Tahdonvapaus ja vastauksia – ilmoituksen tunnistaminen
Se, mikä joskus vaikuttaa läpipääsemättömältä esteeltä kommunikoinnille taivaallisen Isän kanssa, on jättiaskel, joka tulee ottaa luottaen.
Oikealla: valokuvakuvitus Cody Bell
Minua vastapäätä istui itkevä nainen. Kyynelsilmin hän sanoi minulle: ”En enää tiedä, mihin uskoa.” Hän kertoi ponnistelleensa ja rukoilleensa monta päivää saadakseen selville, mitä tehdä eräässä hyvin tärkeässä päätöstilanteessa elämässään, mutta ei ollut saanut vastausta. Hän tuskaili: ”En tiedä, mitä tekisin. Jos sanot minulle, mitä tehdä, teen sen.” Pyhät kirjoitukset käsissään hän sanoi: ”Jumala lupasi meille, että Hän auttaisi meitä. Hän vastaa kaikkien muiden rukouksiin. Miksei Hän vastaa minun rukouksiini?”
Kun ihminen joutuu tunteiden pyörteisiin, on vaikeaa löytää ulospääsyä yksin. Rukoukseni on, että voisin auttaa teitä, joilla on samanlaisia tuntemuksia.
Kun vastauksia hellittämättömiin rukouksiin ei näytä tulevan, se voi johtua siitä, että emme ymmärrä joitakin totuuksia rukouksesta tai emme huomaa vastauksia, kun ne tulevat.
Rukouksen periaatteita
Kommunikointi taivaallisen Isämme kanssa ei ole vähäpätöinen asia. Se on pyhä etuoikeus. Se perustuu muuttumattomiin periaatteisiin. Kun saamme apua taivaalliselta Isältämme, se tulee vastauksena uskoon, kuuliaisuuteen ja tahdonvapauden oikeaan käyttämiseen.
On virhe olettaa, että jokaiseen rukoukseemme vastataan heti. Jotkin rukoukset vaativat huomattavasti omia ponnistelujamme. On totta, että joskus saamme tunteen jostakin asiasta, vaikka emme sitä ole erityisesti pyytäneet. Tällaiset tunteet koskevat yleensä jotakin sellaista, mitä meidän on syytä tietää ja mitä emme muuten voisi saada tietää.
Olemme täällä maan päällä saamassa kokemuksia, joita emme voi saada millään muulla tavalla. Meille on annettu mahdollisuus kasvaa, kehittyä ja saavuttaa hengellistä kypsyyttä. Jotta niin kävisi, meidän on opittava soveltamaan totuutta käytäntöön. Se, miten kohtaamme haasteet ja ratkaisemme vaikeat ongelmat, vaikuttaa ratkaisevasti onnellisuuteemme.
Ymmärtääkseni rukousta paremmin olen kuunnellut muiden neuvoja, mietiskellyt pyhien kirjoitusten kohtia sekä tutkinut profeettojen ja muiden henkilöiden elämää. Eniten apua tuntuu kuitenkin olleen siitä, että ajattelen mielessäni lasta, joka luottavaisena lähestyy rakastavaa, lempeää, viisasta ja ymmärtäväistä Isää, joka haluaa meidän onnistuvan.
Älkää kantako huolta kömpelösti ilmaisemistanne tunteista. Puhukaa vain Isällenne. Hän kuulee jokaisen rukouksen ja vastaa niihin omalla tavallaan.
Kun selitämme ongelmamme ja esitämme siihen ratkaisua, Hän vastaa joskus myöntävästi, joskus kieltävästi. Usein Hän pidättyy vastaamasta, ei siksi, ettei Hän välittäisi, vaan siksi, että Hän rakastaa meitä – täydellisesti. Hän haluaa meidän soveltavan käytäntöön totuuksia, jotka Hän on meille antanut. Kasvaaksemme meidän tulee luottaa kykyymme tehdä oikeita päätöksiä. Meidän on tehtävä se, mikä meistä tuntuu oikealta. Ajallaan Hän vastaa. Hän ei petä meitä.
Olen kuvannut suhdettamme Isäämme juuri sellaisena kuin se on. Meissä ei ole mitään, mitä Hän ei tietäisi. Hän tietää jokaisen tarpeemme, ja Hän voisi antaa kaikki vastaukset. Mutta koska Hänen tavoitteenaan on meidän iankaikkinen onnemme, Hän kehottaa meitä tekemään oikeita ratkaisuja.
Kolme tapaa löytää vastauksia
1. Etsikää osoituksia siitä, että Hän on jo vastannut teille
Kuten monet meistä, Oliver Cowderykaan ei huomannut niitä selviä vastauksia, jotka Herra oli jo antanut hänen rukouksiinsa. Hänen silmiensä – ja meidän silmiemme – avaamiseksi on annettu Joseph Smithin kautta tämä ilmoitus:
”Sinä olet siunattu sen vuoksi, mitä olet tehnyt, sillä sinä olet kysynyt minulta, ja katso, niin usein kuin olet kysynyt, olet saanut opetusta minun Hengeltäni. Ellei niin olisi tapahtunut, et olisi siinä, missä olet tällä hetkellä.
Katso, sinä tiedät, että olet kysynyt minulta ja että minä valaisin sinun mielesi; ja nyt minä sanon sinulle tämän, jotta tietäisit, että totuuden Henki on sinut valaissut.” (OL 6:14–15, kursivointi lisätty.)
Jos teistä tuntuu siltä, ettei Jumala ole vastannut omiin rukouksiinne, pohdiskelkaa näitä pyhien kirjoitusten kohtia – ja etsikää sitten huolellisesti omasta elämästänne osoituksia siitä, että Hän on jo vastannut teille.
2. Kiinnittäkää huomiota tunteisiin
Auttaakseen meitä jokaista huomaamaan saamamme vastaukset Herra on sanonut:
”Jos haluat lisätodistuksen, muistele yötä, jolloin huusit minun puoleeni sydämessäsi, jotta saisit tietää totuuden näistä asioista.
Enkö minä puhunut asiasta rauhaa sinun mieleesi?” (OL 6:22–23, kursivointi lisätty.)
Herra antaa meille lisää ymmärrystä neuvomalla meitä etsimään ratkaisua mielessämme ja sitten kysymään, onko se oikein:
”Jos se on oikein, minä saatan sinun sydämesi palamaan sisälläsi; sen tähden sinä tunnet, että se on oikein.
Mutta ellei se ole oikein, sinulla ei ole mitään sellaisia tunteita, vaan ajatuksesi hämärtyvät.” (OL 9:8–9, kursivointi lisätty.)
3. Toimikaa, kun Hän pidättyy vastaamasta
On erittäin tärkeää huomata, että Herra vastaa rukouksiin myös kolmannella tavalla – pidättymällä vastaamasta, kun rukoilemme. Miksi Hän tekee niin?
Hän on täydellinen Isämme. Hän rakastaa meitä enemmän kuin voimme ymmärtää. Hän tietää, mikä meille on parhaaksi. Hän näkee lopun alusta asti. Hän haluaa meidän toimivan saadaksemme tarvittavia kokemuksia:
Kun Hän vastaa kyllä, sen tarkoituksena on antaa meille itseluottamusta.
Kun Hän vastaa ei, sen tarkoituksena on estää meitä tekemästä virheitä.
Kun Hän pidättyy vastaamasta, sen tarkoituksena on saada meidät kasvamaan uskossa Häneen, kuuliaisuudessa Hänen käskyilleen ja halussa toimia totuuden mukaan. Meidän odotetaan toimivan vastuullisesti sellaisen päätöksen mukaan, joka on sopusoinnussa Hänen opetustensa kanssa, ilman ennakkovahvistusta. Meidän ei pidä istua passiivisina odottaen tai valittaen siksi, ettei Herra ole puhunut. Meidän pitää toimia.
Useimmiten se, mitä olemme päättäneet tehdä, on oikein. Hän vahvistaa valintamme oikeellisuuden omalla tavallaan. Tällainen vahvistus tulee yleensä matkan varrella saamamme avun muodossa. Me huomaamme sen olemalla hengellisesti vastaanottavaisia. Se on kuin viesti rakastavalta Isältä osoituksena Hänen hyväksymisestään. Jos luottavaisina ryhdymme johonkin sellaiseen, mikä ei ole oikein, Hän ilmoittaa sen meille ennen kuin olemme menneet liian pitkälle. Huomaamme tämän avun, kun koemme huolestuneisuuden tai epämukavuuden tunteita.
Nefin yritykset saada pronssilevyt osoittavat, miten nämä periaatteet toimivat (ks. 1. Nefi 3:6–7). Kahden epäonnistuneen yrityksen jälkeenkin Nefi pysyi luottavaisena. Hän hiipi kaupunkiin ja kohti Labanin taloa, vaikka hänellä ei ollut kaikkia vastauksia. Hän huomasi: ”Henki johdatti minua edeltä käsin tietämättäni, mitä minun pitäisi tehdä.” Ja hän lisäsi erityisesti: ”Kuitenkin minä kuljin eteenpäin.” (1. Nefi 4:6–7, kursivointi lisätty.)
Nefi oli halukas yrittämään yhä uudelleen ja tekemään parhaansa. Hän osoitti uskoa siihen, että häntä autettaisiin. Hän kieltäytyi masentumasta. Koska hän toimi, luotti Herraan, oli kuuliainen ja käytti tahdonvapauttaan oikealla tavalla, hän sai johdatusta. Häntä innoitettiin askel askeleelta kohti onnistumista, ja hän sai, kuten hänen äitinsä sanoi, ”voimaa – – toteuttaa sen, mitä Herra käski” (1. Nefi 5:8, kursivointi lisätty).
Kuvitus Brian Call
Nefi tiesi, että häneltä vaadittiin luottamusta Jumalaan, uskon osoittamista ja toimimista niin, että hän voisi saada apua askel askeleelta. Hän ei nurissut eikä vaatinut täyttä selitystä. Mutta – huomatkaa erityisesti – hän ei odottanut passiivisesti apua. Hän toimi! Seuraamalla hengellistä lakia hän sai innoitusta ja hänelle annettiin voimaa toimia.
Luottakaa Jumalan tahtoon ja tapaan
Joskus emme huomaa vastauksia rukouksiin, koska olemme liian halukkaita saamaan vahvistuksen omille toivomuksillemme. Emme huomaa, että Herra haluaisi meidän tekevän jotakin muuta. Etsikää tarkoin Hänen tahtoaan.
Tunnustan, etten tiedä, miten muuten voi tehdä oikeita päätöksiä kuin vanhurskaudessa ja luottaen taivaalliseen Isään. Periaatteet eivät yksinkertaisesti toimi, jos tahdonvapautta käytetään tarkoituksellisesti vastoin Jumalan tahtoa. Jos emme ole tehneet parannusta jostakin synnistä, me jäämme oman onnemme nojaan ja kamppailemaan omin voimin. Me voimme pelastua tekemällä parannuksen.
Kun etsimme innoitusta voidaksemme tehdä päätöksiä, Herra antaa meille lempeitä kehotuksia. Ne vaativat meitä ajattelemaan, osoittamaan uskoa, tekemään työtä, joskus kamppailemaan ja toimimaan. Harvoin saamme ratkaisevan tärkeään asiaan tai monimutkaiseen ongelmaan koko vastausta yhdellä kertaa. Useammin vastaus tulee pala kerrallaan, ilman että näkisimme lopputulosta.
Olen säästänyt kaikkein tärkeimmän asian rukouksesta loppuun. Se on kiitollisuus! Meidän vilpittömät yrityksemme kiittää rakasta Isäämme tuovat ihmeellisiä rauhan, omanarvontunnon ja rakkauden tunteita.
Miksi on niin, että kaikkein köyhimmät näyttävät parhaiten osaavan kiittää Herraa? Guatemalan ylängöllä jäsenet tulevat hädin tuskin toimeen. Temppeliin meneminen vaatii suuria uhrauksia. Yksi käynti edellyttää vuoden valmisteluja. Kovaa työtä, uhrauksia rahan ja ruoan säästämiseksi, kehräämistä, värjäämistä ja kutomista uusien vaatteiden saamiseksi. Pitkä kävelymatka vuoristosta avojaloin, Isabeljärven ylitys, bussimatkat eikä paljonkaan ruokaa. Väsyneinä ja uupuneina he saapuvat temppeliin. He peseytyvät, kunnes loistavat puhtauttaan, pukeutuvat uusiin vaatteisiinsa ja astuvat Herran huoneeseen.
Valkoisiin puettuina he saavat Hengen opetusta, vastaanottavat toimituksia ja tekevät liittoja. Yksi vuoristolaisnainen sai tuntea syvästi temppeliendaumentin hengen ja tarkoituksen. Astuessaan selestiseen huoneeseen hän näki muita istumassa pää kunnioittavasti painettuna. Luottavaisesti hän polvistui huoneen sisäänkäynnin luo unohtaen muut huoneessa olijat. Hän painoi päänsä ja itki ja vuodatti kahdenkymmenen minuutin ajan sydäntään taivaalliselle Isälleen. Lopulta, asu kyynelten kastelemana, hän kohotti päänsä. Ymmärtäväinen temppelinemäntä kysyi: ”Voinko auttaa?” Hän vastasi: ”Voisitteko todellakin? Tämä on minun ongelmani: Olen yrittänyt kertoa taivaalliselle Isälleni kiitollisuudestani kaikista siunauksistani, mutta minusta tuntuu, etten ole saanut yhteyttä. Auttaisitteko minua kertomaan Hänelle, kuinka kiitollinen minä olen?”
Tämä neuvo rukouksesta on tosi. Olen kokeillut sitä perusteellisesti oman elämäni eri vaiheissa. Olen huomannut, että se, mikä joskus vaikuttaa läpipääsemättömältä esteeltä kommunikoinnille taivaallisen Isän kanssa, on jättiaskel, joka tulee ottaa luottaen.
Jos etsitte Hänen apuaan, varmistukaa siitä, että oma elämänne on puhdas, motiivinne kelvolliset ja että olette valmiit tekemään sen, mitä Hän pyytää – koska Hän varmasti vastaa rukouksiinne. Hän on rakastava Isänne. Te olette Hänen rakkaita lapsiaan. Hän rakastaa teitä täydellisesti ja haluaa auttaa teitä.