”21.–27. marraskuuta. Joona; Miika: ’Sinä olet laupias’”, Tule ja seuraa minua – pyhäkoulu: Vanha testamentti 2022, 2021
”21.–27. marraskuuta. Joona; Miika”, Tule ja seuraa minua – pyhäkoulu: 2022
21.–27. marraskuuta
Joona; Miika
”Sinä olet laupias”
Pysyvään kääntymykseen tarvitaan enemmän kuin innoittava pyhäkoulun oppiaihe joka toinen viikko. Kannusta luokan jäseniä tavoittelemaan henkilökohtaisia hengellisiä kokemuksia koko elämänsä ajan.
Kirjoita muistiin saamiasi vaikutelmia
Innosta kertomaan
Voisit kirjoittaa taululle seuraavanlaisia lauseita: Totuus, josta minua muistutettiin, Jotakin uutta, mitä opin ja Jotakin, mitä haluaisin tutkia lisää. Anna luokan jäsenille aikaa kerrata, mitä sellaista he ovat tutkineet Joonan ja Miikan kirjoista, mikä liittyy johonkin taululla olevista lauseista.
Opeta oppia
Herra on laupias kaikille niille, jotka kääntyvät Hänen puoleensa.
Se, että muistutat luokkasi jäseniä Herran armosta, voi auttaa heitä tuntemaan Hänen rakkautensa heitä kohtaan ja innoittaa heitä tekemään parannuksen. Voisit pyytää luokkaa lukemaan Miika 7:18–19 ja kirjoittamaan taululle lukujen Joona 1–4 tapahtumia, jotka osoittavat, että Herra iloitsee armon osoittamisesta. Mitä muita kokemuksia Jumalan armosta voimme kertoa – pyhistä kirjoituksista tai omasta elämästämme?
Herran armon kokeminen voi innoittaa meitä olemaan entistä armollisempia. Tässä on yksi idea, joka voisi auttaa luokkasi jäseniä oppimaan armosta Joonan kirjan pohjalta. Voisit kirjoittaa taululle tällaisen kysymyksen: Mitä Jumalan armo, kuten sitä havainnollistetaan luvuissa Joona 1–4, voi opettaa minulle siitä, kuinka olla armeliaampi? Kukin luokan jäsen voisi valita yhden luvun, jota hän tarkastelee ja josta hän etsii vastauksia tähän kysymykseen. Anna luokan jäsenille aikaa miettiä, millaisia mahdollisuuksia heillä on korvata tuomitsevat asenteet itseä tai muita kohtaan armollisilla asenteilla.
Kaikkien Jumalan lasten on tarpeen kuulla evankeliumin sanoma.
-
Yksi tapa oppia Joonan kertomuksesta on verrata sitä Mormonin kirjan kertomuksiin lähetyssaarnaajista. Voisit piirtää taululle kaksi saraketta, joiden otsikkoina on Joona sekä Alma ja Moosian pojat. Pyydä luokkaa vertaamaan Joonan asennetta Niniven kansan opettamista kohtaan (ks. Joona 1; 3–4) ja Moosian poikien asennetta lamanilaisten opettamista kohtaan (ks. Moosia 28:1–5; Alma 17:23–25). Mitä tämä tehtävä opettaa meille evankeliumin kertomisesta kaikille Jumalan lapsille?
-
Joonan tavoin monet meistä saattavat epäröidä kutsua muita kääntymään Herran puoleen. Mitkä ovat mahdollisia syitä siihen, että Joona pakeni saamaansa kutsua varoittaa Niniven kansaa? Miksi me toisinaan saatamme epäröidä kertoa evankeliumista? Luokan jäsenet voisivat kertoa, millä tavoin Herra on auttanut heitä voittamaan epäröintinsä. Presidentti Henry B. Eyringin neuvo kohdassa ”Lisäaineistoa” voisi auttaa luokan jäseniä huomaamaan periaatteita, jotka voivat antaa meille voimaa pyrkimyksissämme kertoa evankeliumista.
”Vain tätä Herra sinulta odottaa.”
-
Jakeissa Miika 6:6–7 mainitaan useita muinaisjuutalaisten rituaalien perustekijöitä. Jotkin asiat ovat Jumalalle kuitenkin tärkeämpiä kuin ulkoiset menot. Kehota luokan jäseniä etsimään ne tärkeät asiat jakeesta 8. Luokan jäsenet voisivat panna merkille tämän jakeen keskeiset lauseet ja keskustella siitä, mitä kukin lause tarkoittaa. He voisivat sitten valita oman suosikkilauseensa, etsiä siihen liittyviä pyhien kirjoitusten kohtia Pyhien kirjoitusten oppaasta tai siihen liittyvän kirkon laulun MAP-lauluja-kirjasta ja kertoa, mitä he oppivat. Miksi nämä periaatteet ovat tärkeitä Herralle?
Lisäaineistoa
Rakkaus, esimerkki ja todistus.
Puhuttuaan Joonan varoituksesta Niniven kansalle presidentti Henry B. Eyring kertoi kokemuksesta, jossa hänen äitinsä varoitti häntä:
”Voin vieläkin muistaa, miten lempeästi äitini puhui minulle eräänä lauantai-iltapäivänä, kun poikasena pyysin häneltä lupaa tehdä jotakin, mitä pidin täysin järkevänä mutta minkä hän tiesi vaaralliseksi. Hämmästelen yhä sitä voimaa, jonka Herra uskoakseni soi hänelle, saada mieleni muuttumaan niin vähin sanoin. Mikäli muistan oikein, hän sanoi: ’Kaipa sinä voisit tehdä niin. Mutta valinta on sinun.’ Ainoa varoitus oli painotus, jonka hän antoi sanoille voisit ja valinta. Silti se riitti minulle.
Hänen voimansa varoittaa niin vähin sanoin juonsi juurensa kolmesta seikasta, jotka tiesin hänestä. Ensinnäkin tiesin hänen rakastavan minua. Toiseksi tiesin, että hän oli jo tehnyt niin kuin hän halusi minun nyt tekevän ja että häntä oli siunattu sen vuoksi. Ja kolmanneksi hän oli ilmaissut minulle varman todistuksensa siitä, että valinta, joka minun oli tehtävä, oli niin tärkeä, että Herra kertoisi minulle, mitä tehdä, jos kysyisin Häneltä. Rakkaus, esimerkki ja todistus; nämä olivat avaimet sinä päivänä.” (Ks. ”Varoituksen ääni”, Liahona, tammikuu 1999, s. 37.)