24.–30. heinäkuuta

Apostolien teot 16–21

”Jumala oli kutsunut meidät julistamaan evankeliumia”

Ennen kuin katsot tätä opetusehdotusta, lue rukoillen luvut Ap. t. 16–21 pitäen mielessäsi luokkasi jäsenet. Seuraavat ideat voivat täydentää innoitusta, jota saat Hengeltä.

Innosta kertomaan

Voisit kehottaa luokan jäseniä mainitsemaan luvuista Ap. t. 16–21 jonkin kohdan, joka muistutti heitä tilanteesta, jolloin he ovat kertoneet evankeliumista.

Opeta oppia

Apostolien teot 16–21

Me Vapahtajan kirkon jäsenet todistamme Hänestä ja kerromme Hänen evankeliumistaan.

• Yksi merkittävä sanoma luvuissa Ap. t. 16–21 on Pyhän Hengen merkitys evankeliumista kertomisessa. Esimerkiksi luokan jäsenet voisivat lukea, kuinka Pyhä Henki auttoi Paavalia ja Silasta jakeissa Ap. t. 16:6–15. Miksi me tarvitsemme Pyhää Henkeä, kun kerromme evankeliumista muille? (Ks. 2. Nefi 33:1; OL 33:8–10; 42:14; 100:5–8.) Kenties luokan jäsenet voisivat kertoa kokemuksia siitä, kun Pyhä Henki on ohjannut heidän pyrkimyksiään kertoa evankeliumista.

• Kuinka Paavalin kokemukset voivat auttaa luokkasi jäseniä olemaan rohkeita, kun he tuntevat innoitusta lausua todistuksensa? Voisit pyytää jokaista luokan jäsentä tarkastelemaan yhtä seuraavista kertomuksista: Ap. t. 16:16–34; 17:16–34; 18:1–11. Pyydä heitä kertomaan, mitä todisteita he löytävät Paavalin rohkeudesta ja pelottomuudesta. Mitä sellaisia totuuksia Paavali opetti (ja ymmärsi), jotka antoivat hänelle varmuutta hänen sanomaansa? Miksi me toisinaan epäröimme kertoa evankeliumista ja kuinka Vapahtaja auttaa meitä? Kannusta luokan jäseniä miettimään, millä yhdellä tavalla he voivat noudattaa Paavalin esimerkkiä ja lausua useammin todistuksensa Kristuksesta (videosta ”I’ll Go Where You Want Me to Go” [Käyn minne vain tahdot Sä] [churchofjesuschrist.org] voi olla apua).

Ap. t. 17:16–34

Me olemme Jumalan sukua.

• Areiopagilla Paavali opetti taivaallisesta Isästä ryhmälle ihmisiä, jotka eivät tienneet paljoakaan siitä, millainen Jumala todella on. Luokan jäsenet voisivat perehtyä näihin opetuksiin lukemalla Ap. t. 17:24–31 ja kirjoittamalla taululle totuuksia, joita he löytävät taivaallisesta Isästä, suhteestamme Häneen ja suhteestamme toisiimme. He voisivat sitten kertoa kokemuksista, joissa he ovat tunteneet, että Paavalin sanat ”Jumala ei – – ole kaukana yhdestäkään meistä” (jae 27) ovat totta.

• Kun tutkitte näitä jakeita yhdessä, voisitte keskustella jakeessa 29 opetetusta totuudesta: Me ”olemme Jumalan sukua”. Voisit kirjoittaa taululle Koska me olemme Jumalan lapsia,… ja Ellemme tietäisi olevamme Jumalan lapsia,… Kehota luokan jäseniä ehdottamaan tapoja täydentää nämä virkkeet. Esimerkiksi mitä se seikka, että me olemme Jumalan lapsia, opettaa meille itsestämme ja siitä, miten meidän tulee kohdella toisiamme? Millä tavoin elämämme olisi erilaista, ellemme tietäisi todellisesta suhteestamme Jumalaan? Millä tavoin presidentti Dallin H. Oaksin lausunto kohdassa ”Lisäaineistoa” täydentää tätä keskustelua?

  

  Jokainen meistä on Jumalan lapsi.

Lisäaineistoa

Me olemme kaikki Jumalan lapsia.

Asiakirjassa ”Perhe – julistus maailmalle” on iankaikkisia totuuksia suhteestamme Jumalaan: ”Kaikki ihmiset – miehet ja naiset – on luotu Jumalan kuvaksi. Jokainen heistä on taivaallisten vanhempien rakas henkipoika tai -tytär, ja sellaisena jokaisella on jumalallinen luonne ja päämäärä.” (churchofjesuschrist.org.)

Presidentti Dallin H. Oaks on puhunut siitä, miten tärkeää meidän on nähdä itsemme ennen kaikkea Jumalan hengellisinä lapsina:

”Olkaa varovaisia siinä, kuinka luonnehditte itseänne. Älkää luonnehtiko tai määritelkö itseänne jonkin väliaikaisen ominaisuuden mukaan. Se ainoa ominaisuus, jonka pitäisi luonnehtia meitä, on, että me olemme Jumalan poikia ja tyttäriä. Se seikka nousee kaikkien muiden ominaisuuksien, myös etnisen taustan, ammatin, fyysisten ominaisuuksien, kunnianosoitusten ja jopa uskonnollisen yhteisön jäsenyyden, yläpuolelle. – –

Meillä on tahdonvapautemme, ja me voimme valita minkä tahansa ominaisuuden määrittelemään itseämme. Mutta meidän pitää tietää, että kun me päätämme määritellä itsemme tai esittäytyä sellaisen ominaisuuden perusteella, joka on väliaikainen tai tyhjänpäiväinen iankaikkisuuden näkökulmasta katsottuna, niin me vähättelemme sitä, mikä on meissä tärkeintä, ja korostamme liikaa sitä, mikä on suhteellisen yhdentekevää. Se voi johtaa meidät väärälle polulle ja estää iankaikkisen edistymisemme.” (”Be Wise”, Brigham Youngin yliopiston Idahon kampuksen hartaustilaisuus, 7. marraskuuta 2006, byui.edu.)

Näin kehitymme opettamisessa

Kehota nuoria osallistumaan oppiaiheeseesi. Jos opetat nuoria, muista, että he pystyvät usein ymmärtämään, mitä heidän ikätoverinsa ovat kokemassa. Kun nuori lausuu todistuksensa tai opettaa oppia, se voi koskettaa muita nuoria tavalla, johon sinä et pysty. Anna nuorille mahdollisuuksia opettaa toisiaan. (Ks. Opettaminen Vapahtajan tavalla, s. 28.)