Me puhumme Kristuksesta
Ihmeellinen armo
Luotan Jeesuksen Kristuksen armoon joka päivä.
Me puhumme harvoin armosta kirkon kokouksissamme”, sanoi uskonnonopettajani Brigham Youngin yliopistossa, ”mutta me Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsenet uskomme armoon.”
En tosiaankaan kyennyt muistamaan yhtään Nuorten Naisten tai pyhäkoulun oppiaihetta armosta, mutta ajatukseni kulkeutuivat lukioaikaiseen kuorooni ja laulamaamme lauluun ”Amazing Grace” [On armo suuri ihmeinen].
On armo suuri ihmeinen.
Se muutti sydämen.
Mä kuuro, sokea sain ihmeen kokea.
Nyt kuulla, nähdä voin.1
”Armo on Jeesuksen Kristuksen sovituksen tuoma Jumalan voima”, opettajani selitti. ”Jaan armon neljään voimaan: ylösnousemus, lunastus, parantaminen ja vahvistaminen.” Hän jatkoi selittämällä jokaista voimaa, mutta ajatukseni olivat jälleen palanneet muistoihini.
Kerran tuo sama lukion kuoro oli matkustamassa Kaliforniaan kilpailemaan eräille musiikkifestivaaleille. Sairastuin juuri ennen lähtöä, ja kipeän kurkkuni vuoksi en pystyisi laulamaan kuoroni kanssa festivaaleilla – tai jos yrittäisinkin, laulamiseni olisi surkeaa ja aiheuttaisi kipua. Pyysin isältäni pappeuden siunausta ja koko seuraavan päivän rukoilin, että parantuisin.
En varmaankaan silloin festivaaleilla – laulaessani ”Amazing Gracea” kurkku täysin toipuneena – ymmärtänyt täysin, että lauloin siitä samasta voimasta, joka oli parantanut minut juuri päivää aiemmin. Vapahtajan sovitus oli siunannut minua tuona päivänä. Hänen armostaan minä olin parantunut.
”Ja hän kulkee kärsien kaikenlaisia kipuja ja ahdinkoja ja koetuksia, ja tämä, jotta toteutuisi sana, joka sanoo hänen ottavan päällensä kansansa kivut ja sairaudet” (Alma 7:11).
Lukion jälkeen yliopiston kurssini ja ne haasteet, joita asuminen poissa kotoa mutta samalla myös viiden huonetoverin kanssa toi mukanaan, tuntuivat minusta – kuten monista ensimmäisen vuoden opiskelijoista – ylivoimaisilta.
Tuona aikana opin ymmärtämään Kristuksen armon vahvistavaa ja kykeneväksi tekevää voimaa. Päiväni kuluivat työssä ja opiskelussa, mutta luotin päivittäisiin rukouksiin, joissa anoin taivaalliselta Isältä kykyä saada välttämättömät tehtävät tehtyä. Kouluvuoden edetessä huomasin ilokseni, että Kristuksen sovituksen vahvistavan ja kykeneväksi tekevän voiman ansiosta pystyin toimimaan paitsi hyvin myös vaivatta.
”Kestän kaiken hänen avullaan, joka antaa minulle voimaa” (Fil. 4:13).
Vaikka en ole vielä kokenutkaan Hänen armonsa kahta muuta ulottuvuutta – ylösnousemusta ja lunastuksen täyteyttä – luotan silti päivittäin Jeesuksen Kristuksen sovitukseen. Armo, Jeesuksen Kristuksen sovituksen tuoma Jumalan voima, on parantanut minut ja vahvistanut minua. Kun pyrin noudattamaan Jumalan käskyjä ja Hänen tahtoaan, saan taivaallista apua, joka ylittää moninkertaisesti omat kykyni.
”Armosta me pelastumme kaiken sen jälkeen, mitä voimme tehdä” (2. Nefi 25:23).
Valokuvakuvitus Ash Ram