ajatuksia-kuvake

Mielessä pidettäviä ajatuksia

Vanhan testamentin runollisten kirjojen lukeminen

Vanhan testamentin kirjoissa, jotka ovat ennen Jobin kirjaa, on enimmäkseen kerrontaa – narratiivisia kertomuksia, joissa kuvaillaan historiallisia tapahtumia hengellisestä näkökulmasta. Nooa rakensi arkin, Mooses vapautti Israelin, Hanna rukoili saavansa pojan ja niin edelleen. Jobin kirjasta alkaen huomaamme, että kirjoitustyyli on erilainen, kun Vanhan testamentin kirjoittajat alkoivat käyttää runollista kieltä ilmaisemaan syviä tuntemuksia tai mahtavia profetioita ikimuistoisin tavoin.

Olemme jo nähneet muutamia esimerkkejä runoudesta, jota on ripoteltu eri puolille Vanhan testamentin historiallisia kirjoja. Jobin kirjasta lähtien näemme sitä paljon enemmän. Jobin kirja, Psalmit ja Sananlaskut ovat miltei kokonaan runoutta, kuten ovat osittain myös Jesajan, Jeremian ja Aamoksen kaltaisten profeettojen kirjoitukset. Koska runollisten kirjojen lukeminen on erilaista kuin kertomuksen lukeminen, sen ymmärtäminen vaatii usein toisenlaisen lähestymistavan. Tässä on muutamia ajatuksia, jotka voisivat tehdä Vanhan testamentin runollisten kirjojen lukemisestasi merkityksellisempää.

Tutustu heprealaiseen runouteen

Ensiksi sinun voi olla hyvä pitää mielessä, että heprealainen runous Vanhassa testamentissa ei perustu loppusointuihin, kuten jotkin muut runouden lajit. Ja vaikka rytmi, sanaleikit ja äänteiden toisto ovat tavallisia ominaisuuksia muinaisessa heprealaisessa runoudessa, nämä piirteet yleensä katoavat kääntämisen yhteydessä. Yksi piirre, jonka kuitenkin huomaat, on ajatusten ja mielikuvien toistaminen, josta käytetään toisinaan nimitystä ”parallelismi”. Tämä Jesajan jae sisältää yksinkertaisen esimerkin:

• Herää, Siion, herää, pukeudu voimaasi,

• pue yllesi loistavat vaatteet, pyhä kaupunki, Jerusalem! (Jes. 52:1.)

Psalmissa 29 on monia rinnakkaisia säkeitä – tässä on yksi esimerkki:

• Herran ääni on voimallinen,

• Herran ääni on mahtava (Ps. 29:4).

Tässä puolestaan on esimerkki siitä, miten tieto siitä, että toinen säe on ensimmäisen kanssa rinnakkainen, helpottaa kohdan ymmärtämistä:

• Minä tein hampaat joutilaiksi kaikissa kaupungeissanne

• ja vein leivän kaikista asuinpaikoistanne (Aam. 4:6).

Näissä esimerkeissä yksi ajatus toistetaan hieman toisenlaisena. Tämä menetelmä voi tähdentää toistettavaa ajatusta ja samalla ilmausten eroja hyödyntämällä kuvailla sitä täydemmin tai kehitellä sitä.

Toisissa tapauksissa kahdessa rinnakkaisessa ilmauksessa käytetään samanlaista kieltä välittämään vastakkaisia ajatuksia, kuten tässä esimerkissä:

• Sävyisä vastaus taltuttaa kiukun,

• loukkaava sana nostaa vihan (Sananl. 15:1).

Tämä parallelismi ei ole syntynyt sattumalta. Kirjoittajat loivat sen tietoisesti. Sen avulla he pystyivät ilmaisemaan hengellisiä tuntemuksia tai totuuksia tavalla, joka tuntui heistä sekä voimalliselta että kauniilta. Kun siis huomaat Vanhan testamentin kirjoituksissa parallelismia, kysy itseltäsi, kuinka se auttaa sinua ymmärtämään kirjoittajan sanoman. Esimerkiksi mitä Jesaja on mahtanut yrittää sanoa yhdistämällä ”voiman” ja ”loistavat vaatteet” sekä ”Siionin” ja ”Jerusalemin” (ks. Jes. 52:1)? Mitä voimme päätellä ilmauksesta ”sävyisä vastaus”, jos tiedämme, että ”loukkaava sana” on sen vastakohta (Sananl. 15:1)?

mies kirjoittamassa kirjakääröön

Hän virvoittaa minun sieluni, Walter Rane

Heprealaisesta runoudesta uusi ystävä

Voi olla hyödyllistä verrata runouden lukemista uuden henkilön tapaamiseen. Voisit esimerkiksi verrata Vanhan testamentin runouden lukemista siihen, että tapaat jonkun, joka on kaukaisesta maasta ja vieraasta kulttuurista ja joka ei puhu samaa kieltä kuin me – ja joka sattuu olemaan yli 2 000 vuotta vanha. Tämä henkilö sanoo kenties sellaista, mitä emme aluksi ymmärrä, mutta se ei tarkoita, ettei hänellä olisi mitään meille arvokasta kerrottavaa. Kun osoitamme hieman kärsivällisyyttä ja myötätuntoa, uudesta tuttavuudestamme voi lopulta tulla rakas ystävä. Meidän pitää vain viettää aikaa yhdessä yrittäen nähdä asioita hänen näkökulmastaan. Saatamme jopa huomata, että sydämessämme me itse asiassa ymmärrämme toisiamme varsin hyvin.

Kun siis ensimmäistä kertaa luet esimerkiksi jotakin Jesajan kohtaa, niin pidä sitä ensimmäisenä tutustumisena uuteen tuttavaan. Kysy itseltäsi: ”Mikä on saamani yleisvaikutelma?” Mitä kohta saa sinut tuntemaan – vaikka et ymmärtäisikään joka sanaa? Lue se sitten uudelleen, useita kertoja, mikäli mahdollista. Jotkut huomaavat lisää merkitystä lukemalla kohtia ääneen. Huomaa tiettyjä sanoja, joita Jesaja valitsi, etenkin sanoja, jotka maalaavat mieleesi kuvan. Mitä nuo kuvat saavat sinut tuntemaan? Mitä nämä kuvailmaukset kertovat siitä, miltä Jesajasta tuntui? Mitä enemmän tutkit näitä Vanhan testamentin runoilijoiden sanoja, sitä paremmin huomaat, että he valitsivat tietoisesti sanansa ja menetelmänsä ilmaisemaan syvää hengellistä sanomaa.

Runot voivat olla suurenmoisia ystäviä, koska ne auttavat meitä ymmärtämään tunteitamme ja kokemuksiamme. Vanhan testamentin runot ovat erityisen kallisarvoisia, koska ne auttavat meitä ymmärtämään tärkeimpiä tuntemuksiamme ja kokemuksiamme – niitä, jotka liittyvät suhteeseemme Jumalan kanssa.

Kun tutkit Vanhan testamentin runollisia kirjoja, muista, että pyhien kirjoitusten tutkiminen on arvokkainta silloin kun se ohjaa meitä kohti Jeesusta Kristusta. Etsi vertauskuvia, kuvakieltä ja totuuksia, jotka vahvistavat uskoasi Häneen. Kuuntele tutkiessasi Pyhän Hengen antamia kehotuksia.

Viisauskirjallisuus

Yhtä Vanhan testamentin runouden luokkaa tutkijat nimittävät ”viisauskirjallisuudeksi”. Tähän luokkaan kuuluvat Jobin kirja, Sananlaskujen kirja ja Saarnaajan kirja. Kun psalmeissa ilmaistaan ylistyksen, suremisen ja jumalanpalveluksen tunteita, viisauskirjallisuus keskittyy ajattomiin neuvoihin tai syvällisiin, filosofisiin kysymyksiin. Esimerkiksi Jobin kirja tutkii Jumalan oikeudenmukaisuutta ja inhimillisen kärsimyksen syitä. Sananlaskujen kirjassa annetaan neuvoja siihen, kuinka voi elää hyvin, kuten viisaita sanontoja, joita on kerätty ja jotka ovat periytyneet aiemmilta sukupolvilta. Saarnaajan kirjassa kyseenalaistetaan itse elämän tarkoitus – kun kaikki vaikuttaa katoavalta ja sattumanvaraiselta, mistä löydämme todellisen merkityksen? Voisit ajatella, että viisauskirjallisuus on pohdiskelevaa keskustelua innoitettujen opastajien kanssa, jotka haluavat kertoa havaintoja Jumalasta ja Hänen luomastaan maailmasta – ja kenties auttaa sinua ymmärtämään näitä asioita hieman aiempaa paremmin.