Vapahtajan kosketus
Kun tulemme Jumalan luokse, Hän tulee avuksemme joko parantamalla meidät tai antamalla meille voimaa kohdata minkä tahansa tilanteen.
Suunnilleen kaksituhatta vuotta sitten Vapahtaja tuli alas vuorelta opetettuaan autuudenlupaukset ja muita evankeliumin periaatteita. Hänen kulkiessaan Häntä lähestyi mies, joka sairasti spitaalia. Mies osoitti arvonantoa ja kunnioitusta polvistuessaan Kristuksen eteen pyytämään helpotusta koettelemukseensa. Hänen pyyntönsä oli yksinkertainen: ”Herra! Jos vain tahdot, sinä voit puhdistaa minut.”
Silloin Vapahtaja ojensi kätensä ja sanoi miestä koskettaen: ”Minä tahdon. Tule puhtaaksi.”
Me opimme tästä, että Vapahtajamme haluaa aina siunata meitä. Jotkin siunaukset tulevat ehkä välittömästi, toisiin voi mennä kauemmin ja jotkin saattavat tulla vasta tämän elämän jälkeen, mutta lopulta siunaukset tulevat.
Paljolti tuon spitaalisen tavoin me voimme saada voimaa ja lohtua tässä elämässä hyväksymällä Hänen tahtonsa ja tietämällä, että Hän haluaa siunata meitä. Me voimme saada voimaa kohdata minkä tahansa haasteen, voittaa kiusauksia sekä ymmärtää vaikeita olosuhteitamme ja kestää ne. Varmastikin yhdellä musertavimmista hetkistä elämässään Vapahtajan voima kestää syveni, kun Hän sanoi Isälleen: ”Toteutukoon sinun tahtosi.”
Spitaalinen ei esittänyt pyyntöään mahtailevalla tai vaativalla tavalla. Hänen sanansa ilmaisevat nöyrän asenteen ja suuria odotuksia mutta myös vilpittömän halun, että Vapahtajan tahto toteutuu. Tämä on esimerkki asenteesta, jolla meidän pitäisi tulla Kristuksen luokse. Me voimme tulla Kristuksen luokse varmoina siitä, että Hän haluaa nyt ja aina sitä, mikä on parasta meidän kuolevaisen ja iankaikkisen elämämme kannalta. Hänellä on iankaikkinen näkökulma, jota meillä ei ole. Meidän täytyy tulla Kristuksen luokse niin, että haluamme vilpittömästi tahtomme sulautuvan Isän tahtoon, kuten Kristus halusi. Tämä valmistaa meitä iankaikkiseen elämään.
On hyvin vaikeaa kuvitella fyysistä ja emotionaalista kärsimystä, joka painoi Vapahtajan luokse mennyttä spitaalista. Spitaali vaikuttaa hermoihin ja ihoon rumentaen ulkonäköä ja aiheuttaen vammaisuutta. Lisäksi se johti voimakkaaseen sosiaaliseen leimautumiseen. Spitaaliin sairastuneen oli jätettävä rakkaansa ja elettävä yhteisöstään eristettynä. Spitaalisia pidettiin saastaisina niin fyysisesti kuin hengellisesti. Tästä syystä Mooseksen laki vaati, että spitaaliset käyttävät repaleisia vaatteita ja huutavat kulkiessaan: ”Saastainen!” Koska spitaaliset olivat sairaita ja halveksittuja, he päätyivät asumaan hylätyissä taloissa tai hautakammioissa. Ei ole vaikeaa kuvitella, että se spitaalinen, joka lähestyi Vapahtajaa, oli särkynyt mies.
Toisinaan – tavalla tai toisella – mekin voimme tuntea itsemme särkyneiksi, johtuipa se sitten omista teoistamme tai muiden teoista, olipa se seurausta olosuhteista, joita voimme tai emme voi hallita. Sellaisina hetkinä me voimme laskea tahtomme Hänen käsiinsä.
Joitakin vuosia sitten Zulma – vaimoni, parempi puoliskoni, paras osa minusta – sai ikäviä uutisia vain kaksi viikkoa ennen yhden lapsemme häitä. Hänen korvanalussylkirauhasessaan oli kasvain, ja se kasvoi nopeasti. Hänen kasvonsa alkoivat turvota, ja hänelle oli tehtävä heti suurta taitoa vaativa leikkaus. Hänen mielessään pyöri monia ajatuksia, jotka painoivat hänen sydäntään. Oliko kasvain pahanlaatuinen? Toipuisiko hän? Halvaantuisivatko hänen kasvonsa? Kuinka voimakasta kipu olisi? Jäisikö kasvoihin pysyviä arpia? Uusiutuisiko kasvain sen poistamisen jälkeen? Pystyisikö hän olemaan mukana poikamme häissä? Kun hän makasi leikkaussalissa, hän tunsi itsensä särkyneeksi.
Sillä erittäin merkittävällä hetkellä Henki kuiskasi hänelle, että hänen oli hyväksyttävä Isän tahto. Silloin hän päätti luottaa Jumalaan. Hänestä tuntui, että olipa lopputulos millainen tahansa, Isän tahto olisi hänen parhaakseen. Pian hän vaipui nukutuksen tuomaan uneen.
Myöhemmin hän kirjoitti runollisesti päiväkirjaansa: ”Kirurgin pöydällä kumarruin Sinun eteesi, ja alistuen Sinun tahtoosi minä nukahdin. Tiesin, että voisin luottaa Sinuun, koska tiesin, ettei Sinulta voi tulla mitään pahaa.”
Hän sai voimaa ja lohtua alistaessaan oman tahtonsa Isän tahtoon. Sinä päivänä Jumala siunasi häntä suuresti.
Olivatpa olosuhteemme millaiset tahansa, me voimme osoittaa uskomme tulemalla Kristuksen luokse ja löytämällä Jumalan, johon voimme luottaa. Kuten yksi lapsistamme, Gabriel, kerran kirjoitti:
Profeetan mukaan Jumalan kasvot ovat kirkkaammat kuin aurinko
ja Hänen hiuksensa valkoisemmat kuin lumi
ja Hänen äänensä jylisee kuin ryöppyävä joki
eikä Hänen rinnallaan ihminen ole mitään. – –
Olen murtunut oivaltaessani, että edes minä en ole mitään.
Ja vasta silloin minä hapuilen tietäni luo jumalan, johon voin luottaa.
Jumala, johon voimme luottaa, antaa meille toivoa. Me voimme luottaa Häneen, koska Hän rakastaa meitä ja haluaa meidän parastamme kaikissa olosuhteissa.
Spitaalinen astui esiin toivon tuoman voiman turvin. Maailma ei antanut hänelle ratkaisua eikä edes lohtua. Siksi Vapahtajan yksinkertainen kosketus on varmasti tuntunut kuin hyväilyltä koko hänen sielussaan. Me voimme vain kuvitella, kuinka syvästi kiitollinen spitaalinen on varmasti ollut Vapahtajan kosketuksesta, etenkin, kun hän kuuli sanat: ”Minä tahdon. Tule puhtaaksi.”
Raamattu kertoo, että ”heti mies parani taudistaan”.
Mekin voimme tuntea Vapahtajan rakastavan, parantavan käden kosketuksen. Mitä iloa, toivoa ja kiitollisuutta voimmekaan tuntea sielussamme tiedosta, että Hän haluaa auttaa meitä olemaan puhtaita! Kun tulemme Jumalan luokse, Hän tulee avuksemme joko parantamalla meidät tai antamalla meille voimaa kohdata minkä tahansa tilanteen.
Joka tapauksessa se, että hyväksymme Hänen tahtonsa – emme omaamme – auttaa meitä ymmärtämään olosuhteitamme. Mitään pahaa ei voi tulla Jumalalta. Hän tietää, mikä on meille parhaaksi. Ehkäpä Hän ei poista kuormiamme heti. Toisinaan Hän voi saada nuo kuormat tuntumaan kevyemmiltä, kuten Hän teki Alman ja tämän kansan kohdalla. Ennen pitkää, liittojen ansiosta, kuormat kevennetään joko tässä elämässä tai pyhässä ylösnousemuksessa.
Vilpitön halu, että Hänen tahtonsa toteutuu, sekä ymmärrys Lunastajamme jumalallisesta luonteesta auttavat meitä saamaan sellaisen uskon, jota spitaalinen osoitti tullakseen puhtaaksi. Jeesus Kristus on rakkauden Jumala, toivon Jumala, parantamisen Jumala – Jumala, joka haluaa siunata meitä ja auttaa meitä olemaan puhtaita. Sitä Hän halusi ennen tuloaan tämän maan päälle, kun Hän tarjoutui pelastamaan meidät meidän langetessamme rikkomukseen. Sitä Hän halusi Getsemanessa kohdatessaan ihmiselle käsittämättömän tuskan kärsiessään synnin maksamisen hinnan. Sitä Hän haluaa nyt, kun Hän ajaa asiaamme Isän edessä. Siksi Hänen äänensä kuuluu yhä: ”Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon.”
Hän voi parantaa meidät ja kohottaa meitä, koska Hänellä on kyky tehdä se. Hän otti päälleen kaikki ruumiin ja hengen tuskat, jotta Hänen sisimpänsä täyttyisi armolla, jotta Hän osaisi auttaa meitä kaikessa ja parantaa meidät ja kohottaa meitä. Jesajan sanat Abinadin lainaamina esittävät tämän kauniisti ja koskettavasti:
”Totisesti hän on kantanut meidän surumme ja ottanut taakakseen meidän murheemme – –.
Hän oli haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, hän oli runneltu meidän pahojen tekojemme tähden; rangaistus oli hänen päällänsä, jotta meillä olisi rauha, ja hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet.”
Tätä samaa asiaa opetetaan tässä runossa:
”Puuseppä Nasaretin, oi,
elämän rikoin, sydämen.
En korjata mä sitä voi.
Puuseppä, korjaisitko sen?”
Ja lempein käsin korjaa Hän
sydämen, siihen laittaen
paikaksi oman elämän,
uudeksi aivan tehden sen.
Jos teistä tuntuu, että jollakin tavoin ette ole puhtaita, jos tunnette itsenne särkyneiksi, niin tietäkää, että teidät voidaan tehdä puhtaiksi, teidät voidaan korjata, koska Hän rakastaa teitä. Luottakaa siihen, ettei Häneltä voi tulla mitään pahaa.
Koska Hän ”laskeutui kaiken alapuolelle”, Hän tekee mahdolliseksi sen, että kaikki, mikä elämässämme on särkynyt, voidaan korjata, ja siten me voimme tehdä sovinnon Jumalan kanssa. Hänen välityksellään kaikessa saadaan aikaan sovinto, sekä siinä, mikä on maan päällä, että siinä, mikä on taivaassa, ja ”hänen ristinsä verellä [vahvistetaan rauha]”.
Tulkaamme Kristuksen luokse ottaen kaikki välttämättömät askeleet. Kun teemme niin, olkoon asenteemme sen, joka sanoo: ”Herra! Jos vain tahdot, sinä voit puhdistaa minut.” Jos teemme niin, me voimme kokea Mestarin parantavan kosketuksen sekä kuulla Hänen äänensä suloisen kaiun: ”Minä tahdon. Tule puhtaaksi.”
Vapahtaja on Jumala, johon me voimme luottaa. Hän on Kristus, Voideltu, Messias, josta todistan Hänen pyhässä nimessään, Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.