Alati valppaita rukoilemaan (Alma 34:39; Moroni 6:4; Luuk. 21:36)
Jatkuvaa valppautta tarvitaan vastapainona tyytyväisyydelle ja huolettomuudelle.
Rukoilen vilpittömästi Pyhän Hengen apua teille ja itselleni, kun yhdessä riemuitsemme ja palvelemme Jumalaa.
Huhtikuussa 1976 vanhin Boyd K. Packer puhui yleiskonferenssissa erityisesti kirkon nuorille. Klassisessa sanomassaan nimeltä ”Hengelliset krokotiilit” hän kuvaili, kuinka hoitaessaan erästä tehtävää Afrikassa hän tarkkaili taitavasti naamioituneita krokotiileja, jotka vaanivat saalistamassa pahaa aavistamattomia uhreja. Sitten hän vertasi krokotiileja Saatanaan, joka vaanii varomattomia nuoria naamioimalla synnin tappavan luonteen.
Minä olin 23-vuotias, kun vanhin Packer piti tuon puheen, ja Susan ja minä odotimme ensimmäisen lapsemme syntymää aivan muutaman päivän sisällä. Meihin teki vaikutuksen hänen sanomansa synnin välttämisestä ja siitä taidokkaasta tavasta, jolla hän hyödynsi eläinten normaalia käytöstä antaakseen tärkeän hengellisen opetuksen.
Myös Susan ja minä olemme matkustaneet Afrikkaan hoitamaan monia tehtäviä. Ja meillä on ollut tilaisuus nähdä niitä suurenmoisia eläimiä, jotka elävät tuolla mantereella. Muistaessamme vanhin Packerin puheen vaikutuksen elämässämme olemme yrittäneet havainnoida Afrikan villieläinten käytöstä ja löytää siitä opetuksia.
Haluan kuvailla kahta gepardia – niiden ominaisuuksia ja menetelmiä – joiden Susan ja minä näimme saalistavan, ja verrata havaitsemiamme asioita päivittäiseen elämiseen Jeesuksen Kristuksen evankeliumin mukaan.
Gepardit ja topiantiloopit
Gepardi on maailman nopein maaeläin ja saavuttaa juostessaan jopa 120 kilometrin tuntinopeuden. Nämä kauniit eläimet voivat kiihdyttää pysähdyksistä jopa noin 110 kilometrin tuntinopeuteen alle kolmessa sekunnissa. Gepardit ovat saalistajia, jotka yllättävät saaliinsa ja pinkaisevat lähietäisyydeltä takaa-ajoon ja hyökkäykseen.
Tarkkailimme Susanin kanssa lähes kaksi tuntia kahta gepardia, jotka vaanivat suurta topilaumaa, Afrikan yleisimpiä ja laajalle levinneimpiä antilooppeja. Afrikan savannin korkea, kuiva heinä oli kullanruskeaa ja kätki lähes täydellisesti saalistajat niiden vaaniessa topilaumaa. Gepardit olivat toisistaan noin 90 metrin päässä, mutta ne toimivat yhdessä.
Kun toinen gepardeista istui liikkumatta pystyssä ruohikossa, toinen gepardi kyyristyi maahan matalaksi ja hiipi hitaasti lähemmäs pahaa aavistamattomia topeja. Sitten gepardi, joka oli istunut pystyssä, katosi ruohikkoon täsmälleen samalla hetkellä, kun toinen gepardi nousi istumaan pystyyn. Tämä vuorotteleva malli, jossa toinen gepardi kyyristyi matalaksi ja hiipi eteenpäin toisen gepardin istuessa pystyssä ruohikossa, jatkui pitkän aikaa. Toimintatavan salavihkaisen oveluuden tarkoituksena oli häiritä ja harhauttaa topeja ja siten viedä niiden huomio pois lähestyvästä vaarasta. Kärsivällisesti ja vakaasti kaksi gepardia toimivat yhteistyössä turvatakseen seuraavan ateriansa.
Suuren topilauman ja lähestyvien gepardien väliin termiittikekojen päälle oli asettunut vartijoiksi useita vanhempia ja vahvempia topeja. Koska näillä vartijatopeilla oli pienten kekojen tarjoama laajempi näkymä ruohotasangosta, ne pystyivät tarkkailemaan vaaran merkkejä.
Sitten äkkiä, kun gepardit näyttivät olevan hyökkäysetäisyydellä, koko topilauma kääntyi ja ryntäsi tiehensä. En tiedä, viestivätkö vartijatopit suuremman ryhmän kanssa tai kuinka ne sen tekivät, mutta jollakin tavoin varoitus annettiin ja kaikki topit siirtyivät turvalliseen paikkaan.
Ja mitä gepardit tekivät seuraavaksi? Viipymättä ne kaksi gepardia aloittivat uudelleen vuorottelevan mallinsa toisen gepardin kyyristyessä matalaksi ja ryömiessä eteenpäin ja toisen gepardin istuessa pystyssä ruohikossa. Takaa-ajon malli jatkui. Ne eivät lopettaneet. Ne eivät levänneet tai pitäneet taukoa. Ne noudattivat herpaantumatta häiritsemisen ja harhauttamisen toimintatapaansa. Susan ja minä katselimme, kun gepardit siirtyivät koko ajan lähemmäs ja lähemmäs topilaumaa ja vähitellen hävisivät näkyvistä.
Sinä iltana kävimme Susanin kanssa mieleenpainuvan keskustelun siitä, mitä olimme havainnoineet ja oppineet. Keskustelimme tästä kokemuksesta myös lastemme ja lastenlastemme kanssa ja löysimme monia arvokkaita opetuksia. Kuvailen nyt kolmea noista opetuksista.
Opetus nro 1 – Varokaa pahuuden viekoittelevia valeasuja
Minusta gepardit ovat sulavalinjaisia, hienoja ja kiehtovia eläimiä. Gepardin turkki kellanruskeasta harmahtavanvalkeaan mustine täplineen toimii kauniina valeasuna, joka tekee näistä eläimistä lähes näkymättömiä niiden vaaniessa saalistaan Afrikan ruohotasangoilla.
Samalla tavoin hengellisesti vaaralliset ajatukset ja teot voivat usein vaikuttaa houkuttelevilta, haluttavilta tai miellyttäviltä. Niinpä jokaisen meistä nykymaailmassamme pitää olla tietoinen viekoittelevasta pahasta, joka uskottelee olevansa hyvää. Kuten Jesaja varoitti: ”Voi niitä, jotka sanovat pahaa hyväksi ja hyvää pahaksi! Pimeyden he kääntävät valoksi ja valon pimeydeksi, karvaan makeaksi ja makean karvaaksi.”
Ristiriitaisena aikana, jolloin ihmiselämän pyhyyden loukkaamista julistetaan oikeutena ja kaaosta kuvataan vapautena, kuinka siunattuja me olemmekaan saadessamme elää tällä myöhempien aikojen taloudenhoitokaudella, jolloin palautetun evankeliumin valo voi loistaa kirkkaasti elämässämme ja auttaa meitä huomaamaan vastustajan synkät petokset ja harhautukset.
”Sillä niitä, jotka ovat viisaita ja ovat ottaneet vastaan totuuden ja ovat ottaneet Pyhän Hengen oppaakseen eivätkä ole eksyneet – totisesti minä sanon teille, ettei heitä kaadeta maahan eikä heitetä tuleen, vaan he kestävät sen päivän.”
Opetus nro 2 – Pysykää hereillä ja olkaa valppaita
Topin kohdalla lyhyt huolettomuuden tai tarkkaamattomuuden hetki voisi houkuttaa gepardia hyökkäämään nopeasti. Samalla tavoin hengellinen tyytyväisyys ja huolettomuus tekevät meistä haavoittuvia vastustajan hyökkäyksille. Hengellinen välinpitämättömyys kutsuu elämäämme suuria vaaroja.
iStock.com/Angelika
Nefi kuvasi sitä, kuinka myöhempinä aikoina Saatana yrittäisi rauhoittaa ja tuudittaa Jumalan lapset valheelliseen lihallisen turvallisuuden tunteeseen, ”niin että he sanovat: kaikki on hyvin Siionissa, niin, Siion menestyy, kaikki on hyvin – ja näin Perkele pettää heidän sielunsa ja eksyttää heidät varovasti alas helvettiin”.
Jatkuvaa valppautta tarvitaan vastapainona tyytyväisyydelle ja huolettomuudelle. Valppaus on huolellista tarkkailemista mahdollisen vaaran tai vaikeuksien varalta. Ja tarkkaileminen tarkoittaa sitä, että pysyy hereillä, jotta voi vartioida ja suojella. Hengellisesti puhuen meidän pitää pysyä hereillä ja olla valppaina Pyhän Hengen kehotuksille sekä merkeille, joita saamme Herran vartiomiehiltä torneissa.
”Niin, ja myös minä kehotan teitä – – olemaan alati valppaita rukoilemaan, etteivät Perkeleen kiusaukset eksyttäisi teitä, – – sillä katso, hän ei teitä millään hyvällä palkitse.”
Keskittämällä elämämme Vapahtajaan ja Hänen evankeliumiinsa me pystymme voittamaan luonnollisen ihmisen taipumuksen olla hengellisesti torkuksissa ja laiska. Kun meitä siunataan silmillä nähdä ja korvilla kuulla, Pyhä Henki voi lisätä kykyämme katsoa ja kuunnella silloinkin kun tavallisesti luulemme, ettei meidän tarvitse katsoa tai kuunnella, tai kun ehkä luulemme, ettemme voi nähdä tai kuulla mitään.
Opetus nro 3 – Ymmärtäkää vihollisen aikomus
Gepardi on saalistaja, joka luonnostaan saalistaa muita eläimiä. Kaiken päivää, joka päivä, gepardi on saalistaja.
Saatana ”on vanhurskauden ja niiden vihollinen, jotka pyrkivät tekemään Jumalan tahdon”. Kaiken päivää, joka päivä, hänen ainoa aikomuksensa ja yksinomainen tarkoituksensa on tehdä Jumalan pojista ja tyttäristä yhtä onnettomia kuin hän itse.
Isän onnensuunnitelman tarkoituksena on tarjota Hänen lapsilleen opastusta, auttaa heitä kokemaan kestävää onnea ja tuoda heidät ylösnousseessa, korotetussa ruumiissaan turvallisesti Hänen luokseen kotiin. Perkele uurastaa tehdäkseen Jumalan pojista ja tyttäristä hämmentyneitä ja onnettomia ja estääkseen heidän iankaikkisen edistymisensä. Vastustaja työskentelee hellittämättä hyökätäkseen Isän suunnitelman niitä osatekijöitä vastaan, joita hän vihaa eniten.
Saatanalla ei ole ruumista, ja hänen iankaikkinen edistymisensä on pysähtynyt. Aivan kuten pato pysäyttää jokiuomassa virtaavan veden, fyysisen ruumiin puuttuminen estää vastustajan iankaikkisen edistymisen. Kapinoimisensa tähden Lusifer on evännyt itseltään kaikki kuolevaisuuden siunaukset ja kokemukset, jotka ovat mahdollisia liha- ja luuruumiin ansiosta. Yksi voimakas pyhien kirjoitusten merkitys sanalle kirottu havainnollistuu hänen kyvyttömyydessään jatkaa edistymistä ja tulla taivaallisen Isämme kaltaiseksi.
Koska fyysinen ruumis on niin keskeinen Isän onnensuunnitelmassa ja hengellisessä kehityksessämme, Lusifer pyrkii estämään edistymisemme houkuttelemalla meitä käyttämään ruumistamme sopimattomalla tavalla. Presidentti Russell M. Nelson on opettanut, että hengellinen turvallisuus on viime kädessä siinä, ”’ettei koskaan ota ensimmäistä houkuttelevaa askelta kohti suuntaa, jonne ei pitäisi mennä, tai kohti asioita, joita ei pitäisi tehdä’. – – Ihmisolentoina meillä kaikilla on [fyysisiä] haluja, jotka ovat välttämättömiä eloonjäämisellemme. Nämä halut ovat ehdottoman olennaisia elämän jatkumiselle. Mitä siis vastustaja tekee? – – Hän hyökkää kimppuumme halujemme avulla. Hän houkuttelee meitä syömään sellaista, mitä meidän ei pitäisi syödä, juomaan sellaista, mitä meidän ei pitäisi juoda, ja rakastamaan siten kuin meidän ei pitäisi rakastaa!”
Iankaikkisuuden äärimmäistä ironiaa on se, että vastustaja, joka on onneton juuri siksi, ettei hänellä ole fyysistä ruumista, kutsuu ja houkuttelee meitä käyttämään ruumistamme sopimattomasti ja siten jakamaan kurjuutensa. Juuri se väline, jota hänellä ei ole ja jota hän ei pysty käyttämään, on siten hänen ensisijainen kohteensa hänen pyrkiessään houkuttelemaan meitä fyysiseen ja hengelliseen tuhoon.
On ratkaisevan tärkeää ymmärtää vihollisen aikomus, niin että voi valmistautua tehokkaasti mahdollisia hyökkäyksiä vastaan. Juuri siksi että sotapäällikkö Moroni tunsi lamanilaisten aikomukset, hän oli valmistautunut kohtaamaan heidät heidän tullessaan ja oli voitokas. Ja tuo sama periaate ja lupaus koskee meitä jokaista.
”Jos te olette valmiita, te ette pelkää.
Kutsu, lupaus ja todistus
Aivan kuten voimme saada tärkeitä opetuksia tarkkailemalla gepardien ja topien käyttäytymistä, niin jokaisen meistä tulee etsiä opetuksia ja varoituksia, joita löytyy jokapäiväisen elämän yksinkertaisista tapahtumista. Kun tavoittelemme mieltä ja sydäntä, jotka ovat avoinna vastaanottamaan Pyhän Hengen voimalla tulevaa taivaallista ohjausta, niin joitakin parhaimmista ohjeista, mitä voimme saada, ja monet voimallisimmista varoituksista, mitkä voivat suojella meitä, ovat peräisin omista tavallisista kokemuksistamme. Voimallisia vertauksia sisältyy sekä pyhiin kirjoituksiin että päivittäiseen elämäämme.
Olen tähdentänyt vain kolmea niistä monista opetuksista, joita voi löytyä Susanin ja minun seikkailustamme Afrikassa. Kutsun ja kannustan teitä pohtimaan tätä gepardeihin ja topeihin liittyvää tapausta ja etsimään siitä lisää opetuksia itsellenne ja perheellenne. Muistattehan aina, että kotinne on evankeliumin oppimisen ja sen mukaan elämisen todellinen keskus.
Kun vastaatte uskossa tähän kutsuun, mieleenne tulee innoitettuja ajatuksia, sydämessänne kasvaa hengellisiä tunteita ja huomaatte tekoja, joihin tulee ryhtyä tai joita jatkaa, jotta voitte ottaa ”yllenne koko [Jumalan taisteluvarustuksen], niin että kykenette pahan päivän tullen tekemään vastarintaa ja selviytymään kaiken tehtyänne pystyssä pysyen”.
Lupaan, että tehokkaan valmistautumisen ja hengellisen varjeluksen siunaukset virtaavat elämäänne, kun olette alati tarkkaavaisia ja valppaita rukoilemaan.
Todistan, että ponnisteleminen eteenpäin liittopolulla tuo hengellistä turvaa ja kutsuu elämäänne kestävää iloa. Ja todistan, että ylösnoussut ja elävä Vapahtaja tukee ja vahvistaa meitä niin hyvinä kuin huonoinakin aikoina. Näistä totuuksista todistan Herran Jeesuksen Kristuksen pyhässä nimessä. Aamen.