Vanhin Joseph W. Sitati: Asuin 13-vuotiaana aivan Kenian maaseudulla. Ihmisillä oli kaikkea hyvin vähän. Mutta niillä, joilla näytti olevan varaa sellaiseen, mitä muut ihailivat, oli hyvä koulutus. Opin huomaamaan, että koulutus oli avain parempaan elämään.
Mieleeni tuli jatkuvasti ajatus siitä, että minun pitäisi mennä puhumaan rehtorille yhdessä niistä kouluista, joihin todella halusin päästä opiskelemaan. Tarvitsin isäni polkupyörää tähän matkaan, johon meni puoli päivää. En ollut koskaan ollut kylämme ulkopuolella. En osannut puhua englantia kovinkaan hyvin, ja tämä rehtori oli valkoihoinen mies. En ollut koskaan aiemmin tavannut valkoihoista tai puhunut suoraan sellaiselle, joten tämä oli pelottava ajatus.
Jokin sisimmässäni työnsi minua jatkuvasti eteenpäin ja komensi minua tekemään tämän, joten niin lähdin tapaamaan rehtoria. Kun katsoin rehtoria, näin, että hän oli varsin yllättynyt nähdessään tämän nuoren pojan seisovan edessään kuin sotilas. Rehtorilla oli ystävälliset silmät, joten siitä sain rohkeutta. Kerroin hänelle, että minä todellakin halusin päästä hänen kouluunsa ja olisin hyvin onnellinen, jos hän ottaisi minut oppilaaksi. Silloin hän sanoi: ”No, katsotaan sitten, kun koetulokset saadaan.” Sanoin: ”Kiitos.” Alle neljässä minuutissa olin jo pois hänen toimistostaan.
Nuo neljä minuuttia, jotka olin siinä toimistossa, olivat todellakin ratkaisevat hetket elämässäni. Olin alakouluni ainoa oppilas, joka valittiin yhteen alueemme parhaimmista kouluista. Se seikka, että tämä hyvä mies oli antanut minulle tämän mahdollisuuden, teki minut kiitolliseksi, ja se innoitti minua pyrkimään siihen, että olisin luokkani paras oppilas.
Se avasi minulle uusia mahdollisuuksia päästä toiseen hyvään kouluun ja sitten valmistautumaan yliopistoon. Koulutukseni ansiosta tapasin yliopistossa vaimoni. Sen ansiosta löysin kaupungista työpaikan. Asuessamme Nairobissa satuimme tapaamaan lähetyssaarnaaja-avioparin, joka kutsui meidät kotiinsa, jossa he pitivät kokouksia niiden kanssa, jotka olivat kirkon jäseniä. Ellen olisi niihin aikoihin ollut Nairobissa, en olisi koskaan löytänyt evankeliumia. Sen seikan ansiosta, että minulla oli varma työpaikka, pystyin palvelemaan kirkossa.
Todistan, että koulutus on avain omavaraisuuteen. Se tulee avaamaan sinulle monia mahdollisuuksia, niin että pystyt elättämään itsesi ajallisesti ja myös tulemaan hengellisesti omavaraiseksi.