Luku 12
Jobin neljäs puhe
Minullakin on viisautta
1 Nyt Job sanoi:
2 – No olivatpa äänessä viisaat miehet!Kun te kuolette, kuolee viisaus maasta!
3 Mutta on minullakin ymmärrystä,en häviä teille yhtään.Kuka hyvänsä voi tuollaista puhua!
4 Minä olen nyt ihmisille naurun aihe,minä, joka käännyin Jumalan puoleen ja aina sain vastauksen!Olen viaton ja nuhteeton, ja silti naurun aihe.
5 Onnen hylkäämä ansaitsee halveksuntaa,sanovat ne, joilla ei ole huolia,ja töytäisevät vielä kerran sitä, joka jo horjuu.
6 Mutta rosvojen teltat, ne saavat olla rauhassa.Jotka Jumalaa uhmaavat, elävät hyvin,he ovat kääntäneet Jumalan puolelleen.
7 Kysy sinä eläimiltä, ne kertovat sen sinulle,kysy taivaan linnuilta, ne sen sinulle ilmoittavat.
8 Katso maata, se on valmis opettamaan,meren kalatkin sen sinulle kertovat.
9 Kaikki ne tietävät tämän:Herra itse on kaiken tehnyt,
10 hän, jonka kädessä on kaikki mikä elää,jokaisen ihmisen henki.
11 Eikö korva tunnustele sanojaniin kuin suu maistelee ruokaa?
12 Vanhuksillako vain on viisaus,pitkä ikäkö yksin antaa ymmärryksen?
13 Jumalan on viisaus, hänen on voima,hän tietää ja päättää.
Jumalan mahti
14 Minkä Jumala tuhoaa, sitä ei rakenneta uudestaan.Kenet hän vangitsee, sille eivät portit aukene.
15 Kun hän pidättää vedet taivaassa, tulee kuivuus,kun hän päästää ne irti, ne myllertävät maan.
16 Hänen on voima ja taito –eksy tai eksytä, hänen tekoaan olet.
17 Hän ajaa neuvonantajat alastomina poisja riistää tuomareilta järjen.
18 Hän katkoo kuninkaiden sitomat köydet,kuninkaiden vyötäisille hän sitoo lannevaatteen.
19 Papit hän ajaa alastomina pois,hän kukistaa vanhat valtasuvut.
20 Parhaankin puhujan huulilta hän vie sanat,kansan vanhimmilta hän vie ymmärryksen.
21 Hän kaataa ylenkatseen jalosukuisten ylle,hän irrottaa sankareilta vyön.
22 Hän paljastaa synkimmät kuilut,mustimman pimeyden hän valaisee.
23 Hän antaa kansojen kasvaa ja kukistaa ne jälleen,hän antaa kansoille tilaa ja pyyhkäisee sitten ne pois.
24 Hän vie kansojen johtajilta järjenja jättää heidät harhailemaan tiettömässä autiomaassa –
25 pimeässä he hapuilevat, valoa vailla,hoipertelevat sinne tänne kuin juopuneet.