2:

Osoita uskoa Jeesukseen Kristukseen

Raportoi:Kerro lyhyesti ryhmälle, kuinka olet viime viikolla ollut omavaraisempi.

Pohdi:Kuinka uskoni Jeesukseen Kristukseen vaikuttaa omavaraisuuteeni?

Katso:”Exercise Faith in Jesus Christ” [Osoita uskoa Jeesukseen Kristukseen], saatavana sivustolla srs.lds.org. (Ei videota? Lue sivu 7.)

Osoita uskoa Jeesukseen Kristukseen

Ellet voi katsoa tätä videota, lue oheinen teksti.

still from Exercise Faith in Jesus Christ

Vanhin David A. Bednar: Toiminnan aloittaminen on uskon osoittamista. Israelin lapset kantoivat liitonarkkua. He tulivat Jordanille. Heille luvattiin, että he voisivat mennä joen poikki kuivaa maata myöten. Milloin vesi jakautui? Kun heidän jalkansa kastuivat. He kävelivät veteen – he toimivat. Sen jälkeen tuli voima – vesi jakautui.

Uskomme usein: ”Kunhan ensin ymmärrän asian täydellisesti, niin sitten vasta ryhdyn toimintaan.” Olen sitä mieltä, että ymmärrämme jo tarpeeksi voidaksemme aloittaa. Meillä on käsitys oikeasta suunnasta. Usko on periaate – todellakin – toiminnan ja voiman periaate. Tosi usko kohdistuu ja keskittyy Herraan Jeesukseen Kristukseen ja johtaa aina toimintaan.

(Ks. ”Etsikää oppimista uskon kautta”, puhe kirkon koululaitoksen uskonnonopettajille, 3. helmikuuta 2006, lds.org/media-library)

Takaisin sivulle 6.

Keskustele:Miksi todellinen usko johtaa aina toimintaan? Miksi usko on välttämätön, jotta Jumala auttaisi meitä ajallisesti ja hengellisesti?

Lue:Matt. 6:30 ja lainaus julkaisusta Lectures on Faith (oikealla)

”Kun Jumala näin pukee kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna joutuu uuniin, niin tottahan hän teistä huolehtii, te vähäuskoiset!”

Matt. 6:30

”Eivätkö kaikenlaiset ponnistelunne riipu uskostanne? – – Kuten me uskon kautta vastaanotamme kaikki ajalliset siunaukset, joita saamme, niin samalla tavoin me uskon kautta vastaanotamme kaikki hengelliset siunaukset, joita saamme. Mutta usko ei ole ainoastaan toiminnan periaate, vaan myös voiman periaate.”

Lectures on Faith, 1985, s. 2–3

Toiminta

Polku kohti omavaraisuutta on uskon matka. Ensimmäinen presidenttikunta ja kahdentoista koorumi kehottavat meitä asettamaan uskon vahvistamisen taivaalliseen Isään ja Hänen Poikaansa tärkeälle sijalle elämässämme.

Vaihe 1: Lukekaa yhdessä alla annetut profeettojen tähdentämät opetukset.

Vaihe 2: Keskustelkaa, kuinka lepopäivän uskollinen pyhittäminen, sakramentin nauttiminen ja Mormonin kirjan lukeminen auttavat teitä tulemaan omavaraisemmiksi.

Profeettojen tähdentämiä opetuksia ja lupauksia
”Kuvitelkaa tuon lausuman ulottuvuutta! Maan täyteys luvataan niille, jotka pyhittävät lepopäivän.” (Russell M. Nelson, ”Lepopäivä on ilon päivä”, Liahona, toukokuu 2015, s. 130; ks. myös OL 59:16.)
”Hengellisyys ei ole pysähtynyttä, eivätkä sitä ole [sakramentti]liitotkaan. Liitot tuovat paitsi sitoumuksia myös hengellistä voimaa.” (Neil L. Andersen, johtavien auktoriteettien koulutuskokous, huhtikuu 2015.)
”Todistan, että [Mormonin kirjasta] voi tulla elämässänne henkilökohtainen ’urim ja tummim’” (Richard G. Scott, ”The Power of the Book of Mormon in My Life”, Ensign, lokakuu 1984, s. 11).

Sitoudu:Sitoudu viikon aikana suorittamaan seuraavat tehtävät. Laita rasti ruutuun, kun olet suorittanut kyseisen tehtävän.

• Osoita uskosi tänä sunnuntaina pyhittämällä lepopäivä ja nauttimalla sakramentti kunnioittavasti.

• Lue Mormonin kirjaa joka päivä.

• Lue pyhien kirjoitusten kohdat sivulta 7. Valitse yksi ja lue se perheellesi tai ystävillesi.

  Pyhien kirjoitusten kohtia uskosta toiminnassa

  Koska Daniel ei lakannut rukoilemasta, hänet heitettiin leijonien luolaan, mutta Jumala ”lähetti enkelin sulkemaan leijonien kidan, – – eikä hänessä ollut mitään vammaa, sillä hän oli luottanut Jumalaansa” (Dan. 6:23–24; ks. myös jakeet 17–22).

  Herra antoi Lehille Liahonan, joka opastaisi hänen perhettään, ja ”se toimi heille heidän uskonsa mukaisesti Jumalaan – –. [Kun] he olivat velttoja ja unohtivat osoittaa uskoaan ja uutteruuttaan, – – heidän matkansa [ei] edistynyt.” (Alma 37:40–41.)

  ”Tuokaa täydet kymmenykset aarrekammioon – –, ja koetelkaa minua nyt tällä tavalla – –, enkö minä avaa teille taivaan ikkunat ja vuodata teille siunausta, niin ettei ole kylliksi tilaa ottaa sitä vastaan” (3. Nefi 24:10).

  Nälänhädän aikana Elia pyysi erästä leskivaimoa antamaan viimeisen ateriansa hänelle. Elia lupasi, että naisen uskon tähden Herra antaisi tälle ruokaa, eikä naisen ruoka koskaan loppunut. (Ks. 1. Kun. 17.)

  ”Köyhät ja kurjat etsivät vettä, mutta sitä ei ole, heidän kielensä on janosta kuivettunut. Minä, Herra, kuulen heitä, minä, Israelin Jumala, en heitä hylkää.” (Jes. 41:17; ks. myös jae 18.)