Tutustu italialaisiin pyhiin

Jos matkustat joskus Italiaan, sinulla voi olla tilaisuus osallistua sakramenttikokoukseen italialaisten pyhien kanssa. Maassa on suunnilleen sata seurakuntaa. Genovassa saattaisit kirkkoon mennessäsi kävellä kaupungin keskustan sokkeloisten katujen läpi ja ohi Piazza De Ferrarin ja edelleen erään toimistorakennuksen toiseen kerrokseen. Roomassa kokouspaikan löytäminen on helppoa, sillä kirkolla on seurakuntakeskus kolmessa eri kaupunginosassa. Jos olet lähellä L’Aquilaa, menet kauniiseen uuteen seurakuntakeskukseen, joka sijaitsee Via Avezzanon varrella, sillä vanha seurakuntakeskus tuhoutui maanjäristyksessä vuonna 2009.

Vierailitpa missä tahansa seurakunnassa, niin kun istuudut kappeliin ja laulat alkulaulua italialaisten pyhien kanssa, tunnet heidän uskonsa. Nämä jäsenet asuvat alueella, jossa mormoneista ei tiedetä paljon mitään – maassa, joka huokuu erään toisen uskonnon perinteitä. Tämän päivän 25 000 jäsenestä Italiassa yli puolet on kastettu vuoden 1986 jälkeen – joten vieressäsi istuva henkilö on luultavasti käännynnäinen. Jos kysyt häneltä, mikä toi hänet Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkkoon, saatat kuulla tarinan, joka on seuraavien kaltainen. Ne ovat kolmen uskollisen italialaisen jäsenen kertomukset kääntymyskokemuksestaan ja todistuksestaan.

Paola Fava Genovasta

Paola Fava on ollut kirkon jäsen kymmenen vuotta. Hänen kotinsa on Genovassa, Italian luoteisrannikon kauniissa satamakaupungissa, joka tunnetaan Kristoffer Kolumbuksen syntymäpaikkana ja joka on kuuluisa perinteisestä italialaisesta ruoka-aineesta nimeltä pesto. Paolan aviomies kuoli vuonna 2009. Hänellä on pieni koira Bak, ja hän palvelee ahkerasti kirkossa ja tekee sukututkimustyötä. Näin hän kertoo kääntymisestään.

Useita vuosia sitten tunsin erään tytön, joka työskenteli samassa yrityksessä kuin minä, mutta Lontoon haarakonttorissa. Hän oli etevä työssään ja miellyttävä ystävänä. En tiennyt, että hän on mormoni. Monien vuosien ajan pidimme yhteyttä kirjeitse, ja aina kun hän sanoi, että hänellä oli paljon tehtävää kirkossaan, en koskaan ymmärtänyt, millaista työtä se voisi olla. Sitten eräänä päivänä hän kirjoitti, että hän oli menossa ”kasteille kuolleiden puolesta”, ja se herätti uteliaisuuteni.

Kului joitakin vuosia, ja menin Englantiin tapaamaan häntä. Eräänä päivänä vierailuni aikana istuskelimme nurmikolla, ja hän kysyi minulta, voisimmeko puhua vähän Jumalasta. ”Onpa outoa”, ajattelin, mutta vastasin myöntävästi. Hän kysyi minulta: ”Tiesitkö, että Amerikassa eräs poika löysi kultalevyt, joissa kerrottiin muinaisista amerikkalaisista, joille Jeesus Kristus ilmestyi?” Hän kertoi minulle, että lisäksi poikaa kehotettiin palauttamaan maan päälle Jeesuksen Kristuksen muinainen kirkko ja että poika teki tämän monista vaikeuksista huolimatta.

Tämä sanoma vaikutti minuun syvällisesti. Tunsin, että se oli todellakin totta, ja samana iltana ystäväni luona löysin yöpöydältä Mormonin kirjan. Sillä hetkellä en kuitenkaan halunnut mennä mukaan minkään erilaisen kirkon toimintaan, vaikka en tuntenutkaan hengellistä vointiani hyväksi.

Eräänä päivänä eräässä toisessa kirjeessä ystäväni kertoi minulle, että hänen miehensä oli liittynyt hänen kirkkoonsa ja että elämä sujui paremmin kuin koskaan. ”Selvä, minun on kyllä pakko tutustua tähän kirkkoon!” ajattelin itsekseni. Soitin lähetystoimistoon ja sovin tapaamisen lähetyssaarnaajasisarten kanssa.

Kun olin osallistunut opetuksiin, astuin kasteen vesiin. Olen vuodattanut monia kyyneliä ja tuntenut valtavaa iloa, ja olen kokenut lukemattomia siunauksia, jotka ovat jatkuneet tähän päivään asti. Minun kääntymykseni on ollut tulosta yhden erityisen ystävän kärsivällisyydestä ja sinnikkyydestä. Hän oli varma siitä, että hänen sanomallaan olisi syvä vaikutus sydämeeni. Olen kokenut elämässäni suuren muutoksen, ja vihdoinkin olen onnellinen uskossa ja tiedän todella, kuka olen, mistä olen tullut ja varsinkin mihin haluan mennä.

Valentina Aranda Roomasta

Valentina Aranda, 33, tuntee itsensä siunatuksi, koska hän on saanut elää koko ikänsä samalla asuinalueella Roomassa – kaupungissa, jonka historiaa ja taidetta rakastetaan kaikkialla maailmassa. Hänen sukunsa on lähtöisin eri osista Italiaa, mikä rikastaa hänen elämäänsä monipuolisilla perinteillä. Hänellä oli markkinoinnin alalla lupaava ura, jonka hän siirsi syrjään ollakseen kokoaikainen äiti kahdelle tyttärelleen. Seuraavassa hän kertoo kääntymyksestään, jonka koki ollessaan 21-vuotias.

Kaikki alkoi Mormonin kirjasta, jonka näin ystäväni kirjahyllyssä. Kirja herätti uteliaisuuteni, ja tunsin vetoa siihen. Eräänä päivänä otin sen käteeni ja aloin lukea sitä – mutta en ymmärtänyt sitä. Kerroin siitä ystäväni äidille, joka sanoi, että minun pitäisi rukoilla ennen kuin luen sitä.

Seuraavana iltana pidin rukouksen ja aloitin lukemisen kirjan alusta. Se tuntui eri kirjalta kuin mitä olin lukenut edellisenä päivänä, ja tunsin jotakin sellaista, mitä en ollut tuntenut koskaan aiemmin. Puhuin asiasta ystäväni kanssa ja kerroin hänelle, että haluaisin mennä hänen perheensä kanssa kirkkoon seuraavana sunnuntaina.

Kun pääsin kirkkoon, tunsin oloni heti kotoisaksi. Se oli paasto- ja todistussunnuntai, ja päälleni laskeutui hyvin voimallinen henki. En koskaan unohda sitä sunnuntaita. Sinä aamuna tapasin lähetyssaarnaajat, jotka alkoivat auttaa minua tuntemaan totuuden. Ne kaksi enkeliä olivat suurenmoinen lahja, ja he ovat vielä tänäänkin rakkaita ystäviä.

Mutta uskoni siihen, että Joseph Smith oli profeetta, on ollut suurin, voimallisin ja lujin todistus, minkä olen saanut. Tiesin heti, että hän oli Jumalan profeetta ja että hänelle uskottiin suuri tehtävä. Kun lähetyssaarnaajat olivat pitäneet oppiaiheen, jossa sain tietää palautuksesta, päätin mennä kasteelle. Viisi viikkoa sen jälkeen kun ensimmäisen kerran kävin kirkossa, astuin kasteen vesiin. Miten hienoa se olikaan!

Kirkko on antanut minulle uuden elämän. Olen onnellinen ja varma päätöksestäni. Minut on sinetöity aviomieheeni ja tyttäriini. Minulla on uusia ystäviä, totuus, pyhät kirjoitukset ja temppeli, ja nyt polveni osaavat polvistua rukoukseen.

Odotan innolla temppeliä tänne Roomaan. Tiedän, että se on oleva suurena siunauksena minulle ja hyvin monille veljille ja sisarille, jotka odottavat sitä.

Angelo Melone L’Aquilasta

Angelo Melone asuu perheensä kanssa L’Aquilassa, pienessä keskiajalla perustetussa kaupungissa lähellä Italian keskikohtaa. Hän työskentelee petostentorjunnan johtajana tullivirastossa L’Aquilassa, ja hän pitää todella paljon työstään. Hän kertoo, että kaikkein kallisarvoisinta hänen elämässään on hänen perheensä. Hänen vaimonsa Elizabete on kotoisin Brasiliasta, ja heillä on kaksi tytärtä – Naomi, 11, ja Michela Alessandra, 19. Angelo kastettiin, kun hän oli 18-vuotias.

Joka kerta kun muistelen kääntymystäni, kiitän Herraa siitä, että Hän auttoi minua tapaamaan Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon lähetyssaarnaajat.

Synnyin ja vartuin Ortona dei Marsissa, joka on pieni kylä lähellä Abruzzon kansallispuistoa L’Aquilan provinssissa. Kun olin 18-vuotias, lähetyssaarnaajat tapasivat siskoni. Siihen aikaan hän opiskeli lääketiedettä Chietin yliopistossa ja asui Pescarassa, jossa on kirkon seurakunta. Hänelle opetettiin lähetystyöoppiaiheet, ja hän päätti mennä kasteelle.

Tutustuin lähetyssaarnaajiin, kun menin silloin tällöin käymään siskoni luona. Olin jääräpäinen ja yritin Raamatun avulla todistaa, että kirkon oppi oli virheellistä. Luin miltei kaikki kirkon julkaisut – mutta en onnistunut havaitsemaan mitään ristiriitaisuuksia. Sen sijaan sain tietoa palautuksesta ja ensimmäisen näyn ihmeellisestä kokemuksesta. Sain tietää, mikä on todistus, ja tunsin halua saada sellaisen.

Eräänä sunnuntaina sanoin seurakunnanjohtajalle Pescarassa, ettei minua koskaan kastettaisi kirkkoon. Mutta sisimmässäni tiesin, että jokin oli muuttumassa. Sillä viikolla avasin Mormonin kirjani ja silmiini osui kysymysluettelo, joka oli liimattu etukannen sisäpuolelle. Pysähdyin tämän kysymyksen kohdalle: ”Kuinka voin saada uskoa?” Luettelossa sanottiin, että löytäisin vastauksen luvusta Alma 32, missä Jumalan sanaa verrataan siemeneen.

Kun tutkin lukua, käsitin, että jos halusin saada todistuksen, minun täytyi muuttaa asennettani. Sydämeni oli kuin maatilkku, joka täytyi kitkeä rikkaruohoista. Minun täytyi hylätä kaikki kirkkoa koskevat ennakkoluuloni ja harhakäsitykseni, ja sitten voisin tehdä kokeen. Pyrin kylvämään siemenen sydämeeni – polvistuin ja rukoilin tietääkseni, onko kirkko palautettu ja onko Mormonin kirja todellakin tämän palautuksen tulosta. Tuntemani Henki auttoi minua tietämään, että Jeesuksen Kristuksen kirkko on jälleen maan päällä. Minut kastettiin 10. elokuuta 1978.

Seuraavat vuodet olivat mielenkiintoisia. Minun täytyi matkustaa – 10 kilometriä jalkaisin ja noin 3 tuntia junalla – päästäkseni kirkkoon. Mutta se oli todella vaivan arvoista! Nuo pienet uhraukset toivat elämääni paljon iloa ja monia siunauksia: vihkimiseni Elizabeten kanssa São Paulon temppelissä vuonna 1990 ja kahden erinomaisen tyttären – Michelan ja Naomin – syntyminen.