24 Ja Joosef sanoi veljilleen: Minä kuolen ja menen isieni luokse; ja minä menen hautaani iloiten. Isäni Jaakobin Jumala olkoon teidän kanssanne vapauttaakseen teidät ahdingosta orjuutenne päivinä; sillä Herra on puhutellut minua, ja minä olen saanut Herralta lupauksen, että minun kupeideni hedelmästä Herra Jumala herättää vanhurskaan oksan kupeistani; ja sinulle, jonka minun Isäni Jaakob on nimittänyt Israeliksi, profeetan (ei Messiasta, jota kutsutaan Siloksi); ja tämä profeetta vapauttaa minun kansani Egyptistä sinun orjuutesi päivinä.

25 Ja tapahtuu, että se hajotetaan uudestaan; ja oksa taitetaan pois ja viedään kaukaiseen maahan; kuitenkin sitä muistetaan Herran liitoissa, kun Messias tulee, sillä hänet ilmaistaan sille myöhempinä aikoina voiman Hengessä ja hän tuo sen pimeydestä ulos valoon, pimeyden kätköstä ja vankeudesta vapauteen.

26 Herra Jumalani herättää näkijän, joka on valittu näkijä kupeideni hedelmälle.

27 Näin sanoo isieni Herra Jumala minulle: Valitun näkijän minä herätän sinun kupeidesi hedelmästä, ja häntä pidetään suuressa arvossa sinun kupeidesi hedelmän keskuudessa; ja hänelle minä annan käskyn, että hänen tulee tehdä työ sinun kupeidesi hedelmälle, hänen veljilleen.

28 Ja hän saattaa heidät niiden liittojen tuntemukseen, jotka minä olen tehnyt sinun isiesi kanssa; ja hän tekee minkä tahansa työn, jonka minä käsken hänen tehdä.

29 Ja minä teen hänet suureksi silmissäni, sillä hän tekee minun työtäni; ja hän on oleva suuri niin kuin se, jonka minä sanoin herättäväni sinulle päästääkseni kansani, oi Israelin huone, Egyptin maasta; sillä näkijän minä herätän päästämään kansani Egyptin maasta; ja häntä kutsutaan Moosekseksi. Ja tästä nimestä hän tietää, että hän on sinun huonettasi, sillä kuninkaan tytär hoivaa häntä ja häntä kutsutaan hänen pojakseen.

30 Ja vielä, näkijän minä herätän sinun kupeidesi hedelmästä, ja hänelle minä annan voiman tuoda esiin sanani sinun kupeidesi jälkeläisille; eikä ainoastaan tuodakseen esiin minun sanani, sanoo Herra, vaan saadakseen heidät vakuuttuneiksi sanastani, joka on jo lähtenyt heidän keskuuteensa viimeisinä aikoina;

31 sen tähden sinun kupeidesi hedelmä kirjoittaa ja Juudan kupeiden hedelmä kirjoittaa; ja se, minkä sinun kupeidesi hedelmä kirjoittaa, sekä se, minkä Juudan kupeiden hedelmä kirjoittaa, kasvavat yhteen väärien oppien häpeään saattamiseksi ja kiistojen laannuttamiseksi ja rauhan vahvistamiseksi sinun kupeidesi hedelmän keskuudessa ja sen saattamiseksi isiensä tuntemukseen myöhempinä aikoina; sekä minun liittojeni tuntemukseen, sanoo Herra.

32 Ja heikkoudesta hänet tehdään vahvaksi sinä aikana, jolloin minun työni lähtee maailmaan kaiken kansani keskuuteen, työ, joka palauttaa ne, jotka ovat Israelin huonetta, viimeisinä aikoina.

33 Ja tuota näkijää minä siunaan, ja ne, jotka pyrkivät tuhoamaan hänet, saatetaan häpeään; sillä tämän lupauksen minä annan sinulle; sillä minä muistan sinut polvesta polveen; ja hänelle annetaan nimeksi Joosef, ja se on hänen isänsä nimen mukaan; ja hän on sinun kaltaisesi; sillä se, mitä Herra tuo julki hänen kätensä kautta, tuo minun kansani pelastukseen.

34 Ja Herra vannoi Joosefille, että hän varjelisi hänen jälkeläisiään ikuisesti, ja sanoi: Minä herätän Mooseksen, ja sauva on hänen kädessänsä, ja hän kokoaa yhteen minun kansani, ja hän johtaa sitä kuin katrasta, ja hän lyö Punaisenmeren vesiä sauvallansa.

35 Ja hänellä on tuomio, ja hän kirjoittaa Herran sanan. Eikä hän puhu monia sanoja, sillä minä kirjoitan hänelle lakini oman käteni sormella. Ja minä teen hänelle puhemiehen, ja hänelle annetaan nimeksi Aaron.

36 Ja se tehdään sinullekin viimeisinä aikoina, aivan niin kuin olen vannonut. Sen tähden Joosef sanoi veljilleen: Jumala totisesti muistaa teidät ja vie teidät pois tästä maasta maahan, jonka hän vannoi antavansa Abrahamille ja Iisakille ja Jaakobille.

37 Ja Joosef vahvisti monta muutakin asiaa veljilleen ja vannotti valan Israelin lapsilla ja sanoi heille: Jumala totisesti muistaa teidät, ja viekää minun luuni täältä ylös.

38 Niin Joosef kuoli, kun hän oli satakymmenen vuotta vanha; ja hänet palsamoitiin ja pantiin arkkuun Egyptissä; eivätkä Israelin lapset antaneet haudata häntä, jotta hänet voitaisiin viedä ylös ja panna hautakammioon isänsä viereen. Ja näin he muistivat valan, jonka he olivat vannoneet hänelle.