Pyhien ilo
Ilo tulee Kristuksen käskyjen pitämisestä, murheen ja heikkouden voittamisesta Hänen avullaan ja palvelemisesta Hänen tavallaan.
Mormonin kirjan profeetta Enos, Lehin pojanpoika, kirjoitti ainutlaatuisesta kokemuksesta, joka tapahtui varhaisessa vaiheessa hänen elämäänsä. Ollessaan metsässä yksin metsästämässä Enos alkoi pohdiskella isänsä Jaakobin opetuksia. Hän kertoo: ”Sanat, joita olin usein kuullut isäni puhuvan iankaikkisesta elämästä ja pyhien ilosta, painuivat syvälle sydämeeni.” Sielunsa hengellisessä nälässä Enos polvistui rukoukseen, merkittävään rukoukseen, joka jatkui koko päivän ja yön, rukoukseen, joka toi hänelle tärkeitä ilmoituksia, vakuutuksia ja lupauksia.
Voimme oppia paljon Enosin kokemuksesta, mutta tänään ajatukseni kohdistuvat siihen, että Enos muisti isänsä puhuneen usein ”pyhien ilosta”.
Tässä konferenssissa kolme vuotta sitten presidentti Russell M. Nelson puhui ilosta. Hän sanoi muun muassa:
”Elämämme olosuhteet eivät vaikuta kovinkaan paljon tuntemaamme iloon, mutta siihen vaikuttaa erittäin paljon se, mihin me keskitymme elämässämme.
Kun elämämme keskittyy Jumalan pelastussuunnitelmaan – – ja Jeesukseen Kristukseen ja Hänen evankeliumiinsa, me voimme tuntea iloa riippumatta siitä, mitä elämässämme tapahtuu – tai ei tapahdu. Ilo tulee Hänestä ja Hänen ansiostaan. – – Myöhempien aikojen pyhille Jeesus Kristus on ilo!”
Pyhät ovat niitä, jotka ovat solmineet evankeliumin liiton kasteessa ja pyrkivät seuraamaan Kristusta Hänen opetuslapsinaan. Näin ollen ”pyhien ilo” tarkoittaa iloa siitä, että tulee Kristuksen kaltaiseksi.
Haluaisin puhua ilosta, joka tulee Hänen käskyjensä pitämisestä, ilosta, joka syntyy murheen ja heikkouden voittamisesta Hänen avullaan, sekä ilosta, joka kuuluu olennaisesti palvelemiseen Hänen tavallaan.
Iloa Kristuksen käskyjen pitämisestä
Me elämme hedonistista aikaa, jolloin monet kyseenalaistavat Herran käskyjen tärkeyden tai yksinkertaisesti jättävät ne huomiotta. Usein ihmiset, jotka uhmaavat jumalallisia käskyjä, kuten siveyden lakia, rehellisyyden mittapuuta ja lepopäivän pyhyyttä, näyttävät menestyvän ja nauttivan elämän hyvistä puolista – toisinaan enemmänkin kuin ne, jotka pyrkivät olemaan kuuliaisia. Jotkut alkavat miettiä, ovatko ponnistelu ja uhraukset vaivan arvoisia. Muinaiset israelilaiset valittivat kerran:
”Turha on palvella Jumalaa. Mitä hyötyä on siitä, että noudatamme hänen käskyjään, palvelemme Herraa Sebaotia ja kuljemme murhe kasvoillamme?
Me näemme, kuinka röyhkeät ovat onnellisia, kuinka he menestyvät vaikka ovat tehneet pahaa. He saavat elää, vaikka ovat koetelleet Jumalan kärsivällisyyttä.”
Odottakaa vain ”[sitä päivää], jonka minä määrään – –. Te näette jälleen eron vanhurskaan ja jumalattoman välillä. Te näette, kuka on palvellut Jumalaa ja kuka ei ole häntä palvellut.” Jumalattomilla ”on iloa teoistansa jonkin aikaa”, mutta se on aina väliaikaista. Pyhien ilo on kestävää.
Jumala näkee asiat niiden oikeasta näkökulmasta, ja Hän näyttää meille sitä näkökulmaa käskyjensä välityksellä ohjaten meitä tehokkaasti kuolevaisuuden kuoppien ja karikoiden yli kohti iankaikkista iloa. Profeetta Joseph Smith selitti: ”Kun Hänen käskynsä opettavat meitä, se tapahtuu iankaikkisuuden näkökulmasta. Sillä Jumala katsoo meitä, aivan kuin olisimme iankaikkisuudessa. Jumala asuu iankaikkisuudessa eikä katso asioita samalla tavalla kuin me.”
En ole tavannut ketään, joka löydettyään evankeliumin myöhemmin elämässään ei olisi toivonut, että se olisi tapahtunut aiemmin. ”Voi, miten olisinkaan voinut välttyä kehnoilta valinnoilta ja virheiltä”, he sanovat. Herran käskyt ovat meidän oppaamme parempiin valintoihin ja onnellisempaan tulokseen. Kuinka meidän pitäisikään riemuita ja kiittää Häntä siitä, että Hän näyttää meille tämän verrattomamman tavan.
Ollessaan teini-ikäinen Kongon demokraattisesta tasavallasta kotoisin oleva sisar Kalombo Rosette Kamwanya, joka tällä hetkellä palvelee Abidjanin läntisellä lähetyskentällä Norsunluurannikolla, paastosi ja rukoili kolmen päivän ajan saadakseen selville, mihin suuntaan Jumala halusi hänen kulkevan. Merkittävässä yöllisessä näyssä hänelle näytettiin kaksi rakennusta – kappeli ja rakennus, jonka hän nyt käsittää olleen temppeli. Hän alkoi etsiä ja löysi pian kappelin, jonka hän oli nähnyt unessa. Kyltissä luki: ”Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko.” Sisar Kamwanya kastettiin ja sen jälkeen hänen äitinsä ja kuusi veljeään. Sisar Kamwanya sanoo: ”Kun vastaanotin evankeliumin, tunsin olevani kuin vankina ollut lintu, joka oli päässyt vapauteen. Sydämeni oli täynnä iloa. – – Minulla oli varmuus siitä, että Jumala rakastaa minua.”
Pitämällä Herran käskyt me voimme täydellisemmin ja helpommin tuntea Hänen rakkautensa. Käskyjen kaita ja kapea polku johtaa suoraan elämän puulle, ja puu ja sen hedelmät – suloisimmat ja ”kaikkein haluttavimmat” – kuvaavat Jumalan rakkautta ja täyttävät sielun ”tavattoman suurella ilolla”. Vapahtaja on sanonut:
”Jos noudatatte käskyjäni, te pysytte minun rakkaudessani, niin kuin minä olen noudattanut Isäni käskyjä ja pysyn hänen rakkaudessaan.
Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minun iloni sydämessänne ja teidän ilonne tulisi täydelliseksi.”
Iloa voittamisesta Kristuksen avulla
Silloinkin kun pidämme uskollisesti käskyt, tulee koettelemuksia ja murhenäytelmiä, jotka voivat häiritä iloamme. Mutta kun pyrimme voittamaan nämä haasteet Vapahtajan avulla, voimme säilyttää sekä ilon, jota tunnemme nyt, että ilon, joka meitä odottaa tulevaisuudessa. Kristus tyynnytteli opetuslapsiaan: ”Maailmassa te olette ahtaalla, mutta pysykää rohkeina: minä olen voittanut maailman.” Kun käännymme Hänen puoleensa, olemme Hänelle kuuliaisia ja olemme yhtä Hänen kanssaan, nimenomaan silloin koettelemukset ja murheet vaihtuvat iloksi. Mainitsen yhden esimerkin.
Vuonna 1989 Jack Rushton palveli Irvinen vaarnan johtajana Kaliforniassa Yhdysvalloissa. Perheen viettäessä lomaa Kalifornian rannikolla Jack oli harrastamassa bodysurfingia, kun aalto pyyhkäisi hänet pinnan alaista karia vasten, jolloin hänen niskansa murtui ja hänen selkäytimensä vaurioitui vakavasti. Jack sanoi myöhemmin: ”Heti kun osuin kiveen, tiesin, että halvaannuin.” Hän ei pystynyt enää puhumaan tai edes hengittämään omin avuin.
Sukulaiset, ystävät ja vaarnan jäsenet olivat veli Rushtonin ja hänen vaimonsa Jo Annen tukena ja muun muassa remontoivat osan heidän kodistaan, jotta Jackin pyörätuoli mahtui liikkumaan siellä. Jo Annesta tuli Jackin omaishoitaja seuraaviksi 23 vuodeksi. Viitaten Mormonin kirjan kertomuksiin siitä, kuinka Herra kävi kansansa luona heidän ahdingoissaan ja teki heidän kuormansa keveiksi, Jo Anne sanoo: ”Olen usein hämmästynyt siitä, miten kevyeltä sydämeni tuntuu, kun huolehdin aviomiehestäni.”
Muutos, joka tehtiin Jackin hengityselimistöön, palautti hänen puhekykynsä, ja vuoden sisällä Jack kutsuttiin Evankeliumin oppi -luokan opettajaksi ja vaarnan patriarkaksi. Aina kun veli Rushton antoi patriarkallista siunausta, toinen pappeudenhaltija asetti hänen kätensä siunausta saavan henkilön pään päälle ja tuki hänen käsivarsiaan siunauksen aikana. Jack kuoli joulupäivänä 2012 palveltuaan omistautuneesti 22 vuotta.
Kerran haastattelussa Jack huomautti: ”Meidän kaikkien elämään tulee ongelmia. Se vain on osa täällä maan päällä olemista. Jotkut ajattelevat, että uskonto tai usko Jumalaan suojelee pahoilta asioilta. En usko, että kyse on siitä. Mielestäni kyse on siitä, että jos uskomme on vahva, niin kun pahoja asioita tapahtuu – ja niitä kyllä tapahtuu – me pystymme selviytymään niistä. – – Uskoni ei ole koskaan horjunut, mutta se ei tarkoita, etten olisi kokenut masennusta. Luulen, että ensimmäistä kertaa elämässäni minut venytettiin voimieni äärirajoille, eikä kirjaimellisesti ollut mitään, minkä puoleen kääntyä, ja niinpä käännyin Herran puoleen, ja tähän päivään asti olen tuntenut vapauttavaa iloa.”
Tämä on aikaa, jolloin sosiaalisessa mediassa ja kasvotusten hyökätään toisinaan armottomasti niitä vastaan, jotka pyrkivät säilyttämään Herran asettamat tasovaatimukset pukeutumisessa, viihteessä ja sukupuolisessa puhtaudessa. Pyhien joukossa useasti nimenomaan nuoret ja nuoret aikuiset sekä naiset ja äidit ovat niitä, jotka kantavat tätä pilkkaamisen ja vainon ristiä. Ei ole helppo nousta sellaisen herjauksen yläpuolelle, mutta muistakaa Pietarin sanat: ”Kun teitä solvataan Kristuksen nimen tähden, te olette autuaat, sillä teidän yllänne on kirkkauden Henki, Jumalan Henki.”
Eedenin puutarhassa Aadam ja Eeva olivat ”viattomuuden [tilassa], kokematta iloa, sillä he eivät tunteneet kurjuutta”. Nyt vastuullisina olentoina me koemme iloa siitä, että voitamme kurjuuden, tulipa se missä muodossa hyvänsä – syntinä, koettelemuksena, heikkoutena tai minä tahansa muuna esteenä onneen. Tämä on iloa siitä, että tunnemme edistyvämme opetuslapseuden polulla, iloa siitä, että saamme anteeksiannon synneistämme ja omantunnonrauhan, iloa siitä, kun tunnemme sielumme laajenevan ja kasvavan Kristuksen armosta.
Iloa palvelemisesta kuten Kristus palvelee
Vapahtaja saa iloa toteuttaessaan meidän kuolemattomuutemme ja iankaikkisen elämämme. Puhuessaan Vapahtajan sovituksesta presidentti Russell M. Nelson sanoi:
”Kuten kaikessa, Jeesus Kristus on ylin esimerkkimme – ’edessään olleen ilon tähden hän – – kesti ristillä kärsimykset’ [Hepr. 12:2]. Ajatelkaapa sitä! Kestääkseen tuskallisimman kokemuksen, mitä on koskaan kestetty maan päällä, Vapahtajamme keskittyi iloon!
Entä mitä oli se ilo, joka oli Hänen edessään? Epäilemättä siihen sisältyi ilo siitä, että Hän voi puhdistaa ja parantaa meidät sekä vahvistaa meitä, ilo kaikkien niiden ihmisten syntien maksamisesta, jotka tekisivät parannuksen, ilo siitä, että Hän voi mahdollistaa teille ja minulle kotiinpaluun – puhtaina ja kelvollisina – elääksemme taivaallisten vanhempiemme ja perheemme kanssa.”
Samalla tavoin ilo, ”joka on edessämme”, on iloa siitä, että autamme Vapahtajaa Hänen lunastuksen työssään. Abrahamin jälkeläisinä ja lapsina me olemme mukana siunaamassa kaikkia maan perheitä ”evankeliumin siunauksilla, jotka ovat pelastuksen siunauksia, nimittäin iankaikkisen elämän”.
Mieleen tulevat Alman sanat:
”Tämän vuoksi minä kerskun, että kenties voin olla väline Jumalan käsissä jonkun sielun johdattamisessa parannukseen; ja tämä on minun iloni.
Ja katso, kun näen monien veljieni todella katuvan ja tulevan Herran Jumalansa luokse, silloin sieluni täyttyy ilosta – –.
Mutta minä en iloitse ainoastaan omasta menestyksestäni, vaan iloni on vielä täydempi ylhäällä Nefin maassa olleiden veljieni menestyksen tähden. – –
Nyt, kun ajattelen näiden veljieni menestystä, sieluni kulkeutuu pois, jopa niin että se ikään kuin eroaa ruumiista, niin suuri on minun iloni.”
Kirkossa toinen toisemme palvelemisen hedelmät ovat osa sitä iloa, ”joka on edessämme”. Jopa lannistumisen tai rasituksen hetkinä me voimme palvella kärsivällisesti, jos keskitymme siihen iloon, että olemme Jumalalle mieliksi ja tuomme valoa, huojennusta ja onnellisuutta Hänen lapsilleen, veljillemme ja sisarillemme.
Kun vanhin David ja sisar Susan Bednar menivät viime kuussa Haitiin Port-au-Princen temppelin vihkimistilaisuutta varten, he tapasivat siellä erään nuoren sisaren, jonka aviomies oli saanut muutama päivä aiemmin surmansa järkyttävässä onnettomuudessa. He itkivät yhdessä hänen kanssaan. Kuitenkin sunnuntaina tämä hyvä sisar oli vihkimistilaisuudessa omalla paikallaan tervehtijänä hymyillen lempeästi ja sydämellisesti kaikille, jotka tulivat temppeliin.
Uskon, että tärkein ”pyhien ilo” tulee siitä, kun tiedämme Vapahtajan ajavan meidän asiaamme, ”eikä kukaan voi käsittää sitä iloa, joka [täyttää] sielumme sillä hetkellä, kun [kuulemme Jeesuksen] rukoilevan Isää meidän puolestamme”. Presidentti Russell M. Nelsonin tavoin todistan, että ilo on lahja uskollisille pyhille, ”jotka ovat kestäneet maailman ristit” ja jotka ”[pyrkivät] tietoisesti elämään vanhurskaasti, kuten Jeesus Kristus on opettanut”. Rukoilen, että ilonne olisi täysi. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.