Nuorten voimaksi
Minä muistan Hänet aina
Tapa, jolla pyhitämme lepopäivän, on ulkoinen osoitus tekemästämme liitosta muistaa aina Jeesus Kristus.
Kuvitus Ben Sowards
Muistan sen, kun olin 11-vuotias ja piispa saattoi minut kunnioittavasti uuden seurakuntakeskuksemme kappeliin. Hän istui kanssani sakramenttipöydän ääreen. Hän sanoi: ”Kuule, Larry, sinut asetetaan pian diakonin virkaan Aaronin pappeudessa. Ymmärrätkö sinä, mikä erityinen siunaus ja velvollisuus se on?” Hän sanoi minulle, että minulla olisi pyhä tehtävä toimia samalla tavalla kuin Vapahtaja ja tarjota sakramentin pyhät vertauskuvat seurakunnassamme oleville. Tulevan pappeustehtäväni suuruus tuntui valtavalta.
Piispani pyysi minua opettelemaan ulkoa kaksi sakramenttirukousta ja pohtimaan, kuinka ne sopivat omaan elämääni. Hän sanoi, että minun tulee pyrkiä tekemään ne asiat, jotka sakramenttirukouksissa pyydetään meitä jokaista tekemään, jotta voisin toimia Vapahtajan puolesta jakaessani sakramentin muille. Kun palasin kotiin, isäni auttoi minua etsimään sakramenttirukoukset sekä Opista ja liitoista (20:76–79) että Mormonin kirjasta (Moroni 4; 5). Luin ne huolella ensimmäistä kertaa elämässäni. Kuuntelin tarkkaavaisena, kun ne lausuttiin kirkossa. Pohdin niitä sanoja, kun leipää jaettiin, mutta sakramentin liiton täysi vaikutus tuli selväksi, kun kuulin veden siunaamisen yhteydessä seuraavat sanat: ”Että he muistavat hänet aina.” Kysyin itseltäni: ”Muistanko minä Hänet aina? Mitä aina tarkoittaa? Kuinka voin muistaa Hänet aina?” Noiden pyhien sakramenttirukousten kuuleminen saa minut joka kerta pohdiskelemaan näitä samoja kysymyksiä.
Tapa, jolla pyhitämme lepopäivän, on ulkoinen osoitus taivaallisen Isän kanssa tekemästämme liitosta muistaa aina Jeesus Kristus. Lepopäivästä pitäisi tulla perusta sille, että muistamme Hänet viikon kuutena muuna päivänä.
Sunnuntai on päivä hiljentymistä, pysähtymistä ja muistamista varten. Me käymme kirkon kokouksissa, pohdiskelemme omia siunauksiamme, vahvuuksiamme ja vajavuuksiamme, etsimme anteeksiantoa, nautimme sakramentin ja pohdimme Vapahtajan kärsimystä meidän puolestamme. Me yritämme välttää kaikkea häiriötä, joka estäisi meitä palvelemasta Häntä, sillä Herra on sanonut: ”Äläkä tee tänä päivänä muuta” (OL 59:13). Kaiken toiminnan, johon osallistumme lepopäivänä, tulisi tapahtua Kristuksen muistamisen hengessä. Jos jokin, mitä teemme lepopäivän aikana, estää meitä muistamasta Vapahtajaa ja palvelemasta lepopäivänä niin kuin Hän palvelisi, meidän kannattaisi miettiä uudelleen, mitä olemme tekemässä. Muista, ettei lepopäivää ole määrätty sinulle pelkästään ”levätäksesi töistäsi” vaan myös ”omistaaksesi hartautesi Korkeimmalle” (OL 59:10).
Meidän täytyy suunnitella elämämme niin, ettemme mistään syystä vähennä miltään osin Herran päivän pyhyyttä. Se on päivä, jolloin teemme Hänen työtään – päivä, jolloin koko elämämme voi saada siunauksia ja uudistua yksilöinä ja perheenä saamiemme pyhien kokemusten avulla. Se on päivä, jolloin ravitsemme henkeämme.
Varaa tänään aikaa siihen, että teet tarkoin ajatellun suunnitelman asioista, joita aiot tehdä, jotta lepopäivästä tulisi todella pyhä ja pyhitetty päivä elämässäsi. Toimi sitten suunnitelmasi mukaan.
Muista Herran ihmeellinen lupaus niille, jotka pyhittävät lepopäivän asianmukaisesti: ”Ja sikäli kuin te teette tämän kiittäen, iloisin sydämin ja kasvoin, – – maan täyteys on teidän” (OL 59:15–16). Onko meillä varaa luopua näistä siunauksista omassa elämässämme ja perheenjäsentemme elämässä?
Minä uskon lepopäivän pyhittämiseen. Todistan rohkeasti mutta nöyrästi, että lepopäivän pyhittäminen on Jumalamme antama käsky. Hän elää ja rakastaa meitä jokaista. Todistan, että jos me noudatamme jumalallista käskyä pyhittää lepopäivä ja elämme sen mukaan, Herra vuorostaan siunaa meitä, ohjaa meitä ja innoittaa meitä ratkaisemaan kohtaamamme ongelmat.