Olkaa urheita rohkeudessa, voimassa ja toimeliaisuudessa
[Tulkaa] kelvollisiksi niin kuin ne 2 000 nuorta sotilasta olemalla urhean rohkeita ja kelvollisia pappeudenhaltijoita.
Tänä iltana koen olevani erityisen siunattu, kun voin puhua piispana nuorille miehille, Aaronin pappeuden haltijoille, jotka ovat kokoontuneet eri puolilla maailmaa tähän yleiseen pappeuskokoukseen. Käyn kanssanne läpi Mormonin kirjan kertomusta, jossa kuvataan Helamania ja hänen 2 000:ta nuorta sotilastaan. Tämä pyhien kirjoitusten kohta antaa näkemystä noiden muinaisten nuorukaisten luonteeseen – ja innoitusta teille myöhempien aikojen nuorukaisille. Lainaan erästä mieluisaa kohtaa: ”Ja he olivat kaikki nuoria miehiä, ja he olivat tavattoman urheita, mitä tulee rohkeuteen sekä voimaan ja toimeliaisuuteen; mutta katso, tässä ei ollut kaikki – he olivat miehiä, jotka olivat aina uskollisia kaikessa.”1 Rohkeus, voima, toimeliaisuus ja totuus – mitä ihailtavia piirteitä!
Haluaisin keskittyä ensimmäiseen piirteeseen, joka kuvaa heitä: urhea rohkeus. Minulle se kuvaa näiden nuorten miesten vakaumusta tehdä rohkeasti sitä, mikä on oikein, tai kuten Alma kuvaa, olla ”Jumalan todistajina kaikkina aikoina – – ja kaikkialla”2. Niillä 2 000 nuorella sotilaalla oli lukemattomia hetkiä osoittaa rohkeutensa. Jokaisella teistä tulee myös olemaan elämässänne ratkaisevia hetkiä, jolloin vaaditaan rohkeutta. Ystäväni John kertoi minulle yhdestä tuollaisesta hetkestä elämässään.
Joitakin vuosia sitten John hyväksyttiin arvostettuun japanilaiseen yliopistoon. Hän kuuluisi kansainväliseen opiskelijaohjelmaan monien muiden eri puolilta maailmaa tulleiden etevien opiskelijoiden kanssa. Jotkut aloittivat opiskelun toiveenaan syventää ymmärrystään kulttuurista ja kielestä, toiset pitivät sitä ponnahduslautana lopulta ammattiin ja työpaikkaan Japanissa, mutta kaikki olivat jättäneet kodin opiskellakseen vieraassa maassa.
Pian Johnin saavuttua ulkomaalaisen opiskelijajoukon keskuudessa levisi sana juhlista, jotka pidettäisiin erään yksityisasunnon katolla. Sinä iltana John ja kaksi ystävää lähtivät kerrottuun osoitteeseen.
John ja hänen ystävänsä nousivat hissillä rakennuksen ylimpään kerrokseen, nousivat ainoaa kapeaa portaikkoa, joka johti katolle, ja alkoivat seurustella muiden kanssa. Kun ilta kului pidemmälle, ilmapiiri muuttui. Melu, musiikin voima ja alkoholi lisääntyivät, ja niin lisääntyi myös Johnin levottomuus. Sitten äkkiä joku alkoi järjestellä opiskelijoita suureen piiriin aikomuksena poltella marihuanasavukkeita. John irvisti ja ilmoitti nopeasti kahdelle ystävälleen, että oli aika lähteä. Miltei pilkallisesti toinen heistä vastasi: ”John, tämä on helppoa – me vain seistään piirissä, ja kun on meidän vuoromme, me vain siirretään savuke seuraavalle eikä polteta sitä. Sillä lailla meidän ei tarvitse lähdöllämme nolata itseämme kaikkien edessä.” Se kuulosti Johnista helpolta, mutta se ei kuulostanut oikealta. John tiesi, että hänen oli ilmoitettava aikomuksestaan ja toimittava. Hetkessä hän kokosi rohkeutensa ja sanoi ystävilleen, että he voisivat tehdä, mitä halusivat, mutta hän oli lähdössä. Toinen ystävä päätti jäädä ja liittyä piiriin. Toinen seurasi vastahakoisesti Johnia portaita alas hissille. Kun hissin ovet avautuivat, heidän yllätyksekseen sieltä tuli joukko japanilaisia poliiseja, jotka kiiruhtivat kiipeämään portaita pitkin katolle. John ja hänen ystävänsä menivät hissiin ja poistuivat.
Kun poliisit ilmaantuivat portaiden yläpäähän, opiskelijat heittivät nopeasti huumeet katolta, jottei heitä saataisi kiinni itse teosta. Suljettuaan portaikon poliisit kuitenkin järjestivät jokaisen katolla olijan riviin ja pyysivät jokaista opiskelijaa ojentamaan molemmat kätensä. Poliisit kulkivat sitten riviä pitkin haistellen jokaisen opiskelijan peukaloa ja etusormea. Kaikkia, jotka olivat pidelleet marihuanaa, olivatpa he sitten polttaneet sitä tai eivät, pidettiin syyllisinä, ja seuraukset olivat vakavat. Miltei poikkeuksetta opiskelijat, jotka olivat jääneet katolle, erotettiin asianomaisista yliopistoistaan, ja ne, jotka tuomittiin rikoksesta, todennäköisesti karkotettiin Japanista. Unelmat koulutuksesta, vuosien valmistautuminen ja mahdollisuus tulevaan työpaikkaan Japanissa romuttuivat hetkessä.
Saanen nyt kertoa teille, mitä näille kolmelle ystävykselle tapahtui. Se ystävä, joka jäi katolle, erotettiin japanilaisesta yliopistosta, jonne pääsemiseksi hän oli tehnyt ahkerasti töitä, ja häntä vaadittiin palaamaan kotiin. Ystävä, joka lähti sinä iltana juhlista Johnin kanssa, suoritti opiskelunsa loppuun Japanissa ja jatkoi sen jälkeen opiskelua kahdessa parhaimmaksi luokitellussa yliopistossa Yhdysvalloissa. Ura vei hänet takaisin Aasiaan, missä hän on nauttinut valtavaa ammatillista menestystä. Hän on yhä tänäkin päivänä kiitollinen Johnin rohkeasta esimerkistä. Mitä Johniin tulee, seuraukset hänen elämässään ovat olleet mittaamattomat. Se vuosi Japanissa johti hänet onnelliseen avioliittoon ja kahden pojan syntymään sen jälkeen. Hän on ollut erittäin menestyvä liikemies, ja hänet nimitettiin äskettäin professoriksi erääseen japanilaiseen yliopistoon. Kuvitelkaa, kuinka erilaista hänen elämänsä olisi ollut, ellei hänellä olisi ollut rohkeutta lähteä juhlista sinä tärkeänä iltana Japanissa.3
Nuoret miehet, tulee hetkiä, jolloin teidän on Johnin tavoin osoitettava vanhurskasta rohkeutta selkeästi ikätoverienne nähden, ja sen seurauksena voi olla pilkantekoa ja hämmennystä. Lisäksi maailmassanne käydään myös yhteenottoja vastustajan kanssa hiljaisella, yksinäisellä taistelukentällä näyttöruudun edessä. Tekniikka huomattavine hyötyineen tuo myös haasteita, joita teitä aiemmat sukupolvet eivät ole kohdanneet. Eräässä äskettäisessä valtakunnallisessa tutkimuksessa todettiin, että nykyajan teinit kohtaavat kiusauksia huolestuttavassa määrin paitsi joka päivä koulussa myös verkkoavaruudessa. Siinä ilmeni, että ne teini-ikäiset, jotka näkivät yhteisöpalvelujen verkkosivuilla kuvia juomisesta ja huumeidenkäytöstä, käyttivät alkoholia tai huumeita 3–4 kertaa todennäköisemmin. Tästä tutkimuksesta puhuessaan eräs entinen Yhdysvaltain hallituksen ministeri sanoi: ”Tämän vuoden tutkimus paljastaa uudenlaisen voimakkaan vertaisryhmän painostuksen – digitaalisen vertaispaineen. Digitaalinen vertaispaine yltää pidemmälle kuin lapsen ystäviin ja kavereihin, joiden kanssa hän on tekemisissä. Se tunkeutuu internetin kautta kotiin ja lapsen makuuhuoneeseen.”4 Vanhurskaan rohkeuden osoittaminen tulee usein olemaan niin hienovaraista kuin napsauttaa tai olla napsauttamatta. Lähetyssaarnaajia opetetaan julkaisussa Saarnatkaa minun evankeliumiani: ”Se, mitä päätät ajatella ja tehdä, kun olet yksin ja uskot, ettei kukaan ole katsomassa, on hyveellisyytesi varma mitta.”5 Olkaa rohkeita! Olkaa voimakkaita! ”Seisokaa – – pyhissä paikoissa, älkääkä horjuko.”6
Nuoret miehet, lupaan, että Herra antaa teille voimaa. ”Eihän Jumala ole antanut meille pelkuruuden henkeä, vaan voiman – – hengen.”7 Hän palkitsee teidät rohkeudestanne ja vanhurskaasta käyttäytymisestänne – onnella ja ilolla. Sellainen rohkeus on sivutuote teidän uskostanne Jeesukseen Kristukseen ja Hänen sovitukseensa, teidän rukouksistanne ja teidän kuuliaisuudestanne käskyille.
Presidentti N. Eldon Tanner on sanonut: ”Yksi ainoa pieni poika koulunsa pihalla voi vaikuttaa suuresti hyvän syntymiseen. Yksi nuorukainen jalkapallojoukkueessa tai yliopiston alueella tai työtovereittensa keskuudessa voi evankeliumin mukaan elämällä, pappeuttaan kunnioittamalla ja oikeaa puolustamalla tehdä sanomattoman paljon hyvää. Te tulette usein saamaan osaksenne paljon arvostelua ja pilkkaa, jopa samanuskoisten taholta, vaikka he ehkä kunnioittavatkin sitä, että teette oikein. Mutta muistakaa, että itse Vapahtaja joutui kokemaan piinaa, pilkkaa, sylkemistä ja lopulta ristiinnaulitsemisen, koska Hänen vakaumuksensa ei horjunut. Oletteko koskaan pysähtyneet ajattelemaan, mitä olisi tapahtunut, jos Hän olisi osoittanut heikkoutta ja sanonut: ’Mitä hyötyä tästä oikeastaan on?’ ja lopettanut palvelutyönsä? Haluammeko olla luovuttajia vai haluammeko olla urhoollisia palvelijoita huolimatta kaikesta vastustuksesta ja pahasta maailmassa? Olkoon meillä rohkeutta kestää ja tulla luetuiksi Kristuksen uskollisiksi, hartaiksi seuraajiksi.”8
Kehotan teitä tulemaan kelvollisiksi niin kuin ne 2 000 nuorta sotilasta olemalla urhean rohkeita ja kelvollisia pappeudenhaltijoita. Muistakaa, että se, mitä teette, minne menette ja mitä näette, muovaa sitä, keitä teistä tulee. Millaisiksi ihmisiksi haluatte tulla? Tulkaa kelvollisiksi diakoneiksi, kelvollisiksi opettajiksi, kelvollisiksi papeiksi. Asettakaa tavoite olla kelvollisia menemään temppeliin nyt ja olemaan kelvollisia saamaan seuraava asettamisenne asianmukaisessa iässä ja saamaan ennen pitkää Melkisedekin pappeus. Tämä on vanhurskauden polku, jolla saa jumalallista apua. Herra on sanonut: ”Toimituksissa ilmenee jumalisuuden voima.”9
Vanhemmat, pappeusjohtajat sekä profeettojen painottamat tärkeät asiat kirjasissanne Velvollisuus Jumalaa kohtaan ja Nuorten voimaksi opastavat teitä matkan varrella.
Presidentti Thomas S. Monson on hiljattain neuvonut:
”Tarvitsemme rohkeutta [tehdäksemme päätöksiä] viisaasti – rohkeutta sanoa ei, rohkeutta sanoa kyllä. – –
Pyydän teitä hartaasti päättämään tässä ja nyt, ettette poikkea siltä tieltä, joka johtaa päämääräämme: iankaikkiseen elämään taivaallisen Isämme luona.”10
Aivan kuten ne 2 000 sotilasta vastasivat johtajansa Helamanin taisteluhuutoon ja kokosivat urhean rohkeutensa, tekin voitte tehdä saman seuraamalla profeettajohtajaanne, presidentti Thomas S. Monsonia.
Nuoret Aaronin pappeuden haltijani, lausun lopuksi todistukseni Isästä Jumalasta ja Jeesuksesta Kristuksesta sekä Joseph Smithin sanoista: ”Veljet, emmekö me jatkaisi näin suuressa asiassa? Kulkekaa eteenpäin älkääkä taaksepäin. Rohkeutta, veljet; ja eteenpäin, eteenpäin voittoon!”11 Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.