”Lepopäivän voitto”, Nuorten voimaksi, helmikuu 2024.
Lepopäivän voitto
Parker J. Oregonista Yhdysvalloista ei ollut tuntenut läheisyyttä Jumalaan. Mutta hänen päätöksensä pyhittää lepopäivä auttoi häntä saamaan jälleen tuon yhteyden.
Valokuva Christina Smith
Kun 17-vuotias Parker J. valmistautui painin mestaruuskilpailuihin viimeisenä lukiovuotenaan, hän harjoitteli kaikkia mahdollisia otteita varten, joilla hänen vastustajansa voisivat hänet yllättää. Mutta vaikka Parker on vuosien ajan vahvistanut voimiaan painin, amerikkalaisen jalkapallon, kuulantyönnön ja jopa harmonikansoiton avulla, hänen tärkeimmällä valmistautumisellaan ei ollut mitään tekemistä fyysisen lihasvoiman kanssa. Tarvittiin hengellistä voimaa ottaa tästä turnauksesta voitto Jumalan silmissä.
Painimista päätöksen kanssa
”Jumalan rakkauden tunteminen on aina innoittanut minua”, Parker sanoo. Mutta jostakin syystä hän ei tuntenut olevansa kovinkaan lähellä Jumalaa turnausta edeltävinä viikkoina. Hän sanoo, että aiemmin ”kiitollisuus Jumalaa kohtaan auttoi minua todella vahvistamaan todistustani, joten en tiennyt, enkö minä vain ollut enää yhtä kiitollinen vai oliko Jumala itse asiassa vetäytynyt hieman kauemmas”.
Suunnitelma turnausviikkoa varten oli yksinkertainen: Parkerin joukkue matkustaisi bussilla torstaina osallistumaan turnaukseen perjantaina ja lauantaina. Valitettavasti ikävä lumimyrsky hankaloitti asioita. Turnausta lykättiin päivällä, mikä tarkoitti sitä, että lauantain ottelut voittaneiden painijoiden olisi kilpailtava sunnuntaina. Ja taitonsa ja voimansa ansiosta Parkerilla oli suuri mahdollisuus päästä niin pitkälle.
Istuessaan bussissa joukkuetovereidensa kanssa Parker tiesi, että hänen oli tehtävä valinta: painia sunnuntain loppuotteluissa tai pyhittää lepopäivä. Ja koska hän valmistuisi lukiosta tämän vuoden jälkeen, se oli hänen viimeinen mahdollisuutensa painia joukkueensa kanssa.
”Minun oli silloin todella vaikeaa tehdä tuo päätös. En vain ollut tuntenut Jumalan käden vaikutusta niinä viikkoina ennen turnausta”, hän sanoo.
Mutta Jumalan kanssa saatujen aiempien kokemusten muistaminen antoi Parkerille voimaa, jota hän tarvitsi päätöksen tekemiseen. ”Vaikka en ollut tuntenut Hänen kätensä vaikutusta viime aikoina, tiesin tunteneeni sitä aiemmin. Joka viikko nauttiessani sakramentin lupaan muistaa Hänet aina, en vain silloin kun minusta tuntuu siltä. Niinpä päätin olla painimatta sunnuntaina.”
Todellinen voitto
Parker ilmaantui paikalle lauantaiaamuna tietäen, ettei hän painisi sunnuntaina loppuotteluissa, vaikka hän voittaisikin lauantaina jokaisen ottelun. Mutta yllättäen hän ei enää tuntenut olevansa pettynyt. ”Tunsin rauhaa päätöksestäni”, hän sanoo. ”Se oli mielenkiintoista, koska koko kauden olin vain tuntenut niin paljon paineita voittaa. Mutta noissa kisoissa olin vain onnellinen saadessani olla siellä rakkaiden ihmisten kanssa. Halusin vain tehdä parhaani.”
Ja niin hän teki. Parkerin harjoittelu tuotti tulosta, ja hän voitti jokaisen ottelunsa sinä lauantaina. Mutta vaikka Parker luopui sunnuntain ottelusta, hänestä tuntui, että hän voitti jotakin paljon arvokkaampaa. ”Tuo ensimmäisen sijan mitali olisi käynyt pölyiseksi hyllylläni”, hän sanoo. ”Mutta selkeys ja rauha, jota koin valitessani Jumalan ja pystyessäni tunnistamaan Hänen kätensä vaikutuksen, oli kerta kaikkiaan sen arvoista.”
Parkerin todellinen voitto ei ollut minkään mitalin tai pokaalin saamisessa. Se oli siinä, että hän valitsi Jumalan ja pystyi tunnistamaan Jumalan käden vaikutuksen.
Parker sanoo: ”Tämä kokemus sai minut ymmärtämään, mihin pystyn. Monet nuoret eivät usko kykyynsä tehdä vaikeita valintoja. Olen kokenut samaa. Mutta aina voi tehdä valinnan toimia oikein, vaikka olisikin aiemmin tehnyt väärin. Jumala tuntee sinut ja uskoo sinuun. Hän tietää, että sinulla on kyky tehdä se.”
Siunauksia uhrauksesta
Pian Parkerin hengellisen voiton jälkeen hän sai lähetystyökutsunsa Romaniaan. Hän tietää, että valinnalla pitää Jumalan käskyt on myönteinen vaikutus hänen lähetystyöhönsä ja hänen loppuelämäänsä. Hän sanoo: ”Nyt tiedän, että se, että varaat yhden päivän viikossa Jumalalle, siunaa sinua kolminkertaisesti, nelinkertaisesti ja enemmän. Kyse ei ole siitä, että ’no, luovuin tästä viimeisestä turnauksesta, joten pääsen taivaaseen’. Kyse on siitä, että kykyni palvella, uhrata ja olla lähempänä Jumalaa on kasvanut.”
Parker on innoissaan saadessaan palvella Herraa kokoaikaisena lähetyssaarnaajana Romaniassa.
Kun Parkerin on seuraavan kerran painittava tärkeän päätöksen kanssa, hän on valmiimpi kuin koskaan. ”Monilla ihmisillä ei ole mahdollisuutta luopua osavaltion painimestaruuden viimeisestä ottelusta”, Parker myöntää. ”Soveltuva osa on uhraus. Se, että pystyin luopumaan jostakin Jumalan vuoksi ja omistamaan sen Hänelle, antoi minulle voiman tunteen, jollaista minulla ei ole koskaan aiemmin ollut. Jumala tuntee sinut paremmin kuin sinä tunnet itsesi.” Hän sanoo: ”Jumala sallii sinun kokea tilanteita, jotka ovat vaikeita, mutta joita ei ole koskaan mahdotonta voittaa Hänen avullaan.”