Julkaistaan vain sähköisenä
Varjelusta kivivyöryssä
Kirjoittaja asuu Washingtonissa Yhdysvalloissa.
Kun automme eteni hallitsemattomasti kohti jyrkänteen suojakaidetta, Henki siunasi minua odottamattomalla kehotuksella.
Olin käymässä Yellowstonen kansallispuistossa tyttäreni ja hänen perheensä kanssa, ja olimme viettäneet päivän nähtävyyksiä katsellen. Päivä oli ollut sateinen, mutta emme olleet antaneet sen lannistaa meitä. Tyttäreni oli ajanut suurimman osan päivästä, mutta illan päätteeksi tunsin innoitusta, että minun pitäisi olla se, joka ajaa meidät takaisin majapaikkaamme.
Minulle ei ollut selvää, miksi juuri minun piti ajaa, mutta pyrin aina noudattamaan Pyhän Hengen kehotuksia, kun minusta tuntuu siltä. Kuten Joseph Smith opetti: ”Varokaa vaimentamasta hiljaista ääntä; se kertoo [teille], mitä tehdä ja minne mennä.”1
Oli tullut pimeä ja satoi rankasti. Yhtäkkiä automme eteen ilmaantui jotakin. En ollut varma, mitä se oli, mutta se oli lähellä. Tiesin, että osuisimme siihen. Tajusin, että osa kukkulanrinteestä oli sortunut ja pudonnut tiellemme. Yritin mahdollisimman nopeasti kiertää ison kivenlohkareen, mutta se oli liian lähellä, ja osuimme siihen.
Auton vauhti työnsi meidät lohkareen päälle, mikä sai auton kallistumaan ja jäämään kahden pyörän varaan. Yritin pysäyttää auton, mutta kaasupoljin oli juuttunut. Etenimme edelleen kuin raketti, joka syöksyy tietä pitkin kahdella pyörällä. Sillä hetkellä käsitin, että olimme menossa kohti suojakaidetta kalliojyrkänteellä, joka johti alas Yellowstonejokeen. Olin menettänyt auton hallinnan ja tiesin, mitä kaiteen toisella puolella odotti, jos menisimme sen yli.
Sinä hetkenä pidin hiljaisen rukouksen: ”Isä, autathan minua pelastamaan perheeni!” Yhtäkkiä Pyhä Henki kehotti minua sammuttamaan auton moottorin. Sitä varten minun olisi irrotettava toinen käsi ohjauspyörästä, mutta tarvitsin auton ohjaamiseen molemmat käteni. Ajattelin: ”En voi päästää irti.” Tunsin Pyhän Hengen lohduttavan kuiskauksen: ”Kyllä se onnistuu. Minä autan sinua. Sammuta moottori.” Kurkotin käteni kohti virtalukkoa ja vedin avaimen pois. Kun auton vauhti alkoi hidastua, pystyin jälleen ohjaamaan sitä, joten pysyimme tiellä.
Tiedän, että Pyhän Hengen kehotus sai minut sammuttamaan moottorin. Oli kuin enkelit olisivat pitäneet tiukasti kiinni ohjauspyörästä, jotta voisin irrottaa käteni siitä ja sammuttaa moottorin. Tiedän, että taivaallinen Isä ja Pyhä Henki auttoivat minua sinä iltana. Olen hyvin kiitollinen evankeliumista elämässäni. Sen ansiosta voin olla valmis vastaanottamaan kehotuksia, jotka johdattivat meidät turvaan.