Voittotunneli
”Oi kuinka suuri on Jumalamme suunnitelma” (2. Nefi 9:13).
Keväällä aviomieheni ja minä kävimme katsomassa nelivuotiaan lapsenlapsemme jalkapallopeliä. Ilmassa oli jännitystä, kun lapset juoksivat sinne tänne pallon perässä. Kun loppuvihellys kuului, pelaajat eivät tienneet, kuka voitti ja kuka hävisi. He olivat vain pelanneet.
Valmentajat ohjasivat pelaajat kättelemään toisen joukkueen jäseniä. Sitten näimme jotakin aika merkittävää. Heidän valmentajansa pyysi muodostamaan voittotunnelin.
Vanhemmat, isovanhemmat ja kaikki, jotka olivat tulleet katsomaan peliä, nousivat seisomaan ja muodostivat kaksi vastakkaista riviä. Sitten he nostivat kätensä ylös muodostaen holvikaaren. Lapset kiljuivat juostessaan kannustushuutoja esittävien aikuisten käsien alle muodostuneen polun läpi.
Pian toisenkin joukkueen lapset päättivät osallistua hauskanpitoon. Aikuiset kannustivat kaikkia pelaajia näiden juostessa voittotunnelin läpi.
Näin mielessäni toisen kuvan. Minulla oli tunne, että katselin lapsia, jotka elivät sitä suunnitelmaa, jonka taivaallinen Isä loi jokaista lasta varten. He kulkivat kaidalla ja kapealla polulla heitä rakastavien ihmisten käsivarsien suojassa. Jokainen lapsi tunsi iloa ollessaan tuolla polulla.
Jeesus Kristus on viitoittanut polun meille jokaiselle.1 Kun me kuljemme Hänen johdollaan, me kaikki palaamme taivaalliseen kotiimme ja turvaan taivaallisen Isämme syliin.
Valokuva Busath Photography; kuvitus Katie McDee