Parantaako Herra poikamme?

Ana Cremaschi Zañartu, Santiago, Chile

Kun poikamme oli nelivuotias, hän pyysi minua usein laulamaan laulun ”Mestari, myrsky on suuri” (MAP-lauluja, 59). Hänen pienet silmänsä loistivat kertosäkeen aikana, jossa Herra käskee tuulia ja aaltoja taipumaan. Hän esitti minulle kysymyksiä Jeesuksen voimasta. Minä vastasin, että Jeesus voi tehdä mitä tahansa vanhurskasta, koska Hänellä on kaikki valta. Vapahtaja oli poikamme sankari.

Mutta kun poikamme oli 13-vuotias, hän vajosi syvään masennukseen. Hänellä ei ollut enää mitään halua puhua tai edes syödä. Hän menetti kiinnostuksen aiempiin puuhiinsa, eikä hän etenkään halunnut osallistua perherukouksiin tai perheiltoihin. Hänellä ei tuntunut enää olevan kiinnostusta kirkkoon tai evankeliumiin.

Muu perheemme rukoili ja paastosi usein hänen puolestaan, ja samoin tekivät monet seurakuntamme ja vaarnamme veljet ja sisaret sekä monet ystävämme ja sukulaisemme. Ponnistuksemme tuntuivat samankaltaisilta kuin Alma vanhemman kokemus hänen rukoillessaan poikansa puolesta (ks. Moosia 27:14, 22–23).

Kun poikamme oli 13-vuotias, hän vajosi syvään masennukseen eikä enää halunnut osallistua perherukouksiin tai perheiltoihin.

Emme halunneet pakottaa poikaamme hyväksymään evankeliumia, joten sanoimme hänelle, ettei hänen tarvinnut osallistua perherukouksiimme eikä perheiltoihimme, mutta että haluaisimme hänen olevan niissä kanssamme. Kun noudatimme Vapahtajan sanoja rukoilla perheissämme Isää, että lapsemme olisivat siunattuja (ks. 3. Nefi 18:21), sekä perherukouksistamme että perheilloistamme tuli voimallisempia. Tunsimme kodissamme Hengen. Ja vaikka poikamme oli ääneti, hän oli paikalla.

Vähän kerrallaan seuraavien kahden vuoden kuluessa näimme, että rukouksillamme ja perheilloilla oli vaikutus poikaamme. Yhdessä perheillassa hän todisti Vapahtajasta ja kysyi sitten, voisiko hän valmistaa perheillan. Hän alkoi osallistua perherukouksiin ja käydä mielellään kirkossa. Hän koki voimallisen sydämenmuutoksen, joka tapahtui, kun hän tunsi Vapahtajan lunastavan rakkauden (ks. Alma 5:26). Herra oli parantavalla voimallaan todellakin pelastanut poikamme.

Hän alkoi olla jälleen kerran iloinen ja täynnä elämää, halusi auttaa muita ja osoittaa rakkautta. Hän kertoi minulle tietävänsä, että Vapahtaja oli parantanut hänet. Poikamme koettelemukset auttoivat häntä saamaan voimallisen todistuksen ja rakastamaan Vapahtajaa ja luottamaan Häneen entistä enemmän. Hän palveli Herraa lähetyssaarnaajana Buenos Airesin eteläisellä lähetyskentällä Argentiinassa. Palattuaan lähetystyöstä hän solmi temppeliavioliiton, ja hänellä ja hänen vaimollaan on ihana tytär.

Tiedän, että Vapahtajalla on voima parantaa, saada aikaan ihmeitä ja tehdä meidät onnellisiksi tässä elämässä ja tulevassa elämässä.