”Kun tunnet olevasi yksin”, Nuorten voimaksi, kesäkuu 2023
Tule ja seuraa minua
Matteus 27; Markus 15; Luukas 22; Johannes 18–19
Kun tunnet olevasi yksin
Vapahtaja kulki yksinäisimmän matkan, mitä koskaan on kuljettu1, jotta sinun ei tarvitse olla yksin.
Oletko koskaan tuntenut olevasi yksin? Minä olen. Kun olin seitsenvuotias, itkin äidille, koska minulla ei ollut koulussa läheisiä ystäviä. Kun olin teini-ikäinen, olin yksi ainoita nuoria naisia pyhäkoululuokassa, jossa oli enimmäkseen poikia (enkä tietenkään halunnut puhua heidän kanssaan!). Ja toisinaan minusta tuntui vaikealta sopeutua joukkueeseeni tai luokkaani koulussa.
Mutta se kerta, jolloin tunsin olevani kaikkein eniten yksin, tapahtui, kun olin lähetystyössä Guadalajarassa Meksikossa. Olin saapunut vain muutama päivä aiemmin, enkä puhunut paljoakaan espanjaa. Toverini puhui vain espanjaa. Kommunikoimme etupäässä niillä muutamilla sanoilla, jotka olin oppinut lähetyssaarnaajien koulutuskeskuksessa, ja käyttämällä paljon käsiä. Kaiken huipuksi asunnossamme ei tilapäisesti ollut sähköä eikä lämmintä vettä. Olin kerta kaikkiaan poissa mukavuusalueeltani, ja tunsin itseni hyvin yksinäiseksi.
On mahdollista, että sinullakin on ollut hetkiä, jolloin olet tuntenut itsesi yksinäiseksi. Ehkäpä
-
sinun on vaikea sopia joukkoon koulussa tai sinua kiusataan
-
et tule toimeen joidenkin kaveriesi kanssa
-
olet ainoa kirkon jäsen koulussasi
-
asut uudessa kaupungissa tai maassa
-
kaipaat perheenjäsentä, joka on lähetystyössä tai armeijassa tai on kuollut
-
tunnet olevasi erossa taivaallisesta Isästä ja Jeesuksesta Kristuksesta synnin vuoksi.
Kun tunnet olevasi yksin, voit turvautua Vapahtajaan. Hän tietää tarkalleen, miltä yksinäisyys tuntuu, ja Hän tietää tarkalleen, kuinka Hän voi auttaa sinua. Tässä on muutamia asioita, joita voimme oppia yksinäisyyden voittamisesta sen pohjalta, mitä Vapahtaja kesti antaessaan sovitusuhrinsa.
Sinua vahvistetaan
Vanhin Jeffrey R. Holland kahdentoista apostolin koorumista on kutsunut Vapahtajan sovitusta ”[yksinäisimmäksi matkaksi], mitä koskaan on kuljettu”2. Kun Kristus kärsi ja vuoti verta jokaisesta huokosesta Getsemanen puutarhassa, Hänen opetuslapsensa nukkuivat.
Kärsiessään Jeesus rukoili: ”Isä, jos tahdot, niin ota tämä malja minulta pois. Mutta älköön toteutuko minun tahtoni, vaan sinun.” Vaikka Vapahtajan kuormaa ei otettu pois, ”taivaasta ilmestyi hänelle enkeli, joka vahvisti häntä”. (Luuk. 22:42–43.)
Taivaallinen Isä lähetti enkelin vahvistamaan Poikaansa tämän kärsimyksessä. Ja Hän vahvistaa meitä yksinäisyydessämme. Palvellessani lähetystyössä meille lähetettiin ”enkeleitä” seurakunnan jäsenten muodossa, jotka tarjosivat meille lämpimiä huopia, suihkun ja ruokaa juuri silloin kun se merkitsi minulle eniten.
Sinua ei ole hylätty
Joskus saatat tuntea itsesi niin yksinäiseksi, että tunnet Jumalan hylänneen tai jättäneen sinut. Mutta Hän ei ole hylännyt sinua. Ja Jeesus Kristus ymmärtää, kuinka yksinäiseksi tunnet itsesi.
Kun Vapahtaja oli kärsinyt Getsemanessa, yksi Hänen apostoleistaan kavalsi Hänet. Uskolliset seuraajat ja ystävät kielsivät hänet. Vanhin Holland selittää, että se, ”mikä on kenties ollut kaikkein vaikein hetki tällä yksinäisellä matkalla sovitukseen, [oli tuo lopullinen vajoaminen] Jumalan vetäytymisen aiheuttamaan lamauttavaan epätoivoon, kun [Vapahtaja] huusi äärimmäisessä yksinäisyydessään: ’Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut?’”3
Hetken aikaa ristillä Vapahtaja tunsi olevansa täysin yksin.
Mutta ”täydellinen Isä ei hylännyt Poikaansa tuolla hetkellä”, vanhin Holland selittää. ”Henkilökohtaisesti uskon tosiaankin, että koko Kristuksen kuolevaisuuden palvelutyön aikana Isä ei kenties koskaan ollut lähempänä Poikaansa kuin noina kärsimyksen tuskallisina viimeisinä hetkinä.”4
Aivan kuten taivaallinen Isä ei koskaan hylännyt Vapahtajaa, Hän ei koskaan hylkää sinua. Et ehkä aina tunnista sitä, mutta Hän on lähelläsi. Hän tuntee murheesi ja kuulee rukouksesi. Hän on aina tukenasi kädet ojennettuina (ks. Moosia 16:12).
Voit kuroa umpeen hengellisen eron
Vaikka taivaallinen Isämme ei koskaan hylkääkään meitä, me teemme toisinaan valintoja, jotka erottavat meidät joksikin aikaa Hänestä ja Jeesuksesta Kristuksesta. Tämä erossaolo voi saada meidät tuntemaan itsemme hyvin yksinäisiksi. Mutta Jeesus Kristus ymmärtää tämänkin.
Taivaallinen Isä ei koskaan hylännyt Poikaansa, mutta Hän ”otti hetkeksi Jeesukselta Henkensä lohdun, henkilökohtaisen läsnäolonsa tuoman tuen”, vanhin Holland selittää. ”Tämän täydellisen Pojan, joka ei ollut koskaan puhunut pahaa, ei tehnyt pahaa, – – oli tiedettävä, miltä muusta ihmiskunnasta tuntuisi – meistä, kaikista meistä – kun me syyllistyisimme sellaisiin synteihin – –, kun jumalallinen Henki [vetäytyisi] jättäen tunteen, että on aivan täysin, äärimmäisen, epätoivoisen yksin.”5
Vapahtaja ymmärtää, kuinka yksinäiseltä voi tuntua, kun teemme syntiä. Ja koska Hän otti päälleen meidän syntimme, meidän ei tarvitse olla yksinäisiä pitkään. Me voimme tehdä parannuksen ja päästä jälleen lähemmäksi Jumalaa. Koskaan ei ole liian myöhäistä.
Kun pyrimme pitämään liittomme, meille luvataan, että Hänen Henkensä on aina kanssamme. Tämä tarkoittaa sitä, että jos teemme parannusta päivittäin ja yritämme valita oikein, saatamme tuntea yksinäisyyttä, mutta emme ole koskaan todella yksin.
Vapahtaja ymmärtää
Riippumatta siitä, miksi olet yksin tai kuinka yksinäiseksi saatat tuntea itsesi, tiedä, että Vapahtaja ymmärtää. Hän on kokenut äärimmäistä yksinäisyyttä suurimman kärsimyksen aikana, mitä kukaan on koskaan tuntenut.
”Minä olen piirtänyt sinut kätteni kämmeniin”, Hän sanoo. ”Sinun muurisi ovat aina minun edessäni.” (1. Nefi 21:16.) Hän tuntee yksinäisyytesi. Hän tuntee sinut. Hänen sovitusuhrinsa ansiosta sinun ei tarvitse olla yksin.