”21.–27. maaliskuuta. 2. Mooses 1–6: ’Olen muistanut lupaukseni’”, Tule ja seuraa minua – pyhäkoulu: Vanha testamentti 2022, 2021
”21.–27. maaliskuuta. 2. Mooses 1–6”, Tule ja seuraa minua – pyhäkoulu: 2022
21.–27. maaliskuuta
2. Mooses 1–6
”Olen muistanut lupaukseni”
Kun luet lukuja 2. Moos. 1–6, ajattele opettamiasi ihmisiä. Mitkä näiden lukujen totuudet ovat todennäköisesti heille merkityksellisiä? Kuinka aiot auttaa heitä löytämään nämä totuudet?
Kirjoita muistiin saamiasi vaikutelmia
Innosta kertomaan
Yksi idea siihen, kuinka kannustaa luokan jäseniä kertomaan, mitä he oppivat, on kirjoittaa taululle tällainen kysymys: Mitä sellaista huomasit lukiessasi lukuja 2. Moos. 1–6, mitä et ollut huomannut aiemmin? Pyydä luokan jäseniä kertomaan vastauksensa.
Opeta oppia
Jeesus Kristus on meidän Pelastajamme.
-
Vaikka Vapahtajaa ei mainita nimeltä luvuissa 2. Moos. 1–2, tämä kertomus voi auttaa luokan jäseniä vahvistamaan uskoa Hänen tehtäväänsä pelastaa meidät orjuudesta. Luokan jäsenet voisivat löytää luvuista 2. Moos. 1–2 sanoja ja ilmauksia, jotka kuvailevat israelilaisten kohtaamia vaikeuksia. Kuinka nämä kuvaukset ovat samanlaisia kuin hengellinen orjuus tai muut kohtaamamme vaikeudet? Kuinka israelilaiset etsivät vapautusta, ja kuinka Jumala vastasi heille? (Ks. myös 2. Moos. 2:23–25; 3:7–8.) Kuinka me turvaudumme Jumalan voimaan, kun tarvitsemme vapautusta? Kuinka Jumala vastaa avunpyyntöihimme? Luokan jäsenet voisivat etsiä lisänäkemystä presidentti Russell M. Nelsonin puheesta ”Kuinka ammennamme elämäämme Jeesuksen Kristuksen voimaa” (Liahona, toukokuu 2017, s. 39–42).
Tehdessämme Herran työtä me voimme saada Herralta voimaa.
-
Aineiston Tule ja seuraa minua – sinä ja perheesi tämän viikon oppimisehdotuksessa ehdotetaan etsimään luvuista 2. Moos. 3–4, kuinka Herra vastasi Mooseksen huoliin, jotka koskivat israelilaisten vapauttamista orjuudesta. Jos luokkasi jäsenet ovat tehneet tämän toiminnan kotona, pyydä heitä kertomaan, mitä he ovat oppineet. Tai voisitte tehdä tämän toiminnan yhdessä. Luokan jäsenet voisivat etsiä varsinkin kohdista 2. Moos. 3:11–18; 4:1–17, mitä huolia Mooseksella oli ja mitä Herra vastasi kuhunkin niistä. Kuinka Herran vastaukset voivat auttaa meitä, kun epäilemme kykyämme tehdä Hänen työtään?
Meidän tulee osoittaa kunnioitusta pyhiä asioita ja paikkoja kohtaan.
-
Kuinka voit hyödyntää Mooseksen esimerkkiä ja herättää keskustelua siitä, kuinka meidän tulee kohdella pyhiä asioita? Esimerkiksi kun olette lukeneet yhdessä 2. Moos. 3:5, voisit laittaa näkyviin pyhiä esineitä tai kuvia pyhistä asioista (kuten pyhät kirjoitukset tai temppeli) sekä arkisia esineitä tai kuvia arkisista asioista (kuten maallisia kirjoja tai tavallisia rakennuksia). Luokan jäsenet voisivat puhua siitä, mitä muita asioita he pitävät pyhinä, ja kertoa, kuinka he osoittavat kunnioitusta niitä kohtaan (ks. myös 3. Moos. 19:30; OL 6:10–12). Miksi Vapahtaja haluaa meidän kohtelevan pyhiä asioita kunnioittavasti?
Herran tarkoitukset täyttyvät Hänen omana aikanaan.
-
Voi olla lannistavaa, kun vilpittömät pyrkimyksemme tehdä hyvää eivät tunnu toimivan – ehkäpä ystävä ei vastaa palvelutyöpyrkimyksiimme tai rukouksemme harhaan kulkeneen lapsen puolesta tuntuvat jäävän vaille vastausta. Luokan jäsenet voivat saada tietoa Mooseksen samanlaisesta kokemuksesta lukemalla 2. Moos. 5:4–9, 20–23. Kuinka Herra auttoi Moosesta voittamaan lannistuksen tuntemukset? (Ks. 2. Moos. 6:1–13.) Luokan jäsenet voivat kertoa kokemuksista, jolloin he eivät ole nähneet välittömiä tuloksia pyrkiessään palvelemaan Herraa. Mitä Mooseksen kokemus näissä luvuissa opettaa meille siitä, kuinka voimme toimia samanlaisissa tilanteissa? (Ks. myös ”Lisäaineistoa”.)
Lisäaineistoa
Me palvelemme muita Herran puolesta.
Ylijohtaja Joy D. Jones on kertonut, kuinka hän ja hänen aviomiehensä palvelivat uskollisesti eräässä palvelutyötoimeksiannossa mutta eivät kokeneet onnistuvansa pyrkimyksissään. Pariskunta pohti ja rukoili johdatusta. Kertoessaan vastauksesta, jonka he saivat rukouksiinsa, ylijohtaja Jones sanoi:
”Käsitimme, että pyrimme vilpittömästi palvelemaan tätä perhettä ja palvelemaan piispaamme, mutta meidän piti kysyä itseltämme, palvelimmeko me todellakin rakkaudesta Herraa kohtaan. Kuningas Benjamin teki selväksi tämän eron, kun hän sanoi: ’Katso, minä sanon teille, että sanoessani teille viettäneeni elinaikani teidän palveluksessanne, en halua kerskua, sillä minä olen ollut vain Jumalan palveluksessa’ [Moosia 2:16, kursivointi lisätty].
Ketä kuningas Benjamin siis tosiasiassa palveli? Taivaallista Isää ja Vapahtajaa. Se, että palvellessamme muita tiedämme ketä ja miksi palvelemme, auttaa meitä ymmärtämään, että omistautuminen Jumalalle ilmentää rakkautta parhaimmillaan.” (”Hänelle”, Liahona, marraskuu 2018, s. 50.)