Luku 23
Ammon, erinomainen palvelija
Moosian neljä poikaa lähtivät Sarahemlasta opettamaan evankeliumia lamanilaisille. Jokainen heistä meni eri kaupunkiin.
Ammon meni Ismaelin maahan. Kun hän saapui sinne, lamanilaiset sitoivat hänet ja veivät hänet kuninkaansa Lamonin luokse.
Ammon sanoi kuningas Lamonille, että hän halusi asua lamanilaisten keskuudessa. Se oli Lamonille mieleen, ja hän käski miestensä irrottaa Ammonin köydet.
Ammon sanoi, että hän halusi päästä kuninkaan palvelijaksi. Kuningas lähetti hänet vartioimaan katraitaan.
Eräänä päivänä, kun Ammon ja jotkut muut palvelijat olivat viemässä katraita juottopaikalle, lamanilaisrosvot ajoivat eläimet hajalleen ja yrittivät varastaa niitä.
Ammonin mukana olevat palvelijat olivat peloissaan. Kuningas Lamoni oli surmannut toiset palvelijat, jotka olivat menettäneet eläimiä näille rosvoille.
Ammon tiesi, että siinä oli hänen tilaisuutensa käyttää Herran voimaa saadakseen lamanilaisten luottamuksen puolelleen. Sitten he kuuntelisivat hänen opetustaan.
Ammon kertoi muille palvelijoille, että jos he kokoaisivat hajalleen ajetut eläimet, kuningas ei surmaisi heitä.
Ammon ja muut palvelijat löysivät eläimet nopeasti ja ajoivat ne takaisin juottopaikalle.
Lamanilaisrosvot palasivat. Ammon käski muita palvelijoita vartioimaan katraita sillä aikaa, kun hän taistelisi rosvojen kanssa.
Lamanilaisrosvot eivät pelänneet Ammonia vaan ajattelivat, että hänet olisi helppo tappaa.
Jumalan voima oli Ammonin kanssa. Ammon linkosi rosvoja kivillä, niin että muutama sai surmansa, mistä loput rosvoista tulivat hyvin vihaisiksi.
He yrittivät surmata Ammonin nuijillaan, mutta aina kun joku rosvo nosti nuijansa iskeäkseen Ammonia, Ammon löi rosvon käsivarren poikki. Rosvot pakenivat peloissaan.
Palvelijat veivät katkaistut käsivarret kuningas Lamonille ja kertoivat, mitä Ammon oli tehnyt.
Kuningas hämmästyi Ammonin suurta voimaa. Hän halusi nähdä Ammonin, mutta pelkäsi, koska hän luuli, että Ammon oli Suuri Henki.
Kun Ammon meni kuningas Lamonin luokse, kuningas ei tiennyt, mitä sanoa. Hän ei puhunut tuntiin.
Pyhä Henki auttoi Ammonia tietämään, mitä kuningas ajatteli. Ammon selitti, ettei hän ollut Suuri Henki. Hän oli ihminen.
Kuningas tarjosi Ammonille, mitä hän vain halusi, jos Ammon kertoisi, millä voimalla hän oli voittanut rosvot ja kuinka hän tiesi kuninkaan ajatukset.
Ammon sanoi, ettei hän halunnut muuta kuin että kuningas Lamoni uskoo, mitä hän sanoisi. Kuningas sanoi, että hän uskoisi kaiken, mitä Ammon sanoisi hänelle.
Ammon kysyi kuningas Lamonilta, uskoiko tämä Jumalaan. Kuningas sanoi, että hän uskoo Suureen Henkeen.
Ammon sanoi, että Suuri Henki on Jumala, että Hän on luonut kaiken taivaassa ja maan päällä ja että Hän tuntee ihmisten ajatukset.
Ammon sanoi, että ihmiset on luotu Jumalan kuvaksi. Ammon sanoi myös, että Jumala oli kutsunut hänet opettamaan evankeliumia Lamonille ja hänen kansalleen.
Pyhien kirjoitusten avulla Ammon opetti kuningas Lamonille luomisesta, Aadamista ja Jeesuksesta Kristuksesta.
Kuningas Lamoni uskoi Ammonia ja rukoili, että hän saisi anteeksi syntinsä. Sitten hän kaatui maahan ja vaikutti kuolleelta.
Palvelijat kantoivat kuninkaan hänen vaimonsa luokse ja laskivat hänet vuoteelle. Kahden päivän kuluttua palvelijat ajattelivat hänen kuolleen ja päättivät haudata hänet.
Kuningatar ei uskonut, että hänen miehensä oli kuollut. Kuullessaan Ammonin suuresta voimasta hän pyysi Ammonia auttamaan kuningasta.
Ammon tiesi, että Lamoni oli Jumalan voiman vallassa. Hän sanoi kuningattarelle, että Lamoni heräisi seuraavana päivänä.
Kuningatar pysyi Lamonin vierellä koko yön. Seuraavana päivänä Lamoni nousi ylös ja sanoi nähneensä Jeesuksen Kristuksen. Kuningas ja kuningatar tulivat täyteen Pyhää Henkeä.
Lamoni opetti kansalleen Jumalasta ja Jeesuksesta Kristuksesta. Ne, jotka uskoivat, tekivät parannuksen synneistään, ja heidät kastettiin.