”Oppiaihe 18, luokan valmistautumisaineisto: Myöhempien aikojen pyhiin kuuluvat naiset ja Apuyhdistys”, Palautuksen perustukset, opettajan aineisto, 2019
”Oppiaihe 18, luokan valmistautumisaineisto”, Palautuksen perustukset, opettajan aineisto
Oppiaihe 18, luokan valmistautumisaineisto
Myöhempien aikojen pyhiin kuuluvat naiset ja Apuyhdistys
Puhuessaan Apuyhdistyksestä profeetta Joseph Smith julisti: ”Kirkkoa ei ole täydellisesti järjestetty, ennen kuin naiset on järjestetty samalla tavalla” (Kirkon presidenttien opetuksia: Joseph Smith, 2007, s. 471). Mieti, minkä viestin tämä lausunto lähettää maailmalle naisten asemasta Herran kirkossa. Kun tutkit tätä aineistoa, pohdi, kuinka myöhempien aikojen pyhiin kuuluvien naisten ja Apuyhdistyksen työ on välttämätöntä Jeesuksen Kristuksen palautetussa kirkossa.
Osa 1
Kuinka myöhempien aikojen pyhiin kuuluvat naiset rakentavat Jumalan valtakuntaa?
Vanhin James E. Talmage kahdentoista apostolin koorumista on kerran sanonut: ”Maailman suurin naisen ja naissukupuolen puolustaja on Jeesus Kristus” (julkaisussa Tyttäriä minun valtakunnassani, 2011, s. 3).
Presidentti M. Russell Ballard kahdentoista apostolin koorumista on opettanut:
Meidän sisaremme ovat aina olleet ehdottoman välttämättömiä ja olennainen osa Herran työtä. Uskolliset naiset ovat työskennelleet urheasti totuuden ja vanhurskauden työssä tämän maailman perustamisesta lähtien. – – Meidänkään taloudenhoitokautemme ei ole vailla sankarittaria. (Ks. M. Russell Ballard, ”Vanhurskaita naisia”, Liahona, joulukuu 2002, s. 38)
Profeetta Joseph Smithin vaimo Emma Smith toimii esimerkkinä myöhempien aikojen pyhiin kuuluvasta naisesta, joka täytti tärkeän roolin palautuksessa. Ilmoituksessa Joseph Smithille Herra nimitti Emmaa ”valituksi naiseksi” (ks. OL 25:3). Kun luet tätä ilmoitusta, voisit merkitä Herran Emmalle antamia vastuita ja neuvoja. Huomaa, että jakeessa 16 Herra julistaa, että Hänen Emmalle antamansa neuvot koskevat meitä jokaista.
Valmistaudu oppitunnille tutkimalla
Emma ja Joseph kärsivät yhteisenä aikanaan suuria koettelemuksia. He antoivat toisilleen myös paljon lohtua ja iloa. Uskollisena kutsumukselleen Emma oli suurena lohtuna Josephille kannustaen ja lohduttaen tätä vainojen ja ankarien koettelemusten aikoina. Kun profeetta muisteli aikaa, jolloin Emma kävi katsomassa häntä hänen piileskellessään vaaralta, hän kirjoitti: ”Tässä hän on edelleen, kaikenlaisissa vaikeuksissa, lannistumattomana, lujana ja järkkymättömänä – muuttumaton, rakastava Emma” (”Journal, December 1841–December 1842”, s. 135, josephsmithpapers.org).
Emma toimi jonkin aikaa Josephin kirjurina auttaen Mormonin kirjan kääntämisessä. Läpi elämänsä hän todisti rohkeasti Mormonin kirjasta. Hieman ennen kuolemaansa hän sanoi pojalleen: ”Uskon, että Mormonin kirjalla on jumalallinen alkuperä – minulla ei ole siitä pienintäkään epäilystä” (Emma Smith, julkaisussa ”Last Testimony of Sister Emma”, Saints’ Herald, 1. lokakuuta 1879, s. 290). Kuuliaisena Herran käskylle Emma myös kokosi kirkon ensimmäisen laulukirjan.
Emma opetti esimerkillään: ”New Yorkissa hän ompeli vaatteita – – [lähetyssaarnaajille], jotka oli kutsuttu saarnaamaan evankeliumia – –. Kirtlandissa hän teki työtä muiden naisten kanssa kooten huopia, ruokaa ja vaatteita Siionin leirikunnan marssijoille vietäväksi ahdingossa oleville pyhille Missouriin. Hän oli mukana valmistamassa aterioita ja tekemässä [vaatteita] työmiehille, jotka rakensivat Kirtlandin temppeliä. Hän otti täysihoitoon niin monta temppelin työmiestä, että hänen ja Josephin oli nukuttava lattialla. Nauvoon alkuaikoina hän omisti paljon aikaansa ja huomiotaan niiden monien malarian uhrien hoitamiseen, jotka olivat leiriytyneet hänen kotinsa ulkopuolelle Mississipin rannoille. Näillä ja muilla tavoin hän oli esimerkki monien aikansa sisarten tekemästä palvelutyöstä.” (Ks. Kirkon presidenttien opetuksia: Joseph Smith, s. 470.)
Valmistaudu oppitunnille pohtimalla
Ajattele jotakuta tuntemaasi esimerkillistä naista, joka käyttää vaikutustaan, ääntään ja kykyjään antaakseen merkityksellisen panoksen Jumalan valtakunnan rakentamiseen. Millä tavoin hän rakentaa Jumalan valtakuntaa meidän aikanamme?
Osa 2
Mitä ainutlaatuista on Apuyhdistyksen järjestämisessä?
Keväällä 1842 pyhät pyrkivät köyhyydessään rakentamaan Nauvoon temppeliä. Monet sisarista halusivat tehdä enemmän ollakseen avuksi. Sarah Kimballin ja Margaret Cookin johdolla ryhmä sisaria kokoontui laatimaan luonnosta perustamiskirjasta ja säännöistä uutta naisten yhdistystä varten, joka ompelisi vaatteita temppelin työntekijöille. Kun he neuvottelivat asiasta profeetta Joseph Smithin kanssa, tämä sanoi heille, että heidän laatimansa peruskirja ja säännöt olivat ”parhaat, mitä hän oli koskaan nähnyt” (Kirkon presidenttien opetuksia: Joseph Smith, s. 469). ”Mutta”, hän sanoi, ”ei tämä ole sitä, mitä te haluatte. Kerro sisarille, että Herra hyväksyy heidän uhrinsa, ja Hänellä on heille jotakin parempaa – –. Minä kutsun heidät kaikki tapaamaan minua ja muutamia veljistä – –, ja minä järjestän naiset pappeuden alaisuuteen pappeuden mallin mukaan.” (Julkaisussa Tyttäriä minun valtakunnassani, s. 12.) Eliza R. Snow kertoi Joseph Smithin opettaneen Apuyhdistykselle, että ”sama organisaatio oli kirkossa entisaikaan” (julkaisussa Tyttäriä minun valtakunnassani, s. 7).
Apuyhdistyksen aiempi ylijohtaja, sisar Julie B. Beck on opettanut, mitä tarkoittaa se, että Apuyhdistys on järjestetty pappeuden mallin mukaan:
Apuyhdistys on ainutlaatuinen, koska se järjestettiin ”pappeuden mallin mukaan” [Joseph Smith, lainattuna julkaisussa Sarah M. Kimball, ”Auto-biography”, Woman’s Exponent, 1. syyskuuta 1883, s. 51]. – – Toimimme pappeuden menettelytapojen mukaisesti – mikä tarkoittaa, että me etsimme ja saamme ilmoitusta sekä toimimme sen mukaan, teemme päätöksiä neuvostoissa ja tunnemme mielenkiintoa huolehtia yksittäisistä ihmisistä. Meidän tarkoituksemme on sama kuin pappeuden tarkoitus – valmistaa meitä iankaikkisen elämän siunauksiin solmimalla liittoja ja pitämällä ne. Sen vuoksi, veljiemme lailla, joilla on pappeus, meidänkin työmme on pelastuksen, palvelemisen ja pyhäksi kansaksi tulemisen työtä. (Julie B. Beck, ”Apuyhdistys – pyhää työtä”, Liahona, marraskuu 2009, s. 111)
Presidentti Dallin H. Oaks ensimmäisestä presidenttikunnasta on edelleen tähdentänyt, että Apuyhdistyksen työtä tehdään pappeuden valtuudella:
Puhuessaan Apuyhdistykselle presidentti Joseph Fielding Smith, silloinen kahdentoista apostolin koorumin presidentti, sanoi näin: ”Vaikka [naisia ei ole asetettu pappeuteen], se ei tarkoita, etteikö Herra olisi antanut heille valtuutta. – – Te voitte puhua valtuudella, koska Herra on asettanut teidän päällenne valtuuden.” Hän sanoi myös, että Apuyhdistykselle ”on annettu voima ja valtuus tehdä hyvin monia asioita. Työtä, jota he tekevät, tehdään jumalallisella valtuudella.” [”Relief Society – An Aid to the Priesthood”, Relief Society Magazine, tammikuu 1959, s. 4–5.] – –
Jokainen, joka toimii jossakin virassa tai tehtävässä, jonka hän on saanut henkilöltä, jolla on hallussaan pappeuden avaimet, käyttää pappeuden valtuutta suorittaessaan hänelle annettuja velvollisuuksia. (Dallin H. Oaks, ”Pappeuden avaimet ja valtuus”, Liahona, toukokuu 2014, s. 50–51)
Osa 3
Kuinka naiset ja Apuyhdistys ovat apuna Jumalan ja Hänen kirkkonsa tarkoitusten toteuttamisessa?
Apuyhdistyksen ensimmäinen kokous pidettiin 17. maaliskuuta 1842 Joseph Smithin punatiilisen kaupan yläkerran huoneessa Nauvoossa Illinoisissa. Uuden järjestön johtajaksi valittiin ja hyväksyttiin Emma Smith. Joseph nousi selittämään, että tämä täytti Herran julistuksen, että Emma oli ”valittu nainen, jonka minä olen kutsunut” (OL 25:3). Hieman myöhemmin profeetta sanoi: ”Tämän yhdistyksen tulee saada opetusta Jumalan asettaman järjestyksen mukaan – niiltä, jotka on nimitetty johtamaan – –. Ja nyt minä annan teille valtuutuksen Jumalan nimessä, ja tämä yhdistys on iloitseva, ja tietoa ja älyä vuodatetaan tästä hetkestä lähtien.” (Julkaisussa Tyttäriä minun valtakunnassani, s. 14–15.)
Sisar Emma Smith julisti, että yhdessä kirkon naiset tekisivät ”jotakin tavanomaisesta poikkeavaa” (”Joseph Smithin opetuksia pappeudesta, temppelistä ja naisista”, Evankeliumiaiheisia tutkielmia, churchofjesuschrist.org). Kun tutkit seuraavia lausuntoja, voisit merkitä kohtia, jotka kiinnittävät huomiosi ja jotka käsittelevät Apuyhdistyksen tarkoituksia ja tehtävää.
Apuyhdistyksen aiempi ylijohtaja Zina D. H. Young muisteli:
Apuyhdistys – – perustettiin alussa – – jakamaan ajallisia siunauksia köyhille ja apua tarvitseville sekä kannustamaan heikkoja ja hillitsemään hairahtuvaisia. Se järjestettiin myös siksi, että naisten ymmärtämystä ja hyväntekeväisyyttä voitaisiin paremmin kehittää ja harjoittaa, jotta heillä olisi tilaisuuksia hankkia hengellistä vahvuutta sekä voimaa tehdä suurempaa hyvää ihmissuvun lunastamisen työssä. (”First General Conference of the Relief Society”, Woman’s Exponent, 15. huhtikuuta 1889, s. 172)
Sisar Beck on opettanut:
Joseph Smith sanoi, että tämän kirkon naisten järjestämisen tarkoituksena oli ”köyhien, lohduttomassa tilassa olevien, leskien ja orpojen auttaminen sekä kaikenlainen hyväntahtoinen toiminta” [julkaisussa History of the Church, osa 4, s. 567] eikä vain ”köyhien auttaminen, vaan sielujen pelastaminen” [julkaisussa History of the Church, osa 5, s. 25]. Vanhin John A. Widtsoe määritteli edelleen, että tätä auttamistyötä on ”köyhyyden lievittäminen, sairauden lievittäminen, epäilyksen lievittäminen, tietämättömyyden lievittäminen – kaiken sen lievittäminen, mikä estää – – iloa ja edistystä” [Evidences and Reconciliations, toim. G. Homer Durham, 3 osaa, osa 1, 1960, s. 308].
– – Apuyhdistyksessä me harjoittelemme olemaan Kristuksen opetuslapsia. Me opimme sitä, mitä Hän haluaa meidän oppivan, teemme sitä, mitä Hän haluaa meidän tekevän, ja meistä tulee sellaisia, millaisiksi Hän haluaa meidän tulevan. (Julie B. Beck, ”Mitä myöhempien aikojen pyhien naiset tekevät parhaiten: pysyvät voimakkaina ja järkkymättöminä”, Liahona, marraskuu 2007, s. 111, 109)
Presidentti Spencer W. Kimball selitti, miksi sekä miesten että naisten täytyy ymmärtää Apuyhdistyksen tarkoitukset ja voima:
Tässä [Apuyhdistyksen] järjestössä on voima, jota ei vielä ole täysin käytetty hyväksi Siionin kotien vahvistamiseksi ja Jumalan valtakunnan rakentamiseksi – eikä sitä käytetä, ennen kuin sekä sisaret että [pappeusveljet] saavat näkemyksen Apuyhdistyksestä. (Spencer W. Kimball, julkaisussa Tyttäriä minun valtakunnassani, s. 150, kursivointi lisätty)
Valmistaudu oppitunnille pohtimalla
Mitä naiset ja miehet voivat kummatkin tehdä saadakseen näkemyksen Apuyhdistyksestä ja työskennelläkseen yhdessä sen tarkoitusten toteuttamiseksi?