3 Ja tapahtui, että Abram lankesi kasvoilleen ja huusi avuksi Herran nimeä.

4 Ja Jumala puhui hänen kanssaan ja sanoi: Minun kansani on kulkenut harhaan minun käskyistäni eikä ole pitänyt minun toimituksiani, jotka minä annoin sen isille;

5 eikä se ole noudattanut minun voiteluani eikä hautausta eli kastetta, joista minä annoin sille käskyn,

6 vaan on kääntynyt pois käskystä ja ottanut päällensä lasten pesun ja vihmontaveren

7 ja on sanonut, että vanhurskaan Abelin veri vuodatettiin syntien tähden, eikä ole tiennyt, missä se on vastuullinen minun edessäni.

8 Mutta mitä tulee sinuun, katso, minä teen liittoni sinun kanssasi, ja sinusta on tuleva monien kansojen isä.

9 Ja tämän liiton minä teen, jotta sinun lapsesi tunnettaisiin kaikkien kansojen keskuudessa. Älköön siis nimesi enää olko Abram, vaan nimesi olkoon Abraham, koska minä olen tehnyt sinusta kansojen paljouden isän.

10 Ja minä teen sinut sangen hedelmälliseksi, ja minä annan sinusta tulla kansoja, ja sinusta ja sinun jälkeläisistäsi on polveutuva kuninkaita.

11 Ja minä vahvistan ympärileikkauksen liiton sinun kanssasi, ja se on oleva minun liittoni minun ja sinun ja sinun jälkeläistesi välillä sinun jälkeesi heidän sukupolvissaan, niin että voit tietää ikuisesti, etteivät lapset ole vastuullisia minun edessäni, ennen kuin he ovat kahdeksan vuotta vanhoja.

12 Ja sinun tulee pitää tarkoin kaikki minun liittoni, joissa minä tein liiton sinun isiesi kanssa; ja sinun tulee pitää käskyt, jotka minä olen antanut sinulle omalla suullani, ja minä olen Jumala sinulle ja sinun jälkeläisillesi sinun jälkeesi.

23 Silloin Abraham lankesi kasvoilleen ja riemuitsi ja sanoi sydämessään: Lapsi on syntyvä satavuotiaalle, ja Saara, joka on yhdeksänkymmentä vuotta vanha, on synnyttävä.

24 Ja Abraham sanoi Jumalalle: Kunpa Ismael voisi elää oikeamielisesti sinun edessäsi!