Luja perustus

Myöhempien aikojen pyhiin kuuluvia nuoria, jotka rakentavat elämänsä Jeesuksen Kristuksen kalliolle (ks. Hel. 5:12).

Luonne koetuksella

Kuvitus Katie Payne

En minä tällaiseen lupautunut. Olin kyllä halunnut auttaa isomummon aidan suojaamisessa pellavaöljyllä. Mutta päivän edetessä hiki valui kasvoilleni ja halukkuuteni auttaa muuttui helteessä uupumukseksi.

Äiti ehdotti taukoa ja juomista ennen työn jatkamista, mutta minä murjotin, koska olin päättänyt, että minulla oli kurjaa.

”Dallin, ei siinä oikeastaan ole mitään palkitsemisen arvoista, että meillä on hyvä asenne, kun kaikki elämässä sujuu hienosti”, äiti sanoi. ”Luonteen todellinen koetus ja todellinen palkinto tulevat, kun meillä on hyvä asenne silloinkin kun kaikki tuntuu kurjalta.”

Viikkoa myöhemmin isoisäni kysyi, voisinko käsitellä hänenkin aitansa pellavaöljyllä. Hänen aitansa oli pidempi, ja meidän olisi käsiteltävä kumpikin puoli.

Tällä kertaa päätin työstää asennettani, vaikka työ kävisikin vaikeaksi. Aloitimme varhain, mutta kuten saattoi arvata, olimme pian paahtavassa helteessä. Työ tuntui loputtomalta, kun kannoimme raskaita ämpärillisiä tahmaista, haisevaa öljyä. Aidan vierellä kasvavat piikkipensaat pistelivät jalkojamme. Kun muistin, mitä äiti oli sanonut, en kuitenkaan valittanut. En luovuttanut. Tein työn huolella ja yritin säilyttää hyvän asenteen.

Kun saimme työn tehtyä, katsoin juuri käsiteltyä aitaa ja olin ylpeä siitä, mitä olimme tehneet. Olin väsynyt ja tahmainen, mutta tiesin, että myös luonteeni oli läpäissyt tärkeän kokeen. Opin, että minulla voi olla hyvä asenne silloinkin kun kaikki tuntuu kurjalta.

Dallin H., Oklahoma, USA