhollisen papukeittoa (ks. 1. Moos. 25).
Kyllä, luit oikein. Kulhollisen papukeittoa. Se tapahtui näin:
Esau ja Jaakob olivat kaksosia. Mutta heillä oli yksi merkittävä ero: Esau oli esikoinen, joten hän oli oikeutettu esikoisoikeuteen. Noihin aikoihin kun perheen isä kuoli, jokainen poika sai osuutensa kaikesta, mitä isällä oli – omaisuudesta, eläimistä ja maasta. Mutta lapsi, jolle kuului esikoisoikeus (yleensä vanhin poika), sai kaksinkertaisen osuuden kaikesta ja vastuun perheen johtamisesta.
Mutta Esau piti ”vähäarvoisena – – esikoisuuttaan” (1. Moos. 25:34). Perhe ja se, mikä on Herran, eivät olleet hänelle tärkeitä (ks. 1. Moos. 26:34–35). Jaakob sen sijaan oli kuuliainen Herralle ja vanhemmilleen.
Eräänä päivänä pitkän metsästyspäivän jälkeen Esau tuli kotiin niin nälkäisenä, että hän luuli kuolevansa. Liioittelipa Esau tilannettaan tai olipa hän todella niin nälkäinen, niin kun Esau näki, että Jaakob valmisti ravitsevaa keittoa, hän keskittyi vain yhteen asiaan: ruokaan!
Jaakob, joka arvosti esikoisoikeutta, pyysi Esaulta esikoisoikeutta vastineeksi keitosta. Siinä hetkessä Esau välitti enemmän siitä, mitä hän halusi juuri silloin. Suuremmat siunaukset, joita hänellä oli tarjolla tulevaisuudessa, eivät olleet hänelle tarpeeksi tärkeitä, jotta hän olisi kieltäytynyt Jaakobin tarjouksesta.
Metsästäminen ja ravitsevan keiton haluaminen eivät suinkaan ole huonoja asioita. Mutta kuten presidentti Dallin H. Oaks on opettanut, ”vaikka jokin asia on hyvä, se ei yksin ole riittävä syy sen tekemiseksi. – – Toiset vaihtoehdot ovat parempia ja edelleen toiset parhaita.”1
Esau voi siis ehdottomasti opettaa meille iankaikkisesti tärkeän asian. Taivaallinen Isä on esittänyt, mikä on tärkeintä. Jotkin Hänen suunnitelmansa noudattamisen siunauksista tulevat nopeasti, mutta monet tulevat myöhemmin. Meidän haasteenamme, koetuksenamme, on olla luopumatta siitä, mitä haluamme eniten, sen vuoksi, mitä haluamme nyt.
Papukeittohetkiä
Kohtaamme monia valintoja, joissa voimme langeta ajattelemaan Esaun tavoin:
”Pelaanko vielä yhden pelin ennen nukkumaanmenoa? Vai luenko pyhiä kirjoituksia?”
”Minun pitäisi mennä siihen palvelutoimintaan, mutta kaverini kutsuivat minut sen sijaan hengaamaan heidän kanssaan.”
”Voin nukkua vielä tunnin, ellen mene tänään seminaariin.”
Tällaisten pienten valintojen summa kasvaa. Vaikka valintamme eivät olisikaan huonoja, ne eivät ehkä ole niitä parhaita, jotka johtavat iankaikkiseen rauhaan ja onneen.
Vanhin Neil L. Andersen kahdentoista apostolin koorumista esittää kysymyksen, jota me kaikki ehkä mietimme: ”Kuinka me selviydymme niistä monista asioista, joilla on väliä?” Hänen vastauksensa: ”Me selkeytämme ja puhdistamme näkökulmaamme. Jotkin asiat ovat pahoja, ja niitä täytyy karttaa; jotkin asiat ovat mukavia; jotkin asiat ovat tärkeitä, ja jotkin asiat ovat ehdottoman välttämättömiä.”2
Ole Jaakob
Koska Esau jatkuvasti laiminlöi tärkeimpiä asioita, hän heitti pois esikoisoikeutensa. Jaakobin vanhurskaus salli Jaakobin saada Esaun siunaukset. Hänestä tuli Israel – nimittäin kantaisä Israelin kahdelletoista heimolle. Meitä kaikkia on siunattu omalla iankaikkisella syntymäoikeudella – mahdollisuudella tulla taivaallisen Isämme kaltaisiksi ja periä kaikki, mitä Hänellä on. Se on kaikkien niiden ulottuvilla, jotka tulevat Kristuksen luokse ja noudattavat Hänen käskyjään.
Paras valinta ei useinkaan ole helpoin. ”Tietenkin se on vaikeaa”, presidentti Russell M. Nelson on opettanut. ”Kaikki enemmän Vapahtajan kaltaiseksi tulemisessa on vaikeaa.” Mutta hän muistuttaa meille: ”Herra rakastaa ponnistelemista, koska ponnistelu tuo palkintoja, joita ei voi saada ilman ponnistelua.”3
Aina ei ehkä tunnu siltä, että käskyjen noudattamisen uhri kannattaisi. On kuitenkin upeaa, että Herra siunaa sinua aina, kun ”katsot keittoa pidemmälle” kohti niitä asioita, joilla on eniten merkitystä.