”Majakoiden väistäminen ja valon etsiminen”, Nuorten voimaksi, kesäkuu 2022.
Majakoiden väistäminen ja valon etsiminen
Me voimme väistää kielteiset hengelliset seuraukset ja katumuksen palvelemalla Herraa, kääntämällä sydämemme Häntä kohti ja oppimalla rakastamaan Häntä ja luottamaan Häneen.
Valokuvakuvitus Getty Images
Kuulin huvittavan tarinan lentotukialuksen kapteenista, joka yrittää ohjata laivaansa yöllä myrskyn aikana. Hän näkee etäällä valon, joka näyttää olevan tulossa suoraan häntä kohti. Hän huutaa radiosähköttäjälleen: ”Käske tuon lähestyvän aluksen muuttaa kurssia 20 astetta!”
Radiosähköttäjä tekee niin ja odottaa vastausta. ”Kapteeni”, hän sanoo, ”he käskevät meitä muuttamaan kurssiamme 20 astetta.”
Kapteeni huutaa: ”Selitä sille sähköttäjälle, että minä en pyydä – minä vaadin. Vaihtakaa kurssia!”
Radiosähköttäjä lähettää viestin, odottaa hetken ja nostaa katseensa. ”Kapteeni”, hän sanoo, ”he inttävät, että meidän täytyy kääntyä.”
Kapteeni tarttuu kuulokkeisiin ja karjuu mikrofoniin: ”En tiedä, keitä te olette tai minne olette menossa, mutta teidän olisi hyvä tietää jotakin. Olen laivaston lentotukilaivueen kapteeni ja mukanani on kolme hävittäjää, kolme risteilijää ja lukuisia tukialuksia. Me etenemme suoraan teitä kohti emmekä aio muuttaa kurssia!”
Kohinan läpi kapteeni kuulee vastauksen: ”Selvä on, kapteeni. Mutta teidän olisi hyvä tietää jotakin. Tämä on majakka.”
Suurempi totuus
Vaikka tämä tarina on epäilemättä keksitty, se on opettavainen. Laivan kapteeni piti hänellä olevien tietojen valossa käskyään täysin oikeutettuna. Hän oli varma siitä, että hänen tietämänsä tosiasiat antoivat hänelle kulkuoikeuden.
Mutta hän ei vielä ymmärtänyt suurempaa totuutta. Kun hän tajusi kokonaiskuvan, majakanvartijan ”kohtuuttomassa julistuksessa” olikin järkeä.
Kun hän tiesi suuremman totuuden, se muutti kaiken.
Tietenkin kapteeni olisi voinut olla välittämättä varoituksesta ja pitää kurssinsa vakuuttuneena siitä, että hän oli oikeassa. Mutta sillä olisi ollut vakavat seuraukset, jotka olisivat johtaneet suuriin vahinkoihin ja valtavaan katumukseen.
Teemmekö me koskaan samoin?
Surullista kyllä, mitä tulee profeettojen sanojen uskomiseen ja noudattamiseen, maailma ei yleisesti ottaen ole onnistunut siinä kovinkaan hyvin. Pyhät kirjoitukset ovat täynnä esimerkkejä siitä, että ihmiset ja kansakunnat eivät piitanneet profeettojen sanoista tai vähättelivät niitä.
Valitettavasti he hylkäsivät Jumalan neuvot ja jatkoivat omalla kurssillaan. Hyväksymiensä tietojen mukaisesti he tunsivat olevansa oikeutettuja siihen ja kenties jopa muita parempia. Mutta lentotukialuksen kapteenin tavoin heiltä puuttui tärkeitä ja välttämättömiä tietoja ja totuutta.
Yksi asia, josta voimme olla varmoja: Jumala tietää kaiken. Hän näkee sellaista, mitä me emme näe. Hän tuntee suuremman totuuden – menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden. Ja sanat, jotka Hän antaa profeetoilleen, sisältävät tuon suuremman totuuden.
Samuel ja filistealaiset
Profeetta Samuel eli noin kolmetuhatta vuotta sitten aikana, jolloin israelilaiset lakkasivat seuraamasta Jumalan teitä. Ehkäpä sen ajan ihmiset ajattelivat, että profeetta puhui vain omasta puolestaan tai että häneen vaikuttivat vanhanaikaiset perinteet, että hän oli yksinkertaisesti liian vanha. Olivatpa heidän vaikuttimensa mitä tahansa, he kieltäytyivät kuuntelemasta profeettaa ja sivuuttivat Jumalan neuvot ja käskyt.
Tuona aikana voimakas vihollinen, nimittäin filistealaiset, nousi Israelia vastaan ja kukisti heidät taistelussa. Filistealaiset jopa anastivat pyhän liitonarkun – ensimmäinen kerta, kun niin oli käynyt. Se oli valtakunnallinen häpeä.
”Miksi Jumala sallisi arkun varastamisen?” he varmaankin kysyivät itseltään.
Jotkut miettivät, oliko Jumala hylännyt heidät.
Tilanne vain paheni. Kiista filistealaisten kanssa yltyi aiheuttaen suurta murhetta Israelin kansan keskuudessa. Monet perheet menettivät kotinsa ja kärsivät vaikeuksia, ja useat heidän rakkaistaan saivat surmansa. Lopulta neuvottomat ja toivottomat eloonjääneet nöyrtyivät ja rukoilivat voimallisesti Jumalaa, koska he kaipasivat huojennusta ja vapautumista.1
Murheessaan ja epätoivossaan he menivät profeetta Samuelin luo ja kysyivät, mitä he voisivat tehdä seuratakseen paremmin Jumalaa ja Hänen teitään.
Kuunnelkaa, mitä Samuel sanoi heille: ”Jos te koko sydämestänne haluatte palata Herran luo, poistakaa keskuudestanne vieraat jumalat ja [syntinen käytös]2, noudattakaa aina Herran tahtoa ja palvelkaa ainoastaan häntä! Silloin hän pelastaa teidät filistealaisten käsistä.”3
Israelilaiset kuuntelivat, mitä Samuel sanoi, ja tekivät sen. He paastosivat, tekivät parannuksen hengellisestä kapinoinnistaan ja ”palvelivat ainoastaan Herraa”4. Kun filistealaiset tulivat heitä vastaan, Herra kävi ihmeellisellä tavalla heidän taistelunsa, ja filistealaiset kaatuivat Israelin edessä.5
Saman virheen tekeminen
Ennen kuin tuomitsemme muinaisen Israelin liian ankarasti, voisi olla hyvä kysyä, olemmeko me itse olleet nuhteettomia, mitä tulee profeettojen neuvojen noudattamiseen.
Olemmeko itse panneet syrjään profeettojen opetukset? Olemmeko me hylänneet sen, mitä he ovat sanoneet? Olemmeko päättäneet, että tiedämme itse paremmin?
Mormonin kirja muistuttaa meitä useasti, mitä seuraa siitä, että annamme periksi lihalliselle luonteellemme Vapahtajamme seuraamisen kustannuksella. Kun teemme niin, tekomme johtavat vääjäämättä epätoivoon, orjuuteen, kärsimykseen ja katumukseen.
Jumala on antanut meille kallisarvoisen lahjan olla vapaita valitsemaan, kuinka ajattelemme ja kuinka toimimme. Me voimme torjua Jumalan tai Hänen profeettojensa sanat. Saatamme jopa ajatella, että meidän tapamme on parempi. Tämä saattaa tuntua meistä miellyttävältä – ainakin aluksi. Se voi jopa tuntua hyvältä jonkin aikaa. Mutta emme voi koskaan välttyä päätöksiemme seurauksilta.
Me voimme väistää kielteiset hengelliset seuraukset ja katumuksen palvelemalla Herraa, kääntämällä sydämemme Hänen puoleensa ja oppimalla rakastamaan Häntä ja luottamaan Häneen.
Kun teemme niin, me löydämme pyhissä kirjoituksissa luvatun todellisen ilon kaikille, jotka uskovat Vapahtajaan ja seuraavat Häntä.6
Me löydämme rauhaa, toivoa, turvaa ja valoa.