”Pelottomia yhdessä”, Nuorten voimaksi, kesäkuu 2022.
Tule ja seuraa minua
Pelottomia yhdessä
Noomilla ja Ruutilla ei ollut paljoakaan. Mutta heillä oli toinen toisensa ja usko Jumalaan.
Kuvitus Katy Dockrill
Hänen koko maailmansa oli romahtanut. Noomi, vanhurskas israelilainen nainen Vanhassa testamentissa, oli menettänyt paitsi aviomiehensä myös kaksi poikaansa (ks. Ruut 1:2–5).
Johtuen siitä ajasta ja paikasta, jossa hän eli, se merkitsi hänelle miltei varmaa taloudellista katastrofia. Siinä kulttuurissa ja sinä aikana naisen oli vaikea ansaita elantoa itsekseen. Jos naisen aviomies kuoli, hänen poikiensa olisi pitänyt huolehtia hänestä.
Mutta kun hekin kuolivat, Noomi jäi vaille tukea kaukana kotoaan ja kansastaan. Niinpä hän ja hänen miniänsä aloittivat matkan Israeliin.
Ajatellen miniöidensä hyvinvointia Noomi kuitenkin sanoi heille, että heidän pitäisi palata Moabiin, jotta heidän perheensä voisivat huolehtia heistä.
Mutta he rakastivat anoppiaan. He vastasivat: ”Ei, me tahdomme, että sinä viet meidät kansasi luo” (Ruut 1:10). He halusivat jäädä Noomin luo.
Heidän vastustelustaan huolimatta Noomi kannusti heitä jälleen palaamaan kotiin. Itkettyään vähän toinen miniä päätti lähteä.
Toinen kuitenkin takertui vielä tiukemmin Noomiin. Sitten hän lausui sanat, jotka ovat yksi suurenmoisista esimerkeistä uskollisuudesta pyhissä kirjoituksissa:
”Älä pakota minua eroamaan sinusta ja lähtemään luotasi. Minne sinä menet, sinne minäkin menen, ja minne sinä jäät, sinne minäkin jään. Sinun kansasi on minun kansani ja sinun Jumalasi on minun Jumalani.” (Ruut 1:16.)
Tämän uskollisen naisen ja miniän nimi oli Ruut. Eikä hänellä ollut aavistustakaan, että hänen uskollisuutensa ja rakkautensa Noomia kohtaan saisi aikaan tapahtumaketjun, joka siunaisi koko maailmaa.
Mitä Ruut kohtasi
Tehdään selväksi yksi asia: Ruutilla ei ollut säästöjä. Hän ei pystynyt huolehtimaan Noomista taloudellisesti – eikä edes itsestään. Itse asiassa turvallisin polku Ruutille oli palata kotiin kuten Noomi sanoi. Pysymällä yhdessä heidän pitäisi kamppailla elantonsa puolesta. Vaikka Ruut tiesi tämän, hän ei jättänyt Noomia kohtaamaan tuota kohtaloa yksin. Hänen uskollisuutensa oli syvää.
Ruut kohtasi lisää vaikeuksia. Hän oli kääntynyt Israelin Jumalaan Jeesukseen Kristukseen jossakin vaiheessa sen jälkeen kun hän oli solminut avioliiton aviomiehensä kanssa. Hän oli kotoisin Moabista, missä kansa palveli muita jumalia. Ruut oli halukas matkaamaan vieraaseen maahan (Betlehemiin), jossa hän olisi ulkopuolinen – hänellä oli erilainen uskonnollinen tausta ja kasvatus. Kaikki tämä ilman minkäänlaista lupausta avusta tai turvasta.
Hänellä oli kuitenkin usko Jumalaan ja uskollisuus Noomia kohtaan.
Siunauksia uskollisuudesta
Kun he saapuivat Betlehemiin, Ruut ehdotti, että hän menisi pelloille poimimaan tähkiä ruoaksi (keräämään maahan pudonnutta viljaa elonkorjaajien mentyä).
Tähkien poimiminen pelloilta johti Ruutin Boasin luo. Hän oli tärkeä mies, joka oli sukua Noomin aviomiehelle. Boas tunsi myötätuntoa Ruutia kohtaan. Hän oli kuullut, kuinka uskollinen Ruut oli Noomille ja Israelin Jumalalle (ks. Ruut 2:11–12).
Pian Ruut poimi tähkiä vain Boasin pelloilta, ja Ruutilla ja Noomilla oli riittävästi ruokaa syötäväksi. Noomi näki tilaisuuden auttaa Ruutia. Hän ehdotti, että Ruut esittäytyisi Boasille mahdollisena vaimona.
Kuten olettaa saattaa, Ruut lupasi noudattaa hänen neuvojaan (Ruut 3:5).
Boas meni naimisiin Ruutin kanssa (ks. Ruut 4:13), mikä antoi turvan ja suojan Noomille ja Ruutille. Lisäksi Ruut ja Boas saivat pojan, joka oli Jeesuksen Kristuksen esivanhempi (ks. Ruut 4:17 ja Joh. 7:42).
Noomi ja Ruut olivat kerran joutuneet tilanteeseen, jossa heillä oli tuskin mitään, mitä kutsua omakseen. Mutta heillä oli toisensa. ”Miniäsi Ruut, joka rakastaa sinua”, jotkut naiset sanoivat Noomille, ”on sinulle enemmän arvoinen kuin seitsemän poikaa” (Ruut 4:15).
He tarvitsivat vain sen, mitä heillä oli toisissaan ja Herrassa.