”Että me muistaisimme Hänet aina”, Liahona, kesäkuu 2023.
Että me muistaisimme Hänet aina
Todistan, että Pyhän Hengen pyhittävä voima siunaa meitä, kun nautimme sakramentin kelvollisesti ja pyrimme elämään Jeesuksen Kristuksen evankeliumin mukaan.
Valokuva Jerry Garns
Kun Vapahtaja ja kaksitoista apostolia olivat kokoontuneet viimeiselle aterialleen yhdessä, Jeesus sanoi heille: ”Olen halunnut syödä tämän pääsiäisaterian teidän kanssanne ennen kärsimystäni” (Luuk. 22:15).
Kahdestatoista apostolista yhdentoista kanssa Jeesus lähti pian Getsemanen puutarhaan ja otti kantaakseen maailman synnit. Lisäksi Hän kesti oikeudenkäynnin irvikuvan, ja Hänet pakotettiin kantamaan ristinsä Golgatalle. Mutta ennen suurta kärsimystään puutarhassa ja ristillä Vapahtaja valmisti opetuslapsiaan niihin yksilöllisiin haasteisiin ja vastoinkäymisiin, joita kukin heistä lopulta kohtaisi.
”Aterian aikana Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: ’Ottakaa ja syökää, tämä on minun ruumiini.’
Sitten hän otti maljan, kiitti Jumalaa, antoi heille ja sanoi: ’Juokaa tästä, te kaikki.
Tämä on minun vereni, liiton veri, joka kaikkien puolesta vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi.’” (Matt. 26:26–28.)
Sitten yhdessä viimeisistä opetuksistaan kuolevaisuudessa Hän selitti:
”Mutta minä sanon teille totuuden: teille on hyödyksi, että minä menen pois. Ellen mene, ei Puolustaja voi tulla luoksenne. Mutta mentyäni pois minä lähetän hänet luoksenne – –.
Kun Totuuden Henki tulee, hän johtaa teidät tuntemaan koko totuuden. Hän ei näet puhu omissa nimissään, vaan puhuu sen, minkä kuulee, ja ilmoittaa teille, mitä on tuleva.” (Joh. 16:7, 13.)
Viimeinen ateria, Simon Dewey
”Millainen siunaus!”
Äskettäisessä lähetysjohtajien seminaarissa sakramentin nauttimisen jälkeen presidentti Russell M. Nelson huomautti: ”Mieleeni on tullut ajatus, että tänään tekemäni liitto on paljon tärkeämpi kuin se sanoma, jonka olen valmistanut. Nauttiessani sakramentin tein liiton, että olisin halukas ottamaan päälleni Jeesuksen Kristuksen nimen ja että olen halukas noudattamaan Hänen käskyjään. Kuulen usein ilmaistavan, että me nautimme sakramentin uudistaaksemme kasteessa tehdyn liiton. Vaikka se on totta, se on paljon enemmän. Olen tehnyt uuden liiton. Te olette tehneet uuden liiton. – – Vastineeksi siitä [Herra] sanoo, [että] Hänen Henkensä on aina meidän kanssamme. Millainen siunaus!”1
Sakramenttirukouksissa pappeudenhaltijat pyytävät Isää ”siunaamaan ja pyhittämään” leivän ja veden, jotta voimme syödä ja juoda Hänen Poikansa ruumiin ja veren ”muistoksi”. Jokainen meistä todistaa, että olemme halukkaita ottamaan päällemme Hänen Poikansa nimen. Me toimimme tuon todistuksen mukaan ja vahvistamme sitä muistamalla Hänet aina ja pitämällä Hänen käskynsä. (Ks. OL 20:77, 79.)
Sakramenttitoimitus vaatii Herran myöhempien aikojen opetuslapsilta paljon enemmän kuin toistuvaa ja rutiininomaista osallistumista ja satunnaista sitoutumista.
Valokuva Robert Casey
”Me pohdimme itseksemme Jeesuksen Kristuksen sovitusta”, presidentti Nelson sanoi. ”Me mietiskelemme sitä, mikä merkitys on Hänen kärsimyksellään Getsemanessa ja ristiinnaulitsemisellaan Golgatalla. Sinä aikana jokaisen meistä tulee tutkia itseään (ks. 1. Kor. 11:28) ja muistella Herran kanssa solmimiamme liittoja. Silloin me pohdimme Jumalan pyhiä asioita.”2
Sakramentin vertauskuvien syöminen ja juominen ei tuo syntien anteeksiantoa. Mutta kun valmistaudumme rukoillen ja vilpittömästi ja osallistumme kelvollisina sakramenttitoimitukseen, me tarkastelemme tekojamme ja sydämemme haluja ja otamme vastaan Herran kutsun tehdä parannus (ks. Moos. 5:8). Kun uhraamme uhrin, jonka Hän vaatii – särkyneen sydämen ja murtuneen mielen (ks. 3. Nefi 9:20) – meille luvataan, että Hänen Henkensä voi olla aina meidän kanssamme. Ja kun Pyhän Hengen pyhittävä voima on jatkuvana kumppaninamme, me voimme saada ja aina säilyttää syntiemme anteeksiannon (ks. Moroni 6:4).
Pyhä vastuumme on omaksua pyhiä tottumuksia, jotka kutsuvat Herran Hengen olemaan kanssamme kaikkina aikoina – tottumuksia kuten liittojen kunnioittaminen, käskyjen noudattaminen, parannuksen tekeminen, anteeksiantaminen, pyhien kirjoitusten tutkiminen, muiden palveleminen ja Jumalan palveleminen kotona, kirkossa ja temppelissä.
Vapahtajan opetuslapset Mormonin kirjassa olivat esimerkkinä vielä eräästä pyhästä tottumuksesta: ”He rukoilivat sitä, mitä he eniten halusivat; ja he halusivat, että Pyhä Henki annettaisiin heille” (3. Nefi 19:9).
Meidän valomme, Dan Wilson
Avain muistamiseen
Muinaisten opetuslasten tavoin mekin voimme rukoilla vilpittömästi ja johdonmukaisesti Pyhää Henkeä ja Häneen liittyviä siunauksia. Vapahtaja on luvannut: ”Puolustaja, Pyhä Henki – – opettaa teille kaiken ja palauttaa mieleenne kaiken, mitä olen teille puhunut” (Joh. 14:26, korostus lisätty).
Mikä tärkeää, Pyhän Hengen kumppanuus auttaa meitä muistamaan Jeesuksen Kristuksen aina – Hänen uhrinsa, Hänen evankeliuminsa, Hänen meille antamansa lupaukset, Hänen rakkautensa meitä kohtaan ja liitot, jotka liittävät meidät Häneen ja yhteen Hänen kanssaan.
Presidentti Henry B. Eyring, toinen neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa, on opettanut:
”Avain muistamiseen, joka tuo ja säilyttää todistuksen, on Pyhän Hengen saaminen kumppaniksi. Juuri Pyhä Henki auttaa meitä näkemään, mitä Jumala on tehnyt hyväksemme. Juuri Pyhä Henki voi auttaa niitä, joita palvelemme, näkemään, mitä Jumala on tehnyt heidän hyväkseen. – –
Juuri Pyhä Henki todistaa, että Jeesus Kristus on taivaallisen Isän rakas Poika, Isän, joka rakastaa meitä ja haluaa meidän saavan iankaikkisen elämän Hänen luonaan perheinä.”3
Ja juuri Pyhä Henki auttaa meitä ponnistelemaan hengellisesti eteenpäin synkkenevässä maailmassa. Tänä virusten ja rokotteiden aikakautena fyysinen sairaus ei ole ainoa uhkamme.
”Hengelliset taudit leviävät epidemioiden tavoin kautta maailman. Emme pysty hillitsemään niitä. Mutta me voimme estää nuoriamme [ja itseämme] sairastumasta niihin”, opetti presidentti Boyd K. Packer (1924–2015), kahdentoista apostolin koorumin presidentti.
Hän lisäsi, että lisääntynyt tieto ja todistus evankeliumista sekä Pyhän Hengen kumppanuus ovat kuin rokote, joka voi suojata meidät jumalattomuutta ja petosta vastaan.
”[Englanninkielisen] sanan rokottaa, inoculate, osa in tarkoittaa ’olla sisimmässä’ ja oculate tarkoittaa ’silmää nähdä’”, presidentti Packer sanoi. ”Me panemme sisimpäämme silmän – Pyhän Hengen sanomattoman suuren lahjan [ks. OL 121:26].”4
Tuo silmä ohjaa, johtaa, lohduttaa ja suojelee meitä. Niiden myöhempien aikojen pyhien kohdalla, jotka ovat saaneet Pyhän Hengen lahjan, Hengen johdatus voi olla ja sen tulee olla jatkuvaa eikä harvinainen tapahtuma. Lupaus Herran liittokansalle on kuitenkin se, että Hänen Henkensä ”olisi aina” meidän kanssamme (OL 20:77, korostus lisätty).
Luvattuja siunauksia
Se, että muistamme, mitä Herra on tehnyt meidän hyväksemme, että osallistumme sakramenttitoimitukseen ja että Hänen Henkensä on aina meidän kanssamme, ovat todella suurenmoisia siunauksia. Todistan, että luvattuja siunauksia virtaa elämäämme, kun valmistaudumme sakramenttiin ja nautimme sen kelvollisesti joka viikko ja vahvistamme siten liittoyhteyttämme Vapahtajaan.