Herran ääni
Todistan, että tässä konferenssissa me olemme kuulleet Herran äänen. Meidän jokaisen koetus on, kuinka vastaamme siihen.
Ensiksi, ystävällinen sana pienille lapsille. Kyllä, tämä on viimeinen kokous, ja kyllä, minä olen viimeinen puhuja.
Kun olin äskettäin käymässä Provon keskustan temppelissä Utahissa Yhdysvalloissa, ihailin maalausta nimeltä Ensimmäinen näky kaukaa. Maalaus kuvaa taivaasta tulevaa valoa ja voimaa, kun Isä ja Poika ilmestyivät nuorelle Joseph Smithille.
Vaikka en vertaakaan tuota hyvin pyhää tapahtumaa, josta palautus alkoi, tähän konferenssiin, voin kuvitella samankaltaisen kuvateoksen. Se kuvastaisi sitä Jumalan valoa ja hengellistä voimaa, joka laskeutuu tämän yleiskonferenssin ylle, ja edelleen tuon voiman ja valon kulkeutumista yli maailman.
Lausun teille todistukseni siitä, että Jeesus on Kristus, että Hän ohjaa tämän pyhän työn toimia ja että yleiskonferenssi on yksi hyvin tärkeistä ajankohdista, jolloin Hän antaa ohjausta kirkolleen ja meille henkilökohtaisesti.
Opetusta korkeudesta
Kirkon perustamispäivänä Herra nimitti Joseph Smithin profeetaksi, näkijäksi ja Herran Jeesuksen Kristuksen apostoliksi ja sanoi kirkolle:
”Sillä teidän tulee ottaa vastaan hänen sanansa niin kuin minun omasta suustani kaikessa kärsivällisyydessä ja uskossa.
Sillä kun te näin teette, helvetin portit eivät teitä voita – –, ja Herra Jumala hajottaa pimeyden voimat teidän edestänne ja saattaa taivaat järkkymään teidän parhaaksenne.”
Myöhemmin ensimmäisen presidenttikunnan ja kahdentoista apostolin koorumin kaikki jäsenet myös hyväksyttiin ja asetettiin profeetoiksi, näkijöiksi ja ilmoituksensaajiksi.
Kun nyt kokoonnumme presidentti Thomas S. Monsonin johdon alaisina, odotamme, että se, mitä kuulemme, on ”Herran tahto, – – Herran mieli, – – Herran ääni ja Jumalan voima pelastukseksi”. Luotamme Hänen lupaukseensa: ”Olipa se puhuttu minun omalla äänelläni tai minun palvelijoideni äänellä, se on sama.”
Nykymaailmamme hälinän ja hämmennyksen keskellä luottamuksemme ja uskomme ensimmäisen presidenttikunnan ja kahdentoista koorumin jäsenten sanoihin on elintärkeää hengelliselle kasvullemme ja kestävyydellemme.
Olemme kokoontuneet tähän suurenmoiseen konferenssiin. Miljoonat myöhempien aikojen pyhät ja muut uskovat ihmiset osallistuvat näihin kokouksiin tai lukevat konferenssipuheita yli 200 maassa yli 93 kielellä.
Tulemme tänne rukoiltuamme ja valmistauduttuamme. Monilla meistä on kiireellisiä huolia ja vilpittömiä kysymyksiä. Me haluamme uudistaa uskomme Vapahtajaamme Jeesukseen Kristukseen ja vahvistua kyvyssämme vastustaa kiusauksia ja välttää häiriötekijöitä. Tulemme saamaan opetusta korkeudesta.
Herran mieli ja tahto
Ensimmäisen presidenttikunnan ja kahdentoista koorumin jäsenille, jotka yleensä puhuvat jokaisessa konferenssissa, vastuu heidän sanomansa valmistamisesta on sekä toistuva taakka että pyhä luottamustehtävä.
Vuosia sitten, ennen kuin palvelin johtavana auktoriteettina, kysyin vanhin Dallin H. Oaksilta, valmistaako hän eri puheen jokaiseen vaarnakonferenssiin. Hän vastasi, ettei hän tee niin, mutta lisäsi: ”Yleiskonferenssipuheeni ovat kuitenkin eri asia. Saatan käydä läpi 12–15 versiota ollakseni varma, että sanon sen, mitä Herra haluaisi minun sanovan.”
Milloin ja kuinka innoitus yleiskonferenssipuheisiin tulee?
Kun aihetta ei ole annettu, näemme taivaan koordinoivan kauniisti iankaikkisen totuuden aiheita ja teemoja aivan jokaiseen konferenssiin.
Yksi apostoliveljistäni sanoi minulle, että hän oli saanut aiheensa tähän konferenssiin heti viime huhtikuussa pitämänsä puheen jälkeen. Toinen mainitsi kolme viikkoa sitten, että hän rukoili yhä ja odotti tietoa Herralta. Yksi heistä, kysyttyäni, kuinka kauan erään erityisen arkaluonteisen puheen laatiminen oli vienyt, vastasi: ”Kaksikymmentäviisi vuotta.”
Toisinaan keskeinen ajatus saattaa tulla nopeasti, mutta sisältö ja yksityiskohdat edellyttävät yhä valtavaa hengellistä kapuamista. Tähän prosessiin kuuluu aina paastoamista ja rukousta, tutkimista ja uskoa. Herra ei halua mitään teeskentelyä heikentämään Hänen ääntään Hänen pyhilleen.
Johdatusta yleiskonferenssipuheeseen tulee usein yöllä tai varhaisina aamun tunteina, jolloin puhe on kaukana mielessä olevista ajatuksista. Äkkiä odottamaton oivallus ja toisinaan tietyt sanat ja ilmaukset virtaavat kuin puhdas ilmoitus.
Kun kuuntelette, vastaanottamanne sanomat saattavat olla hyvin kirjaimellisia tai ne saatetaan räätälöidä juuri teitä varten.
Puhuessani monia vuosia sitten yleiskonferenssissa kerroin ilmauksesta, joka oli tullut mieleeni miettiessäni, olinko valmistautunut palvelemaan lähetystyössä. Tuo ilmaus oli: ”Sinä et tiedä kaikkea, mutta sinä tiedät tarpeeksi!” Eräs sinä päivänä yleiskonferenssissa istunut nuori nainen kertoi minulle, että hän oli rukoillut, koska häntä oli kosittu, ja miettinyt, kuinka hyvin hän tunsi kyseisen nuoren miehen. Kun lausuin sanat ”Sinä et tiedä kaikkea, mutta sinä tiedät tarpeeksi”, Henki vahvisti hänelle, että hän tosiaan tunsi tuon nuoren miehen riittävän hyvin. He ovat olleet onnellisesti naimisissa monta vuotta.
Lupaan teille, että kun valmistatte henkeänne ja tulette odottaen kuulevanne Herran äänen, niin mieleenne tulee ajatuksia ja tuntemuksia, jotka on räätälöity nimenomaan teille. Olette jo tunteneet niitä tässä konferenssissa, tai niin tapahtuu, kun tutkitte puheita tulevina viikkoina.
Nykyhetkeä ja tulevia kuukausia varten
Presidentti Monson on sanonut:
”[Varatkaa] aikaa [lukeaksenne] konferenssipuheet.”
”[Pohtikaa niitä]. Olen – – huomannut, että saan vieläkin enemmän näistä innoitetuista saarnoista, kun tutkin niitä syvällisemmin.”
Yleiskonferenssin opetukset ovat niitä asioita, joita Herra haluaa meidän pohtivan nyt ja tulevina kuukausina.
Paimen ”kulkee [lampaidensa] edellä, ja lampaat seuraavat häntä, koska ne tuntevat hänen äänensä”.
Usein Hänen äänensä johtaa meitä muuttamaan jotakin elämässämme. Hän kutsuu meitä tekemään parannuksen. Hän kutsuu meitä seuraamaan Häntä.
Miettikää näitä sanoja tästä konferenssista:
Presidentti Henry B. Eyring tänä aamuna: ”Lausun todistukseni siitä, että Isä Jumala elää ja haluaa teidän tulevan kotiin Hänen luokseen. Tämä on Herran Jeesuksen Kristuksen tosi kirkko. Hän tuntee teidät, Hän rakastaa teitä, ja Hän varjelee teitä.”
Presidentti Dieter F. Uchtdorf eilen: ”Todistan, että kun lähdemme uskomattomalle matkallemme, joka johtaa Jumalan luo, tai jatkamme sitä, elämästämme tulee parempaa – – ja Herra käyttää meitä merkittävin tavoin siunatakseen lähellämme olevia ja toteuttaakseen iankaikkisia tarkoituksiaan.”
Presidentti Russell M. Nelson eilen iltapäivällä: ”Lupaan, että kun päivittäin uppoudutte Mormonin kirjaan, te voitte saada suojan nykyajan pahuutta vastaan, myös pornografian vangitsevaa ruttoa ja muita mielen turruttavia riippuvuuksia vastaan.”
Vanhin Dallin H. Oaks eilen: ”Todistan, että perhejulistus on lausunto iankaikkisesta totuudesta, Herran tahdosta iankaikkista elämää tavoittelevia lapsiaan varten.”
Ja vanhin M. Russell Ballard vain muutama minuutti sitten: ”Meidän täytyy ottaa Jumalan lapset vastaan myötätuntoisesti ja jättää pois kaikki ennakkoluulot, mukaan lukien rasismi, seksismi ja nationalismi.”
Koska meillä on hieman aikaa, haluaisin vain lisätä lyhyen ajatuksen vanhin Robert D. Halesilta. Ensimmäinen presidenttikunta oli sanonut vanhin Halesille, että hän voisi pitää lyhyen puheen sunnuntain aamukokouksessa, jos hänen terveytensä sallisi sen. Vaikka hänen terveytensä ei sitä sallinut, hän valmisti puheen, jonka hän sai valmiiksi viime viikolla ja antoi minulle. Koska hän menehtyi noin kolme tuntia sitten, luen hänen puheestaan vain kolme riviä.
Vanhin Halesia lainaten: ”Kun päätämme uskoa, olemme valmistautuneet olemaan Jumalan luona. – – Ristiinnaulitsemisensa jälkeen Vapahtaja ilmestyi niille, ’jotka olivat olleet uskollisia todistuksessa Jeesuksesta eläessään kuolevaisuudessa’ [OL 138:12]. Ne, ’jotka olivat hylänneet – – profeettojen todistukset ja varoitukset, [eivät] nähneet [Vapahtajan kirkkautta] eivätkä katsoneet hänen kasvojaan’ [OL 138:21]. Uskomme valmistaa meitä olemaan Herran luona.”
Kuinka ystävällistä Herralta olikaan antaa presidentti Russell M. Nelsonille kehotus aivan tämän aamun kokouksen lopussa lähteä nopeasti rakennuksesta, jättää lounas väliin ja kiiruhtaa vanhin Halesin vuoteen ääreen, niin että hän vanhin Halesin kooruminjohtajan ominaisuudessa ehti sinne olemaan enkelimäisen Mary Halesin kanssa paikalla vanhin Halesin siirtyessä pois kuolevaisuudesta.
Herran ääneen vastaaminen
Todistan, että tässä konferenssissa me olemme kuulleet Herran äänen.
Meidän ei pitäisi huolestua, kun Herran palvelijoiden sanat ovat vastoin maailman ajatuksia ja toisinaan vastoin omia ajatuksiamme. Näin on ollut aina. Olen temppelissä polvillani apostoliveljieni kanssa. Vahvistan heidän sielunsa hyvyyden. Heidän suurin toiveensa on olla otollisia Herralle ja auttaa Jumalan lapsia palaamaan Hänen luokseen.
Seitsenkymmenet, johtava piispakunta sekä Apuyhdistyksen, Nuorten Naisten ja Alkeisyhdistyksen ylimmät johtokunnat ja muiden apujärjestöjen johtohenkilöt ovat lisäksi tuoneet tähän konferenssiin valtavasti innoitusta, kuten ovat tuoneet musiikki ja syvälliset rukoukset.
Yleiskonferenssin sanomat sisältävät taivaallisen ohjauksen aarrearkun, joka odottaa, että löydätte sen. Meidän jokaisen koetus on, kuinka vastaamme siihen, mitä kuulemme, mitä luemme ja mitä tunnemme.
Saanen kertoa erään kokemuksen profeetallisiin sanoihin vastaamisesta presidentti Russell M. Nelsonin elämästä:
Vuonna 1979, viisi vuotta ennen kuin veli Nelson kutsuttiin johtavaksi auktoriteetiksi, hän osallistui erääseen kokoukseen juuri ennen yleiskonferenssia. ”Presidentti Spencer W. Kimball haastoi kaikki läsnäolijat pidentämään askeliaan evankeliumin viemiseksi kaikkialle maailmaan. Presidentti Kimballin erityisesti mainitsemien maiden joukossa oli Kiina, josta hän sanoi: ’Meidän pitäisi palvella kiinalaisia. Meidän pitäisi oppia heidän kieltään. Meidän pitäisi rukoilla heidän puolestaan ja auttaa heitä.”
Veli Nelson oli tuolloin 54-vuotias, ja kokouksen aikana hän sai tunteen, että hänen pitäisi opiskella mandariinikiinaa. Vaikka hän oli kiireinen sydänkirurgi, hän hankki heti itselleen opettajan.
Pian opintojensa aloittamisen jälkeen tohtori Nelson osallistui erääseen kokoukseen ja huomasi odottamatta istuvansa ”erään arvostetun kiinalaisen kirurgin, tohtori Wu Yingkain vieressä. – – Koska [veli Nelson] oli opiskellut mandariinikiinaa, hän aloitti keskustelun [tohtori Wun kanssa].”
Tohtori Nelsonin halu seurata profeettaa johti siihen, että tohtori Wu vieraili Salt Lake Cityssä ja tohtori Nelson matkusti Kiinaan luennoimaan ja suorittamaan leikkauksia.
Hänen rakkautensa kiinalaisia kohtaan ja heidän rakkautensa ja arvonantonsa häntä kohtaan kasvoivat.
Helmikuussa 1985, kymmenen kuukautta sen jälkeen kun vanhin Nelson oli kutsuttu kahdentoista koorumiin, hän sai yllättävän puhelun Kiinasta. Siinä häntä pyydettiin menemään Pekingiin leikkaamaan Kiinan kuuluisimman oopperalaulajan heikko sydän. Presidentti Gordon B. Hinckleyn kannustamana vanhin Nelson palasi Kiinaan. Siellä Kiinan kansantasavallassa hän suoritti viimeisen leikkauksensa.
Vain kaksi vuotta sitten, lokakuussa 2015, presidentti Russell M. Nelsonille osoitettiin jälleen kerran virallisesti kunniaa ja hänet nimettiin ”Kiinan vanhaksi ystäväksi”.
Sitten eilen kuulimme nyt 93-vuotiaan presidentti Russell M. Nelsonin puhuvan presidentti Thomas S. Monsonin viime huhtikuun konferenssissa esittämästä pyynnöstä, että me jokainen rukoillen tutkisimme ja pohtisimme Mormonin kirjaa joka päivä.
Aivan kuten oli tehnyt kiireisenä sydänkirurgina palkatessaan mandariinikiinan opettajan presidentti Nelson otti heti omakseen presidentti Monsonin neuvon ja sovelsi sitä omaan elämäänsä. Hän sanoi, ettei hän ole ainoastaan lukenut vaan on ”laatinut luetteloja siitä, mitä Mormonin kirja on, mitä se vahvistaa, mitä se kumoaa, mitä se täyttää, mitä se selventää ja mitä se ilmoittaa”.
Ja sitten, mikä kiinnostavaa, juuri tänä aamuna, toisena todistajana myös presidentti Henry B. Eyring puhui siitä, kuinka hän vastasi presidentti Monsonin kehotukseen. Muistatteko nämä sanat? ”Kuten monet teistä, minä kuulin profeetan sanat Herran äänenä minulle. Ja – samoin kuin monet teistä – päätin noudattaa niitä sanoja.”
Nähkäämme nämä esimerkkeinä omassa elämässämme.
Lupaus ja siunaus
Lupaan teille, että kun kuulette Herran äänen puhuvan teille tämän yleiskonferenssin opetuksissa ja sitten toimitte noiden kehotusten mukaan, te tunnette taivaan käden yllänne ja teidän elämäänne ja lähellänne olevien elämää siunataan.
Tässä konferenssissa olemme ajatelleet rakasta profeettaamme. Me rakastamme sinua, presidentti Monson. Päätän sanoihin, jotka hän lausui tältä puhujakorokkeelta. Uskon, että se on siunaus, jonka hän haluaisi antaa meille jokaiselle tänään, jos hän voisi olla kanssamme. Hän sanoi: ”Kun nyt lähdemme tästä konferenssista, rukoilen taivaan siunauksia teille jokaiselle. – – Rukoilen, että – – taivaallinen Isä siunaa teitä ja perheitänne. Saakoot tämän konferenssin puheet ja henki ilmaisunsa kaikessa, mitä teette – kodeissanne, työssänne, kokouksissanne ja kaikissa tulemisissanne ja menemisissänne.”
Lopuksi hän sanoi: ”Rakastan teitä. Rukoilen puolestanne. Jumala siunatkoon teitä. Hänen luvattu rauhansa olkoon kanssanne nyt ja aina.”
Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.