Kunnes taasen kohdataan
Kun-sanan voima
Kirjoittaja asuu Brittiläisessä Kolumbiassa Kanadassa.
Osasimme tarkata Herran käden kosketusta elämässämme, koska Hänen vaikutuksessaan ei ollut kyse siitä, josko sitä tapahtuisi, vaan milloin sitä tapahtuisi.
Mieheni sairastui yllättäen. Yhtenä aamuna hän oli leikkaamassa nurmikkoa, ja seuraavana hetkenä hän jo sairastuikin. Ja seuraavana päivänä hän oli letkujen varassa. Kun siirryimme ensiavusta kohti leikkaussalia, yksi lääkäreistä puhui heidän mahdollisuuksistaan pelastaa hänet käyttäen jos-sanaa.
Koska mieheni saama sairaus oli harvinainen, hänellä oli heikot mahdollisuudet selviytyä. En kyennyt uskomaan tapahtumien saamaa kohtalokasta käännettä. Minut valtasi epätoivo.
Onneksi Pierre selviytyi ensimmäisestä leikkauksesta, ja hänet siirrettiin hoitoon teho-osastolle. Edessä olisi pitkä tie, mutta hänen mahdollisuutensa paranivat tunti tunnilta. Ensimmäinen monista hoitajista puhui kanssani ensimmäisen leikkauksen jälkeisenä aamuna. Hän puhui siitä, kun Pierre selviytyisi hoidon seuraavaan vaiheeseen. Pysähdyin kuuntelemaan tuon sanan vaikutusta. Sanassa kun oli niin paljon enemmän toivoa kuin sanassa jos – siitä välittyi luottamusta, odotusta. Kiitin häntä tuon sanan valitsemisesta, ja hän hymyili tietävästi.
Pierre sai monia pappeuden siunauksia, jotka toivat suurta rohkaisua. Osasimme tarkata Herran käden kosketusta elämässämme, koska Hänen vaikutuksessaan ei ollut kyse siitä, josko sitä tapahtuisi, vaan milloin sitä tapahtuisi. Joka kerta kun Pierren terveys heikkeni vaarallisesti, muistutin häntä siunauksista ja siitä, että meidän piti osoittaa uskoamme Herraan. Se oli pyhä matka, ja jokainen päivä oli lahja.
Sanan kun tuoma toivo piti meidät myönteisinä. Kun sairautta oli kestänyt 18 päivää, tapahtui kuitenkin kauhea käänne. Seitsemännen leikkauksen aikana hänen lääkärinsä tulivat siihen tulokseen, että sairaus oli levinnyt liian laajalle. Hoitoryhmä ilmaisi kyynelsilmin surunsa kertoessaan minulle, ettei Pierre selviytyisi hengissä yön yli.
Sain olla iankaikkisen kumppanini vierellä, kun hän siirtyi verhon toiselle puolelle. Meitä siunattiin niin, että hänen ainoa elossa oleva lapsensa aiemmasta avioliitosta ehti soittamaan ja ilmaisemaan rakkautensa isäänsä kohtaan. Pierre kuoli rauhallisesti.
Viikkoja myöhemmin hänen haudallaan sain lohtua kohdasta Moosia 2:41: ”Tahdon teidän ajattelevan niiden siunattua ja onnellista tilaa, jotka pitävät Jumalan käskyt. Sillä katso, – – jos he pysyvät uskollisina loppuun asti, heidät otetaan vastaan taivaaseen, niin että he voivat siten asua Jumalan luona milloinkaan päättymättömässä onnen tilassa.” (Kursivointi lisätty.)
Pierre ja minä olemme aina olleet sitä mieltä, että jos-sana tuossa kohdassa olisi meidän kohdallamme kun. Me tiedämme, että pysymällä sitoutuneina liittoihimme me olisimme jälleen yhdessä – kysymys on vain siitä, milloin niin tapahtuisi. Me luotamme Herran suunnitelmaan, joka koskee iankaikkisia perheitä ja iankaikkista elämää. Sanan kun voima saa meidät jatkamaan eteenpäin.
Del Parsonin teos Hän on noussut