”Samaan joukkueeseen”, Nuorten voimaksi, heinäkuu 2023.
Samaan joukkueeseen
Näistä kahdesta kouluaikaisesta kilpakumppanista tuli elinikäisiä ystäviä.
Valokuvat Jeffery Barker Edwards
Sisar Dilillä oli enää kuusi viikkoa jäljellä lähetystyöstään Australiassa, kun hän sai tietää viettävänsä viimeiset viikot palvelemalla sisar Tualan kanssa!
”Se on kerta kaikkiaan viimeinen asia, mitä olisin ikinä halunnut tapahtuvan”, sisar Dil sanoo.
Sisar Dil ja sisar Tuala olivat kumpikin kuuluneet Aucklandissa Uudessa-Seelannissa oman lukionsa huipputason koripallojoukkueen avauskokoonpanoon. He olivat kilpakumppaneita. He pelasivat usein toisiaan vastaan lopputurnauksissa, eikä se ollut kaunista katsottavaa.
”Jos vähän selitän taustaa”, sisar Tuala sanoo, ”niin poistuimme kentältä keho naarmuilla ja ruhjeilla.”
Sisar Dil ja sisar Tuala harjoittelivat ja pelasivat koripalloa paljon. ”Koripallo oli elämämme”, sisar Dil sanoo.
Valmistuttuaan lukiosta he kumpikin tunsivat innoitusta palvella lähetystyössä – vaikka kumpikaan heistä ei ollut koskaan aiemmin tuntenut halua palvella.
Päätös palvella
Sisar Tualalla kesti aikansa sovittaa tahtonsa Herran tahtoon. ”Olin 21-vuotias, kun tein päätöksen toimia Hengen kehotuksen mukaan”, hän sanoo. ”Taistelin sitä vastaan aika lailla siihen asti, kunnes olin lentokoneessa.”
Sisar Tuala saapui lähetystyöhön Australiaan koronaviruspandemian aikana, ja vaikka onkin ollut vaikeaa, hän on hyvin kiitollinen siitä, että hän päätti palvella.
”En osaa kuvitella, että olisin sama sisar Tuala kuin olin 21-vuotiaana. Minusta todella tuntuu, että olen kasvanut.”
Sisar Dil sai ”selkeän ja suoran” Hengen kehotuksen palvella lähetystyössä, kun hän sai patriarkallisen siunauksensa. Jonkin ajan kuluttua hän päätti noudattaa kehotusta palvella, koska ”Herran tahto on aina oikea tie ja paras vaihtoehto”. Kutsu tuli, ja hän pakkasi laukkunsa palvellakseen Australiassa.
Samaan joukkueeseen… matkan päästä
Se, että sisar Dil ja sisar Tuala palvelivat samalla lähetyskentällä, ei kuitenkaan tarkoittanut, että he olisivat olleet heti ystäviä. Koska sisar Dil ja sisar Tuala olivat olleet niin pitkään kilpakumppaneita, heidän oli yhä vaikea nähdä toisiaan minään muuna.
Itse asiassa ensimmäisenä päivänä, kun sisar Tuala näki sisar Dilin, yksi hänen ensimmäisistä ajatuksistaan oli: ”En tiedä, oletetaanko minun pitävän hänestä.”
Ristiriita päättyi
Kun siis sisar Tualalle ja sisar Dilille annettiin tehtävä palvella yhdessä, se oli kertakaikkisen outoa.
Kummallakin oli ajatuksia toisistaan sen perusteella, kuinka he olivat pelanneet koripallokentällä. Kumpikin ajatteli, että toinen oli aggressiivinen, kilpailuhenkinen ja ilkeä.
Mutta tilanne alkoi muuttua, kun he tutustuivat toisiinsa. Sisar Dil tajusi, että sisar Tuala on ”täysin päinvastainen” kuin millaisena hän oli aina nähnyt tämän. ”Sisar Tuala on itse asiassa hyvin rakastava ihminen – yksi rakastavimmista tovereista, joiden kanssa olen palvellut”, sisar Dil sanoo.
Sisar Tualalla oli samankaltainen kokemus. Hän ei ollut ymmärtänyt, että hänen kilpailuhenkiset tunteensa sisar Diliä kohtaan olivat olleet ”melko tiedostamaton ristiriita” hänen elämässään.
Nuo kielteiset ristiriidan ja arvostelun tunteet korvautuivat rakkaudella ja ymmärryksellä, kun hän alkoi nähdä, millainen sisar Dil todella oli. Ja vaikka sisar Tuala luuli sisar Dilin olevan hiljainen, hän huomasi, että ”sisar Dil osaa puhua!”
Uuden ystävyytensä myötä sisar Dil ja sisar Tuala käsittivät, että kenties he eivät olleetkaan koskaan todella olleet vihollisia.
”Koripallossa rakentaa mieleensä ajatuksen, että meidän on voitettava ja kaikki muut joukkueet ovat vihollisia”, sisar Dil sanoo. ”Ja sitten koripallon pelaaminen päättyy ja sitä tajuaa: ’Ai, he eivät enää olekaan vihollisia. He eivät luultavasti koskaan todellisuudessa olleetkaan vihollisia.’”
Nyt sisar Dil ja sisar Tuala näkevät, että he ovat samassa ”joukkueessa” – Jumalan joukkueessa.
Kristus ihmisten keskellä, Judith Mehr
Jeesuksen Kristuksen uhri on jokaista varten
Kumpikin sisar tunsi Jumalan käden vaikutuksen, kun heidät osoitettiin tovereiksi, ja he ymmärtävät, että Jeesuksen Kristuksen sovituksen voima antoi heille mahdollisuuden kokea parantumisen ja muuttumisen.
”Jeesus Kristus antoi tuon uhrin, jotta kaikki se, mikä on mennyt vikaan aiemmin, voidaan parantaa, oikaista ja tehdä paremmaksi”, sisar Dil sanoo. ”Me voimme antaa anteeksi. Me voimme unohtaa. Me voimme jatkaa eteenpäin, ja asiat muuttuvat.”
Sen lisäksi että sisar Tuala ja sisar Dil saivat selvitettyä välillään vallinneen ristiriidan, he oppivat myös näkemään toisensa siten kuin Jumala näkee heidät.
”Kun tulin lähetystyöhön ja olen pystynyt näkemään toverini ja muut ihmiset aivan uudenlaisessa valossa, ymmärrän, että jokaisen ihmisen kertomuksella on merkitystä”, sisar Tuala sanoo. ”Ja jokainen tarvitsee Jeesuksen Kristuksen sovitusta.”
He ovat oppineet, että vaikka se voi olla vaikeaa, kaksi ihmistä, jotka kerran ovat pitäneet toisiaan vihollisina, voivat selvittää erimielisyydet rakkauden avulla.
”Ei ole väliä, minkä ikäinen on tai millainen etninen tausta on”, sisar Tuala sanoo, ”tai onko ateisti vai uskonnollinen.
Jos pystyn työskentelemään sellaisen kanssa, jonka kanssa minulla ei ole koskaan ollut hyvää suhdetta, ja me kaksi pääsemme yksimielisyyteen yhtä tärkeää tarkoitusta varten, niin muutkin voivat tehdä niin.”