Saara ja Iisak, Scott Snow

14.–20. helmikuuta

1. Mooses 18–23

”Onko Herralle mikään mahdotonta?”

Kun valmistaudut opettamaan, pidä mielessä, että monilla luokan jäsenillä on saattanut olla omia merkityksellisiä kokemuksia lukiessaan lukuja 1. Moos. 18–23. Mitä voit tehdä kannustaaksesi heitä kertomaan näistä kokemuksista ja oivalluksista? Voisit antaa niiden oivallusten vaikuttaa luokassa käytävään keskusteluun.

Kirjoita muistiin saamiasi vaikutelmia

Innosta kertomaan

Koetuksistamme ja koettelemuksistamme tulee usein ratkaisevia hetkiä elämässämme. Luvuissa 1. Moos. 18–23 kuvaillaan useita sellaisia hetkiä Abrahamin ja Lootin elämässä. Luokan jäsenet voisivat lukea jonkin jakeen, jonka he huomasivat henkilökohtaisen opiskelun aikana tällä viikolla ja jossa kuvataan mahdollisesti Abrahamille ratkaisevaa hetkeä. He voisivat sitten kertoa, mitä he ovat oppineet sen pohjalta.

Opeta oppia

1. Moos. 18:9–14; 21:1–7

Herra täyttää lupauksensa omana aikanaan.

• Näiden jakeiden kertomus voi innoittaa luokan jäseniä, jotka miettivät, täyttyvätkö Jumalan heille antamat lupaukset. Voisi olla hyödyllistä aloittaa keskustelu pyytämällä luokan jäseniä kertaamaan jonkun muun luokan jäsenen kanssa kertomus Jumalan Abrahamille ja Saaralle antamista lupauksista jakeissa 1. Moos. 17:4, 15–22; 18:9–14 ja niiden lupausten täyttymisestä jakeissa 1. Moos. 21:1–7. Mikä näissä jakeissa kiinnittää luokan jäsenten huomion? Mitä Abrahamin ja Saaran kokemuksen innoittamia totuuksia voisimme kertoa ystävälle, joka on menettämässä toivon siitä, että Jumala täyttäisi antamansa lupaukset? Mitä muita pyhien kirjoitusten kohtia tai omakohtaisia kokemuksia voisimme kertoa? (Ks. esim. Room. 8:28; Hepr. 11; Morm. 9:19–21; OL 88:64.) Mitä kokemuksia luokan jäsenet voisivat kertoa siitä, kuinka Jumalan lupaukset ovat täyttyneet heidän elämässään? Kuinka voimme säilyttää uskomme, kun luvattuja siunauksia ei kenties saadakaan tässä elämässä? (Ks. Hepr. 11:8–13.)

1. Moos. 19:15–26

Jeesuksen Kristuksen opetuslapsina meidän tulee paeta jumalattomuutta eikä katsoa taaksepäin.

• Mitä asioita tunnet luokan jäsenten voivan oppia kertomuksesta, jossa Lootin perhe pakenee Sodomasta ja Gomorrasta? Yhtä mahdollista opetusta ehdotetaan vanhin Jeffrey R. Hollandin lainauksessa kohdassa ”Lisäaineistoa”. Voisit lukea sen luokalle esitettyäsi yhteenvedon jakeissa 1. Moos. 19:15–26 kuvatuista tapahtumista. Millä tavoin tai missä tilanteissa me toisinaan ”katsomme taaksemme” (ks. jae 26), kun meidän pitäisi katsoa eteenpäin osoittaen uskoa Vapahtajaan? Kenties luokan jäsenet voisivat kertoa kokemuksista, jotka havainnollistavat sitä, miten tärkeää on olla katsomatta taakse. Millä tavoin Luuk. 9:62 täydentää ymmärrystämme tästä ajatuksesta?

  

  Pako Sodomasta ja Gomorrasta, Julius Schnorr von Carolsfeld

1. Moos. 22:1–14

Abrahamin aulius uhrata Iisak on vertauskuvana Jumalasta ja Hänen Pojastaan.

• Kertomus siitä, kuinka Abraham oli valmis uhraamaan poikansa uhrina, voi opettaa meille, kuinka taivaallinen Isä on uhrannut Poikansa. Yksi tapa tutkia tätä kertomusta on se, että annat puolelle luokasta tehtävän pohtia jakeita 1. Moos. 22:1–14 Abrahamin ja Isän Jumalan näkökulmasta, kun taas toinen puoli luokasta pohtii tätä kertomusta Iisakin ja Jeesuksen Kristuksen näkökulmasta. Pyydä luokan jäseniä kertomaan, mitä oivalluksia he saavat. Erityisesti mitä sellaista luokan jäsenet oppivat, mikä syventää heidän kiitollisuuttaan taivaallista Isää ja Jeesusta Kristusta kohtaan? Tämän keskustelun aikana voisit näyttää kuvan Abraham vie Iisakin uhrattavaksi (Evankeliumiaiheinen kuvakirja, nro 9) tai videon ”Akeda (Sitominen)” (churchofjesuschrist.org).

Lisäaineistoa

”Usko tähtää aina tulevaisuuteen.”

Vanhin Jeffrey R. Holland on opettanut:

”On mahdollista, että Lootin vaimo katsoi taakseen tuntien kaunaa Herraa kohtaan siitä, mitä Herra pyysi häntä jättämään taakseen. – – Kyse ei ole siis vain siitä, että Lootin vaimo katsoi taakseen. Hän katsoi taakseen kaivaten. Lyhyesti sanottuna hänen kiintymyksensä menneeseen oli voimakkaampi kuin hänen luottamuksensa tulevaisuuteen. – –

Pyydän hartaasti, ettette haudo nyt jo mennyttä aikaa ettekä haikaile turhaan eilisiä, niin hyviä kuin nuo eiliset ovat ehkä saattaneetkin olla. Menneisyydestä on määrä oppia mutta siellä ei pidä elää. Katsomme taakse saadaksemme itsellemme kokemusten hehkuvan hiilloksen mutta emme niiden tuhkaa. Ja kun olemme oppineet, mitä meidän on tarpeen oppia, ja ottaneet mukaamme parhaan siitä, mitä olemme kokeneet, sen jälkeen katsomme eteenpäin ja muistamme, että usko tähtää aina tulevaisuuteen. – –

– – [Lootin vaimolla ei] ollut uskoa. Hän epäili Herran kykyä antaa hänelle jotakin parempaa kuin hänellä jo oli. Ilmeisesti hän ajatteli, ettei mikään edessä oleva voisi mitenkään olla niin hyvää kuin se, mitä hän oli jättämässä taakseen. – –

Sellainen rypeminen menneessä elämässä, erheet mukaan lukien, ei kerta kaikkiaan ole oikein! Se ei ole Jeesuksen Kristuksen evankeliumia.” (”Paras on vielä edessäpäin”, Liahona, tammikuu 2010, s. 17–18, 20–21.)

Näin kehitymme opettamisessa

Lupaa siunauksia. Kun kutsut niitä, joita opetat, toimimaan oppimansa pohjalta, todista myös siunauksista, joita Jumala on luvannut niille, jotka tekevät niin. (Ks. myös Opettaminen Vapahtajan tavalla, s. 35.)